Norjan reissun jälkeen oli jännää hypätä vaa'alle parin viikon tauon jälkeen. Lomalla pullan syönti lähti nimittäin vähän lapasesta...
71.0 kg! Nättiä. Ja tää on se sama vaaka mikä on koko ajan näyttänyt enemmän, ja tulos heitellyt vähemmän. Lähtötilannehan oli 79.3 kg. Joku ehkä muistaakin vielä mistä kaikki sai alkunsa.
Neljä kuukautta ja 8.3 kiloa. Ei varsinaisesti light and fast, ehkä ennemminkin slowly lighter. Mä oon pyrkiny olemaan jatkuvasti miinuskaloreilla, jolloin kaikkien fysiikan lakien mukaan pitäis perse keventyä. Ja jos joku miettii mistä sitä tietää onko miinuskaloreilla vai ei, niin sen tietää siitä että on nälkä.
Mä oon siis ollut nälissäni päivittäin ja kun syön, syön salaattia, raejuustoa, pinaattia ym. laihduttajien skeidaa. Sokeri jäi kokonaan pois, karkit ja sipsit vaihtui näkkileipään ja riisikakkuihin. Yleisesti ottaen vois sanoa että hiilareiden määrää oon vähentäny. Kaljan juonti loppui lähes kokonaan, kovista lähetyksistä saa tosin edelleen oluen (siis yhden).
Jossain vaiheessa kokeilin jotain low carb oluttakin, missä oli -50% hiilareita, mutta se johti vaan siihen että sitä sitten kittasi 2 tölkkiä yhden sijaan. Lisäksi se maistui sen verran hirveeltä, että se kokeilu päättyi aika lyhyeen.
Tää kaljan juonnin vähentäminen on oikeesti saattanu olla ihan merkittävä juttu. Mä itse asiassa muistankin kun pari vuotta sitten kyselin yhdeltä Oulun sankarilta että miten se voi olla niin kuivassa kunnossa: "Jätin kaljan pois ja aloin juomaan viinaa".
Hyvä pointti. Kaljaa on helppo juoda huomaamatta paljonkin, harvemmin tulee avattua kossupulloa ja istuttua sohvalle katsomaan olympialaisia.
Sen voisin myös sanoa, että liikunnan määrää en oo lisänny pätkääkään. Tää on enimmäkseen johtunut siitä, että mä en pysty juoksemaan, enkä oo jaksanu niillä kuntosalin härveleilläkään pelleillä, mutta toisaalta myös siitä, että ylimääräisten kalorien polttaminen liikunnalla on aivan järjettömän raskasta. Toisin sanoen: on paljon helpompaa jättää se Mars-patukka syömättä, kuin juosta perään 7 km lenkki jotta patukan kalorit tulisi poltettua. Suklaalevyn kaloreita varten saakin jo vetää puolimaratonin... Toisekseen mä treenaan muutenkin jo aika paljon, ja keskitän sen treenin mieluummin kiipeilyssä tarvittavaan voimaan kuin johonkin perusjumppaan.
Huomasin myös että on pirun helppo laihduttaa ns. nollalinjalla. Kun kaupasta ei osta suklaata niin silloin sitä ei tule syötyä. Sen sijaan "Ostanpa Ben&Jerry -jäätelöä purnukan ja syön siitä vain vähäsen" on sellaista itsestä kusettamista mihin et usko itsekään. Jäätelöt, makeiset, suklaat, sipsit ym paholaisen tekeleet mitkä kotiin kannetaan tulee syötyä. Ja laihiksella ne tulee syötyä tunnin sisällä siitä kun ne on kannettu kotiin.
Mä oon vähän järkyttynyt paitsi siitä miten paljon me aikaisemmin syötiin kaikkea skeidaa, myös siitä, miten kaupat on poikkeuksetta järjestetty niin, että karkkihyllyt on aina tasan siinä kassojen edessä. En mä asiaa aikaisemmin hirveesti miettinyt, mutta onhan toi nyt aika perseestä, varsinkin kun miettii miten monet oikeesti taistelee ylimääräisten kilojensa kanssa.
Noh, oli miten oli, joka tapauksessa paino alkaa nyt lähennellä sellaisia lukemia minkä alle en hirveesti haluaisi mennä. Ei sillä etteikö olisi enää laihdutettavaa, ainahan on, mutta mun tärkeimmät tavoitteet on kuitenkin pidemmillä reiteillä, missä on hyvä olla vähän extraa. Mielummin kuitenkin niin että sitä extraa on 2 kiloa kuin 10 kiloa. Iso ero, varsinkin silloin kun yrittää vetää yhden käden leukoja lähibaarissa.
Kuvia katsellessa tuli mieleen Kakisen taannoinen viesti; "Miltäs findex eli forearm index näyttää sun kohdalla?" (ainiin sori en muistanu vastata, mut kyllä se pala on isompi) No, niille jotka eivät tiedä mikä forearm index on, niin tarkoitus on mitata forkun suhdetta haukkariin, ja mikäli forkku on suurempi kuin haukkari ni se on olevinaan kova juttu. Käytännössähän kyseisellä menetelmällä mitatessa pärjäävät ainoastaan ressukat joilla on surkastunut hauis, jolloin forkku vaikuttaa mukamas suurelta.
No, sen mä vaan sanon että Anu ei siinä leikissä pärjää.
71.0 kg! Nättiä. Ja tää on se sama vaaka mikä on koko ajan näyttänyt enemmän, ja tulos heitellyt vähemmän. Lähtötilannehan oli 79.3 kg. Joku ehkä muistaakin vielä mistä kaikki sai alkunsa.
Neljä kuukautta ja 8.3 kiloa. Ei varsinaisesti light and fast, ehkä ennemminkin slowly lighter. Mä oon pyrkiny olemaan jatkuvasti miinuskaloreilla, jolloin kaikkien fysiikan lakien mukaan pitäis perse keventyä. Ja jos joku miettii mistä sitä tietää onko miinuskaloreilla vai ei, niin sen tietää siitä että on nälkä.
Mä oon siis ollut nälissäni päivittäin ja kun syön, syön salaattia, raejuustoa, pinaattia ym. laihduttajien skeidaa. Sokeri jäi kokonaan pois, karkit ja sipsit vaihtui näkkileipään ja riisikakkuihin. Yleisesti ottaen vois sanoa että hiilareiden määrää oon vähentäny. Kaljan juonti loppui lähes kokonaan, kovista lähetyksistä saa tosin edelleen oluen (siis yhden).
Jossain vaiheessa kokeilin jotain low carb oluttakin, missä oli -50% hiilareita, mutta se johti vaan siihen että sitä sitten kittasi 2 tölkkiä yhden sijaan. Lisäksi se maistui sen verran hirveeltä, että se kokeilu päättyi aika lyhyeen.
Tää kaljan juonnin vähentäminen on oikeesti saattanu olla ihan merkittävä juttu. Mä itse asiassa muistankin kun pari vuotta sitten kyselin yhdeltä Oulun sankarilta että miten se voi olla niin kuivassa kunnossa: "Jätin kaljan pois ja aloin juomaan viinaa".
Hyvä pointti. Kaljaa on helppo juoda huomaamatta paljonkin, harvemmin tulee avattua kossupulloa ja istuttua sohvalle katsomaan olympialaisia.
Sen voisin myös sanoa, että liikunnan määrää en oo lisänny pätkääkään. Tää on enimmäkseen johtunut siitä, että mä en pysty juoksemaan, enkä oo jaksanu niillä kuntosalin härveleilläkään pelleillä, mutta toisaalta myös siitä, että ylimääräisten kalorien polttaminen liikunnalla on aivan järjettömän raskasta. Toisin sanoen: on paljon helpompaa jättää se Mars-patukka syömättä, kuin juosta perään 7 km lenkki jotta patukan kalorit tulisi poltettua. Suklaalevyn kaloreita varten saakin jo vetää puolimaratonin... Toisekseen mä treenaan muutenkin jo aika paljon, ja keskitän sen treenin mieluummin kiipeilyssä tarvittavaan voimaan kuin johonkin perusjumppaan.
Huomasin myös että on pirun helppo laihduttaa ns. nollalinjalla. Kun kaupasta ei osta suklaata niin silloin sitä ei tule syötyä. Sen sijaan "Ostanpa Ben&Jerry -jäätelöä purnukan ja syön siitä vain vähäsen" on sellaista itsestä kusettamista mihin et usko itsekään. Jäätelöt, makeiset, suklaat, sipsit ym paholaisen tekeleet mitkä kotiin kannetaan tulee syötyä. Ja laihiksella ne tulee syötyä tunnin sisällä siitä kun ne on kannettu kotiin.
Mä oon vähän järkyttynyt paitsi siitä miten paljon me aikaisemmin syötiin kaikkea skeidaa, myös siitä, miten kaupat on poikkeuksetta järjestetty niin, että karkkihyllyt on aina tasan siinä kassojen edessä. En mä asiaa aikaisemmin hirveesti miettinyt, mutta onhan toi nyt aika perseestä, varsinkin kun miettii miten monet oikeesti taistelee ylimääräisten kilojensa kanssa.
Noh, oli miten oli, joka tapauksessa paino alkaa nyt lähennellä sellaisia lukemia minkä alle en hirveesti haluaisi mennä. Ei sillä etteikö olisi enää laihdutettavaa, ainahan on, mutta mun tärkeimmät tavoitteet on kuitenkin pidemmillä reiteillä, missä on hyvä olla vähän extraa. Mielummin kuitenkin niin että sitä extraa on 2 kiloa kuin 10 kiloa. Iso ero, varsinkin silloin kun yrittää vetää yhden käden leukoja lähibaarissa.
Tällä kertaa kuvasarja alkaa aiheeseen mitenkään liittymättömällä kuvalla kannosta © Anu Korosuo
Anu lämppää Första Färdenillä 7-, ihan kova veto, vaikkei mennytkään © Urban Dufva
Urban & År av ensamhet 7b © Anu Korosuo
Släbikiipeilyä, silti yksi Umeån hienoimmista sporttireiteistä © Anu Korosuo
Gugner 7+, tää tais olla Blåbergetiltä viimeinen tiukempi halkeama mitä multa on ollut kiipeämättä
© Urban Dufva
Ja aiheeseen sopiva kuva hoikistuneesta lantiosta © Urban Dufva
Mutta hetkinen, mikäs trädigubbe meillä täällä on?
Va fan ska jag göra med de här grejerna???
Ou jeah, palikka sisään ja trädikiipeily onkin taas hetken kivaa
Kruksissa piissejä ihmettelemässä
When in doubt, run it out!
Kuvia katsellessa tuli mieleen Kakisen taannoinen viesti; "Miltäs findex eli forearm index näyttää sun kohdalla?" (ainiin sori en muistanu vastata, mut kyllä se pala on isompi) No, niille jotka eivät tiedä mikä forearm index on, niin tarkoitus on mitata forkun suhdetta haukkariin, ja mikäli forkku on suurempi kuin haukkari ni se on olevinaan kova juttu. Käytännössähän kyseisellä menetelmällä mitatessa pärjäävät ainoastaan ressukat joilla on surkastunut hauis, jolloin forkku vaikuttaa mukamas suurelta.
No, sen mä vaan sanon että Anu ei siinä leikissä pärjää.
