Keskiyön aurinko valaisee horisontissa näkyviä vuoria. Väsyttää ja ajaminen kyllästyttää, mutta on se Norja kaunis maa. Tuntuu kuin edellisestä Norjan visiitistä olisi vuosia, vaikka jos tarkkoja ollaan, niin viimeksi me oltiin Norjassa viikko sitten. Mutta silloinpa ei oltukaan Lofooteilla.
Mä en edes muista kuinka monta kertaa mä oon Lofooteilla käynyt. Aika monta, mutta ei siihen ikinä kyllästy. Siitä huolimatta en hirveesti ehtiny etukäteen fiilistellä reissua. Kaikki aika tuntui menevän pakun kanssa stressaamiseen; ensin se piti saada ajettavaan kuntoon, ja sen jälkeen asuttavaan.
Toisaalta, mitäs sitä reissua fiilistelemään, kun lonkka on siinä kunnossa että yli 15 min haikit on poissa pelistä. Siinä tikkilista lyhenee kummasti. Lisäksi koko kevään träditreenit voi laskea yhden käden sormilla. Tai yhden käden kahdella sormella. Ja kaikki varmaan arvaa miten paljon campustreenistä ja laihduttamisesta on hyötyä Lofooteilla.
Reissun suurimmat odotukset liittyivätkin lähinnä kalastamiseen. Pari viikkoa Henningsvaerin sillalla kuulosti ihan hyvältä. Päivisin kiskois turskaa ja iltaisin savuistais pikku punkkupöhnässä. Voishan sitä pari viikkoa huonomminkin viettää. Ja olihan mulla kamerakin mukana, jos vaikka kiinnostais kuvata. Eipä vaan kiinnostanut.
Topoa selailemalla sitä alkoi vähän innostua kiipeilystäkin. Täällähän on vaikka kuinka paljon hienoja halkeamia lyhyillä lähestymisillä! Naapurileirissä tosin sanottiin ettei Lofooteille ole mitään järkeä tulla kiipeämään yhden kp:n reittejä. No, ehkä sitten niin, mutta oli meillä välillä ihan kivaakin.
Abu & Apa 6. Mä vähän toivoin että Abu olis pannuttanut, tai edes vähän vikissyt että olis saanu jonku äksönfoton, mutta mä unohdin tää kyykkääjä osaakin jammata.
Abu & Svenske Diedret 6+, saittina tämäkin © Anu Korosuo
Glåmtinden © Anu Korosuo
Reittibongailua © Anu Korosuo
Suomalaistiimi Storpillarenilla!
Storpillarenin kruksi kp 7
Paradisetissä, kolmen tähden Smutthulletia 7+ ihmettelemässä © Anu Korosuo
Mitäköhän rojua ottais © Anu Korosuo
Anu tikkasi vierestä Dosethrissetin 7
Top 50 reittejä metsästämässä, Månedans 6+
Tääkö on sitä top 50 kiipeilyä? © Anu Korosuo
Vika kp oli ihan kiva dihedraali, mutta kyllä toi topon "Sensational, overhanging, exposed" antoi viitteitä jostain vähän hienommasta. © Anu Korosuo
Sen sijaan Gaukerisset 6- oli aivan mahtava ja topon "Excellent climbing" ei oo ainakaan liioittelua.
Djupfjord sprickan 7-
Topo antaa kaksi tähteä, mutta vois mun mielestä olla vaikka Top 50 reitti. © Anu Korosuo
Tapsa & Snickar glädje 7-, sijainnista huolimatta ihan Top 50 kamaa! © Riku Lavia
Lisää top 50 reittejä, Tromsø Expressen 6
Ihan siisti ränni
Anu saittas molemmat kutosen kp:t ja linkkas viimeisen vitosen vielä putkeen.
Anu & Svenske Diedret 6+
Tapirin saittiyrkkä 7- © Riku Lavia
Anu’s on fire!
Mä en ollut niinkään ihmeissäni siitä että Anu tikkaa norjalaista seiskaa, niinhän 7b:n kiipeilijän kuuluukin tehdä. Sen sijaan olin yllättynyt tavasta jolla Anu kiipesi reitit. Ensin kova saittiyrkkä ja pannujen jälkeen reitit meni tokalla tai kolmannella yrkällä. Ei pitkää hieromista eikä varmoja muuveja.
Se, että vetää täysillä loppuun asti ja pannuttaa esim huonoon #00 C3:seen on sellaista kiipeilyä mitä mä arvostan huomattavasti enemmän kuin tätä normimeininkiä, jossa ensin hierotaan muuvit kuntoon ja sitten kiivetään reitti, mistä osaa joka muuvin ja palikan ulkoa. Mä tunnen kiipeilijöitä, jotka muuvit opeteltuaan kiipeää 8a:ta, mutta on paskat housussa kun pitäisi saitata vitosen halkeamaa.
Vågakallen ja Storpillaren keskiyön auringossa
