"Losing substantial amounts of weight is not comfortable or fun. I was often hungry and pissed."
Kaikki alkoi pari viikkoa sitten Midskogsissa, tai tarkemmin sanottuna reissun jälkeen Lightroomissa. Kattelin reissukuvia ja Jonaksen treenattu selkä herätti mielenkiinnon.
"Anu hei, onko mullaki tollasia pieniä lihaksia selässä?"
Anu meni jotenki vaikeeksi, mutta en mä oikein tajunnu mistä on kysymys, ennen ku näytölle napsahti kuva ilman paitaa kiipeävästä speedomiehestä.
WTF?No siis okei, kyllähän mä tiesin että tässä on talvibulkkauksen nimissä vedetty sipsiä ja kaljaa koko talvi, mutta oikeesti, **** ******? Menin saman tien vaa'alle. 75kg. Okei, pari kiloa extraa, mutta ei mitään hälyttävää. Päätin että laihdutan niin kauan, että mittarissa on 72, mikä mulle on ihan hyvä paino.
Aamulla kävin uudestaan vaa'alla. 73 kg! Nice, eihän tässä tartte enää ku käydä paskalla ni ollaan tavoitteessa ja voi alkaa taas vetää sipsejä... No, vaikka vaaka näyttikin ihan kilttejä lukemia, ei ne jotenkin ollu samaa maata valokuvien kanssa. Anukin oli sitä mieltä, että vaaka näyttää väärin, tosin hänen kohdallaan liikaa.
Seuraavina päivinä tuli käytyä useamminkin vaa'alla. Tulos oli mitä sattuu, riippuen vähän siitä missä huoneessa vaaka sattui olemaan, mihin kohtaan astui jne. Okei, patterit varmaan loppu. Kävin ostaa uudet patterit, ja hyppäsin toiveekkaana vaa'alle...79.2! Okei, vika ei ollut pattereissa, toi vaaka on muuten vaan paskana. No, onneksi meillä on toinenki vaaka, katotaans mitä se sanoo....79.3!
Käsittämätöntä että kaksi vaakaa on hajalla ja silti näyttää samaa lukemaa. Itse asiassa mä en oo aikoihin käyny vaa'alla just sen takia, että mun mielestä se on ihan se ja sama mitä vaaka sanoo. Lihakset painaa enemmän ku läski ja mun penkkaamisen seurauksena yläkroppaan on tietysti tullu kilotolkulla puhdasta lihasta. Ja yläkropan lihasmassahan on sellasta ns hyväksyttävää painoa, vaikkei se suoraan kiipeilyyn liittyisikään. 79 kiloa oli kuitenkin aika paljon siihen nähden, että oon ihan vilpittömästi kuvitellut että painaisin ehkä sen 74 kg.
No, vaakaa tai ei, kaukana on ajat jolloin Tapsa ei voinut käsittää että mun mankkapussin kiinnitysnaru mahtuu mun ympärille. Me nimittäin laskeuduttiin siitä joskus ja se fleikki oli aika pieni minkä ympärille se just mahtu.
Koko talven mä oon jotenki aatellu, ettei sillä painolla oo jääkiipeilyssä mitään väliä ja hyvä vaan ettei tuu niin herkästi kylmä. Mut niin, kuten noistakin kuvista näkee, ni eihän täällä enää mitään jäätä kiivetä. Kalliot on kuivat ja kesäkausi täydessä käynnissä.
Ja kuin sattumalta, internetistä tuli vastaan seuraavat artikkelit:
http://climbstrong.wordpress.com/2012/03/07/fat-loss-and-weight-management-for-climbing-part-one/
http://climbstrong.wordpress.com/2012/03/30/fat-loss-and-weight-management-for-climbing-part-two/
Ihan asiallista tekstiä, vaikka mä tykkäsinkin enemmän Will Gaddin Eat this-kirjotuksesta.
No, tilanne on nyt kuitenkin se, että mä oon pari viikkoa yrittäny saada painoa alas, enkä muita tuloksia oo vielä huomannut, kuin että rauta ei nouse salilla. Nälissään on ikävä kiivetäkin, ei pelkästään sen takia, ettei kulje, vaan sen takia että nälissään kiipeily on yksinkertaisesti perseestä. Ainakin sisällä. Toisaalta, ulkona nälissään kiipeilyähän kutsutaan usein alppikiipeilyksi.
Sillä se lähtee millä se on tullutkin
Pääsiäisen bivipaikka
Jonas & Double Trouble 8a
Pultti 7b+, © Jonas Wiklund
