Haukkari: Fontainebleau

Mä muistan kun joskus 10 vuotta sitten piti saada kiipeilypornoa. Kaveriporukalla ostettiin video "A film of bouldering in the forest of Fontainebleau". Tää oli vielä sitä aikaa kun kiipeilyvideotkin myytiin VHS:nä. Videossa vanhat ranskalaiset äijät kiipesi kolmemetristen kivien pääälle. Kyllä mä silloin vähän ihmettelin että onko tää nyt sitä maailman siisteintä kiipeilyä. Suoraan sanottuna jonkin verran harmitti, ettei me ostettu Dosage I:stä, jossa Sharma otti kunnon pannuja, karjui coolisti ja selitti punkkupöhnässä kuinka matka on tärkeämpi kuin päämäärä. Eihän tossa ranskisten pätkässä ollut edes tekstejä.

Fontsusta on varmaan kirjoitettu enemmän blogitekstejä kuin mistään muusta kiipeilykohteesta. Sehän on jokaisen sisäboulderoijan märkä uni. No, vaikka näitä "Ekaa kertaa fontsussa" tekstejä onkin jo nettitaivas pullollaan, niin tässä tulee yksi lisää.

Mulle Fontsu on aina ollut paikka, jossa on "joskus vielä pakko käydä". Ei sen takia että se nyt olisi maailman paras kiipeilypaikka, mutta siinä on jotain samaa historiallista arvoa kuin vaikka Yossessa tai Ceusessa. Eihän ne Ceüsen lasittuneet poketit ole kiipeilyllisesti mitään elämää suurempaa, mutta kun on telkkarissa nähnyt Charman hieromassa Realizationia, niin olihan se kiva käydä hypistelemässä vähän lähtöotteita. Niin vai onko sen reitin nimi nykyään taas Biographie?

Tota rahaa kun on niin me päätettiin tehdä Fonsuun ihan vaan viikonloppureissu. Tässä oli montakin hyvää puolta, joista tärkein lienee se, ettei paikan päällä tarvitsisi boulderoida kuin kaksi päivää, mikä on mulle aika maksimi. Toisekseen Anun duunihan maksoi sen matkat, mikä taas tarkoitti sitä, että nyt kun puoli-ilmaiseksi pääsee, niin pakkohan sitä oli lähteä. Lisäksi viikonlopuksi oli luvattu vesisadetta, mikä sopi mulle oikein mainiosti. Mä pystyn nimittäin juomaan punkkua pikku tihkusateessakin.

Alku alkoi ainakin lupaavasti. Anu oli nimittäin varannut huoneen hostellista, joka tosin sijaitsi väärässä kaupungissa. Ei tullu sitten mieleen että jos menee Fontainebleauun kiipeilemään, niin ehkä se hostellikin kannattais ottaa siitä samasta kylästä.

No, sama se. Eipä toikaan nyt niin kaukana ollut. Me oltais periaatteessa ehditty ihmetellä märkää hiekkakiveä jo perjantaina, mutta aikainen lento, pitkä vaihto, ja Pariisin perjantairuuhkat piti huolen siitä ettei 12 tunnin syömättömyyden jälkeen ollut intoa muuhun kuin ravintolan metsästykseen. Ensimmäisestä ravintolasta löytynyt "all you can eat"- henkinen ratkaisu ei ollut varsinaisesti se paras veto mun laihista ajatellen.

Seuraavana päivänä vettä tuli vähän väliä. Aina kun näytti siltä että.pystyisi jotain kiipeämään, niin uusi kuuro kasteli kaiken. Päätetiin kuitenkin käydä Bas Cuvierissa pyörimässä. Vaikka hurrit varottikin että paikka on hirvee kaatopaikka ja otteet on lasia, oli paikka ilman kiipeilyäkin kokemisen arvoinen. Me vähän ihmeteltiin kaatopaikkavertauksia, mutta ilmeisesti Nalle oli käyny vähän siivoamassa. Nice! Vastaavanlaista aktiivisuutta olisi mukava nähdä vaikkapa Falkkareilla sen sijaan että itketään jokamiehenoikeuksista.

No, märkää hiekkakiveä ei tarvi kiivetä, se nimittäin käytännössä murenee käsiin. Mielenkiintoinen havainto muuten topoista; toinen suositteli että Elephant kuivuu nopeasti sateen jälkeen ja toinen taas varoitti että Elephanttia ei missään nimessä saa kiivetä sateen jälkeen.

Mä oon varmaan viimeinen jätkä esittelemään ranskalaisen hiekkakiven ominaisuuksia, mutta käsitteääkseni hiekkakivi "uusiutuu" sateen mukana niin että periaatteessa joka vuosi on uusi hyväkitkainen kerros tarjolla. Tää tietysti koskee vain otteita mitkä pääsee kastumaan, joten kattojen alla olevat otteet oli kieltämättä välillä aika lasia.

Lisää knoppitietoa; Fontsun kivet eivät pääsääntöisesti ole kiviä, vaan yhtä isoa hiekkakivikalliota, jota eroosio on muokannut niin, että korkeimpien kohtien välit on syöpyneet pois. Mikäli kehitys jatkuu samanlaisena, tarkoittaa se sitä, että muutaman (miljoonan?) vuoden päästä Fontsussa on pirun hyvää köysikiipeilyä!

Mutta niin, boulderointiahan se kiipeily toistaiseksi on, siitä ei pääse mihinkään. Siitä huolimatta paikka tarjosi siisteintä kiipeilyä sitten Flatangerin. Mä vaan juoksentelin kiveltä toiselle suu vaahdossa ja yritin kiivetä siisteimpiä linjoja. Oli meillä jotain topojakin, mutta ei me niistä oikein mitään tajuttu. Sen sijaan kiviin oli piirretty erivärisiä numeroita, joista sai vähän osviittaa. Jos numero oli punainen, oli greidi muistaakseni 6a-6c+, sininen taas 5a-5c+. Siinä oli ihan tarpeeksi infoa.

Mä kyllä tiedän hyvin kuinka kornilta kuulostaa "en päässyt mitään tiukkaa, joten löysin kiipeilyn ilon uudelleen", mutta viimeinen asia mitä mä halusin tuolla tehdä, oli käyttää aikaa siihen että yrittää saada persettä maasta. Itelle tää oli ensimmäinen kerta kun helppo boulderointi oli oikeesti siistiä.

Ah, sateinen Pariisi

Matkalla bouldermetsään

Anu ihmettelee hiekkakivijormaa

Kosteita poketteja

Eihän tällästa kiveä oo missään!

Nallen siivouksesta huolimatta kortsupaketteja löytyi metsiköistä. Noissa on muuten numero johon tekstaamalla saa homopornoa kännykkään, aika kätevää

Muita sadepäivän aktiviteettejä

Thank you Thighmaster!

Noniin, välillä sitä aurinkoa!

Lisää poketteja

Anua ei paljon poketit kiinnosta, onneksi löyty siistejä halkeemia

Täähän on melkein trädikiipeilyä!

Tää oli siisti linja, ei kyllä aavistustakaan nimestä

Hauskaa oli niin kauan kunnes elämää suuremman huukin seurauksena sattui pieni lonkkanivel-accidentti, sen jälkeen piti etsiä reittejä missä ei vasenta jalkaa tartte käyttää.

Tippuminen ei myöskään ollut enää minkäänlainen vaihtoehto, joten sitten tulikin flashattyä kaikkki mitä kiipesin.

Anu löysi jotain mitä mä oon pitäny ilmeisen mahdottomana. Sopivan korkuinen kivi kivalla landingilla.

Snooopy-kivi! Toi yläosa on ilmeisesti sen verran jo irti ettei sitä saa enää kiivetä.

Le Elephant - bongaa norsu

Lisää kuuluisia kiviä

Tässähän meni joku laadukas teknoreittikin

Vaikka enpä mä noita poralla tehtyjä poketteja arvosta yhtään sen enempää

Ja vaikka mun jyrkkä suhtautuminen tussitteluun on loiventunut ruotsalaistumisen myötä, en mä hirveesti tykänny kun joka kivessä piti olla jotain koodeja.