B-finaalit on hyvässä vauhdissa ja istutaan saunan jälkeen pukuhuoneessa. "Tää ilta on todistus siitä ettei se vanha hyvä meininki oo mihinkään kuollut" alkaa joku avautua. Muut nyökyttelee päitä.
Täähän on suurempi ongelma Suomen kiipeilykulttuurissa kuin moni tajuaakaan, mutta kaupallisten hallien valloittaessa suurimmat kaupungit, on luonnollinen seuraus harrastajamäärien voimakas kasvu, mikä taas tekee siitä yhteisöllisyydestä paljon vaikeampaa. Täähän ei välttämättä kaikkia kiipeily-yrittäjiä hetkauta, mutta se sosiaalinen puoli on kuitenkin aika iso osa lajia.
On nimittäin huomattavasti helpompi tuntea itsensä osaksi jotain porukkaa, kun sitä jengiä treenaa samassa tilassa vaikkapa 20 henkeä. Yritäpä saada samalaista fiilistä jossain suuressa hallissa kun et tunne edes nimeltä puoliakaan kanssakiipeilijöistä. Toki kaikenlaisia seuramatkoja voidaan järjestää, mutta niissäkin se meininki on yleensä suhteellisen ruotsalaista, just sen takia kun ei tunneta toisia samalla lailla.
No sama se, mennäänpäs ajassa muutama viikko taaksepäin.
Tuollainen kisajuliste putkahti internettiin hetki sen jälkeen kun olin luvannut tulla rakentamaan reitit. Olin toki otettu speedokuvasta, mutta silti vähän mietitytti onkohan toi nyt kuitenkaan paras veto kisojen markkinointia ajatellen. TK:n puolelta luotto oli kova: "Joojoo toi vetää hallin täyteen..."
Mä en edes muista kuinka monta reittiä mä olin alunperin luvannut rakentaa, mutta väliäkö sillä, torstaina illalla oltiin Tampereella, seinät tyhjinä ja Jannen tuli antamaan viime hetken ohjeita: "No rakennappa vaikka 50 boulderia."
50 boulderia.... jos ajatellaan että ensimmäisenä iltana rakentaisi 6 tuntia, ja toisena päivänä 19 tuntia niin se tarkoittaisi että puolen tunnin välein pitäisi napsahtaa uusi boulderi seinälle. Siis jos ei pitäisi ollenkaan taukoja. Siinä ei paljon muuveja hierota.
Tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha miltä se näytti. Mä sain nimittäin avuksi mahtavan tiimin, jonka seurauksena meillä oli 51 boulderia valmiina perjantai-iltana kl 20! Häh, ollaanko me laskettu reitit väärin tai jotain? No, toisaalta vaikeita reittejä ei montaa ollut, mutta eipä niitä tarttenut montaa ollakaan. Villen ja Laurin pitäisi olla about sieltä vahvimmasta päästä, ja kyllä niille oli ihan riittävästi tekemistä.
Täähän on suurempi ongelma Suomen kiipeilykulttuurissa kuin moni tajuaakaan, mutta kaupallisten hallien valloittaessa suurimmat kaupungit, on luonnollinen seuraus harrastajamäärien voimakas kasvu, mikä taas tekee siitä yhteisöllisyydestä paljon vaikeampaa. Täähän ei välttämättä kaikkia kiipeily-yrittäjiä hetkauta, mutta se sosiaalinen puoli on kuitenkin aika iso osa lajia.
On nimittäin huomattavasti helpompi tuntea itsensä osaksi jotain porukkaa, kun sitä jengiä treenaa samassa tilassa vaikkapa 20 henkeä. Yritäpä saada samalaista fiilistä jossain suuressa hallissa kun et tunne edes nimeltä puoliakaan kanssakiipeilijöistä. Toki kaikenlaisia seuramatkoja voidaan järjestää, mutta niissäkin se meininki on yleensä suhteellisen ruotsalaista, just sen takia kun ei tunneta toisia samalla lailla.
No sama se, mennäänpäs ajassa muutama viikko taaksepäin.
Tuollainen kisajuliste putkahti internettiin hetki sen jälkeen kun olin luvannut tulla rakentamaan reitit. Olin toki otettu speedokuvasta, mutta silti vähän mietitytti onkohan toi nyt kuitenkaan paras veto kisojen markkinointia ajatellen. TK:n puolelta luotto oli kova: "Joojoo toi vetää hallin täyteen..."
Mä en edes muista kuinka monta reittiä mä olin alunperin luvannut rakentaa, mutta väliäkö sillä, torstaina illalla oltiin Tampereella, seinät tyhjinä ja Jannen tuli antamaan viime hetken ohjeita: "No rakennappa vaikka 50 boulderia."
50 boulderia.... jos ajatellaan että ensimmäisenä iltana rakentaisi 6 tuntia, ja toisena päivänä 19 tuntia niin se tarkoittaisi että puolen tunnin välein pitäisi napsahtaa uusi boulderi seinälle. Siis jos ei pitäisi ollenkaan taukoja. Siinä ei paljon muuveja hierota.
Tilanne ei kuitenkaan ollut niin paha miltä se näytti. Mä sain nimittäin avuksi mahtavan tiimin, jonka seurauksena meillä oli 51 boulderia valmiina perjantai-iltana kl 20! Häh, ollaanko me laskettu reitit väärin tai jotain? No, toisaalta vaikeita reittejä ei montaa ollut, mutta eipä niitä tarttenut montaa ollakaan. Villen ja Laurin pitäisi olla about sieltä vahvimmasta päästä, ja kyllä niille oli ihan riittävästi tekemistä.
Ei muuta ku kisat käyntiin.
Monilla reiteillä piti mantteloida toppiin
Paikalla oli 105 kisajaa, kaikkea hevareiden ja kynisten väliltä
Sitten tää yksi tukkajumala pärähti paikalla. Mä en varsinaisesti rakentanu reittejä 9a:n kiipeijöitä ajatellen...
TK:n työntekijätkin pääsi testailemaan reittejä
Reaaliaikainen tuloslista oli nähtävissä paitsi TK:n seinällä, myös netissä
Väliaikaviihdykettä
Andy tatin nokassa
Kisa-aikaa oli neljä tuntia, mikä mahdollisti hyvin pienen tauon
Vaikka toisaalta, Andy kiipesi kaikki 51 reittiä kahdessa tunnissa...
Naisten ennakkosuosikki Niini liskoilee släbireitillä
Palkintopöytä, oli Microtraxonia ja Angeja
Naisten parhaat
Miesten parhaat, joskin yksi kisojen jälkeen löydetty tuloslappu muutti reittien arvoja ja Ville pompsahti neljänneltä sijalta kolmanneksi. Koivukylämetodin huonoja puolia...
Loppuun vielä muutama taidekuva...
Laurizio liekeissä
Villellä silmämunat kosteina
Tässä tatin päällä seisoskelussa ei sinänsä ole muuta hienoa kuin valo
Ainiin, kun mä aina hehkutan niitä pohjoisen B-finaaleita... no, kyllä siellä Tampereellakin osataan.
B-finaaleiden luoja-tietää-mitä-actionia. Kasvot ja tatuoinnit peitetty yksityisyyden suojaamiseksi.
© Heikki A
© Heikki A
