Mä en tiedä että oliko lopullisena syynä viime vuoden tapahtumat, viime viikkojen tapahtumat vai viime päivien sääennusteet, mutta joka tapauksessa me vaihdettiin lomakohdetta aika viime tingassa.
Storalle näytti tulevan vähiten lunta, joten sinne lähdettiin. Stora Sjöfallet on siinä mielessä hyvä paikka, että vaikka tulis minkälaista keliä, voi siellä aina jotain kiivetä ja vieläpä suht turvallisesti.
Snövit on Storan siistein jääputous ja pari vuotta sitten katselin sitä jo vähän sillä silmällä. Tapsa halus sinne, eikä mua hirveesti tarvinnut ylipuhua mukaan.
Mä olin ostanut kaikenlaista uutta sälää talviretkeilyyn joita oli kiva päästä kokeilemaan. Mä olin hommannut sellaisen 3.5 litrasen termarin, mikä olis kätevä, koska se pitää vedet juoksevana yön yli. No olihan se vesi juoksevaa, ainoa vaan että se nappi mistä sitä vettä pitäisi laskea ulos oli jäätynyt kiinni. Pikku väkivaltaisuuksien jälken kansi aukeni, ihan vaan että sai kaadettua vedet teltan lattialle.
Se oli onneksi vaan vettä, toisin kuin hetkeä myöhemmin teltan lattia lainehti bensasta. Niinku tapsa sano, bensakeittimet on tosi hyviä niin kauan ku ne toimii. Tää ei varsinaisesti ollu eka kerta ku mulla menee hermot bensakeittimen kanssa. Samalla muuten selviksi miksi mun auto haisi bensalta, sitä oli takakontissakin pari desiä odottelemassa kipinää.
Oli mulla pari kaasukeitintäkin mukana, tosin kaasut oli sen verran jäässä ettei niilläkään tehnyt mitään. Tapsahan oli luonnollisesti pitänyt kaasun makuupussissa. No, näin sitä oppii. Opin senkin ettei parinkymmen asteen pakkasessa kannata syödä metallilusikalla.
Ai niin, sitten mä olin hommannu sellasen kenkien kuivaimen. Ajatuksena oli, että mä voisin iskea sen auton invertteriin ja kuivatella / lämmittää monot jo autossa. Yllättäen sulake meni. Pitäis vissiin ostaa isompi invertteri tai nukkua sisätiloissa.
Me päätettiin nukkua sisätiloissa. Helmi fiilis maksaa ensin itsensä kipeäksi (90 €/yö) ja todeta että dubbelrum Storan hotellissa tarkoittaa sellaista 7m2 huonetta jossa on yksi sänky. Eikä siis mikään parisänky. Muutenkin hotellilla meni aika nappiin asioiden hoito. Varattiin sauna, mutta sit ku oltiin menossa, ni respasta sanottiin että se onkin jo varattu toiselle porukalle. Samoin hotellihuone “on ehkä laskutettu kahdesti sun tilitä, tää on uus kassakone”. Nättiä.
No, onneksi kiipeily sentään oli hyvää.
Adel har kastat vatten (suom. Aatelisto on käynyt kusella)
Sunnuntain actionpätkä
Storalle näytti tulevan vähiten lunta, joten sinne lähdettiin. Stora Sjöfallet on siinä mielessä hyvä paikka, että vaikka tulis minkälaista keliä, voi siellä aina jotain kiivetä ja vieläpä suht turvallisesti.
Snövit on Storan siistein jääputous ja pari vuotta sitten katselin sitä jo vähän sillä silmällä. Tapsa halus sinne, eikä mua hirveesti tarvinnut ylipuhua mukaan.
Mä olin ostanut kaikenlaista uutta sälää talviretkeilyyn joita oli kiva päästä kokeilemaan. Mä olin hommannut sellaisen 3.5 litrasen termarin, mikä olis kätevä, koska se pitää vedet juoksevana yön yli. No olihan se vesi juoksevaa, ainoa vaan että se nappi mistä sitä vettä pitäisi laskea ulos oli jäätynyt kiinni. Pikku väkivaltaisuuksien jälken kansi aukeni, ihan vaan että sai kaadettua vedet teltan lattialle.
Se oli onneksi vaan vettä, toisin kuin hetkeä myöhemmin teltan lattia lainehti bensasta. Niinku tapsa sano, bensakeittimet on tosi hyviä niin kauan ku ne toimii. Tää ei varsinaisesti ollu eka kerta ku mulla menee hermot bensakeittimen kanssa. Samalla muuten selviksi miksi mun auto haisi bensalta, sitä oli takakontissakin pari desiä odottelemassa kipinää.
Oli mulla pari kaasukeitintäkin mukana, tosin kaasut oli sen verran jäässä ettei niilläkään tehnyt mitään. Tapsahan oli luonnollisesti pitänyt kaasun makuupussissa. No, näin sitä oppii. Opin senkin ettei parinkymmen asteen pakkasessa kannata syödä metallilusikalla.
Ai niin, sitten mä olin hommannu sellasen kenkien kuivaimen. Ajatuksena oli, että mä voisin iskea sen auton invertteriin ja kuivatella / lämmittää monot jo autossa. Yllättäen sulake meni. Pitäis vissiin ostaa isompi invertteri tai nukkua sisätiloissa.
Me päätettiin nukkua sisätiloissa. Helmi fiilis maksaa ensin itsensä kipeäksi (90 €/yö) ja todeta että dubbelrum Storan hotellissa tarkoittaa sellaista 7m2 huonetta jossa on yksi sänky. Eikä siis mikään parisänky. Muutenkin hotellilla meni aika nappiin asioiden hoito. Varattiin sauna, mutta sit ku oltiin menossa, ni respasta sanottiin että se onkin jo varattu toiselle porukalle. Samoin hotellihuone “on ehkä laskutettu kahdesti sun tilitä, tää on uus kassakone”. Nättiä.
No, onneksi kiipeily sentään oli hyvää.
Tapsa ehdotti että se kiipeis pari ekaa kp:tä, se oli ne jo pari kertaa kiivenny, ja tiesi miten ne kiivetään ja varmistetaan vaikka olis vähemmänkin jäätä. Tää sopi mulle oikein mainiosti, kiipeily kireässä yläköydessä oli ihan tarpeeksi vaikeeta.
Ekan kp:n jälkeen oli terät tän näköiset. Oli aika "thin ice". Molemmilla oli viilat mukana, jotka luonnollisesti jätettiin autoon.
Yläkerrassa oli sitten enemmänkin jäätä. © Tapsa
Tästä ei pitäny tulla roikkuständiä, mutta mulle ne ständit tulee aikalailla siihen mihin ruuvit loppuu.
Oujeah, jäätä auringonpaisteessa!
Maisemia © Tapsa
Reitti oli vähän pidempi kuin mitä luultiin, topossa esitetyt 7 kp:tä pitää paikkansa jos vetää aina köydet suoriksi eikä laske välissä olevaa 100 m lumikenttää mukaan. © Tapsa
Kun on hidas niin saa mennä pimeessä alas. © Tapsa
Everest-hanskat ja köyden pujottaminen atc:hen, siinäpä illalle pikku pähkinä. Laskeutuminen jäällä on muuten aika mukavaa. Köydet tulee helposti alas, ja ankkurit saa tehtyä melkein mihin tahansa. © Tapsa
Sirkusteltta-basecamp
Seuraavana päivänä kiivettiin vähän lyhemmällä lähestymisellä
Pelaren oli päheessä kunnossa, tosin tällä kertaa ei käyty edes kokeilemassa.
Tapsa liskoilee
Jääkiipeily on badass hommaa. © Tapsa
Vikat muuvit mustikanvarpuihin.
Antille Grevenin/Grevinnan laskeutumislinja. Punainen on kävelyä, keltainen laskeutumista. Topissa kävelette hetken matkaa (kiipeilijän) oikealle, sitten siitä vähän alaspäin lumirampille, rampin lopussa on jäätä ja siihen abalakovi. Voi olla että siinä on vanhojakin naruja, mutta niihin kannattaa tietysti suhtautua varauksella. Laskeutuessa tullaan vähän viistosti vasemmalle. Siitä taas kävelyä pusikon reunaan ja alas.
Lumirampin alku
15 kommenttia:
Tää vetää jo vertoja sun taannoiselle "light&fast"-reissulle. Oiskohan sittenkin ihan oikeasti järkevää yrittää sitä light&fast-tyyliä ens kerralla?
Hehe hyvinhän se meni reissu :)
Hei mites muuten lumitilanne ja lähestymiset? Veinattiin mennä parin viikon päästä kattoon Greveniä ja Grevinnania...
Ruotsalaisilla on tosin vissiin jotku jäätalkoot (http://www.storasjofallet.com/artikel.asp?id=26) viikon päästä niin kait siellä sitte polut menee...
Lunta ei oo hirveesti, mutta sen verran että kyllä siellä lumikengät tarttee.
Ja en kyllä yhtään luottais siihen että siellä on polut valmiina, se on yks luminen tai tuulinen päivä ja ne on taas lumen peitossa.
Ok kiitti vinkistä. Täytyy käydä appiukolta pöllimässä lumikengät.
Tapsan tarinan reissusta lukasin kans, mutta vielä jäi epäselväksi, että kiipesittekö te sen Adel har kastat vatten kans?
Nii ja onnea vaan hienosta reitistä!
Jos tarkkoja ollaan ni Adelin "pääputous" on ehkä 50m vasempaan siitä mistä me kiivenniin. Yhdessä Tapsan kuvassa näkyy sen alku, siinä on sellasta sinisempää jäätä. Mä voin ladata yhden kuvan missä näkyy molemmat putoukset.
Toi missä me kiivettiin ei muodostu joka vuosi, eikä siinä nytkään mitenkään liikaa sitä jäätä ollu.
Noniin mä lisäsin nyt kuvan missä näkyy putous kokonaisuudessaan ja piirsin tohon toiseen kuvaan sen reitin mistä mentiin
Adel = aatelisto, toim.huom
en oo ennen ajatellut, mutta tarkoittaisko jotain tyyliin "yläkerran herrat ovat käyneet kusella?"
eng. aatelisto = nobility = myös "ylhäisyydet"
Ai hemmetti niin onkin. Pitääpä korjata. Mistäköhän mä oon saanu päähäni että se Adel olis ollu nimi?
Moi.
Hienon reitin kiipesitte. Ja tarinakin aina mukava lukea...
Olisiko tarjolla jotain vinkkejä Grevenin/Grevinnan laskeutumislinjaan?
McGregorin topo on katottu, mutta Gaddkin neuvoo aina etsimään lisää tietoa. =)
Kiitos.
Antti
Moi, lisäsin pari kuvaa juttuun, niistä selvinnee. Se ramppi oli aika helppo löytää.
Kiitti kuvasta.
Jotain tollasta siitä topon tekstistä olettikin, mutta kyllähän tuo selvensi asiaa...
"Se ramppi oli aika helppo löytää."
Epäilemättä, itse kuitenkin onnistuin vuosi sitten kävelemään siitä reippaasti ohi kun kiivettiin Greven. Laskeuduttiin sitten jostain Adelnin itäpuolelta, ja uitiin helvetinmoisessa hangessa takas lumikengille. Hiki tuli, ja pimeä. Vaimoa tuli kuitenkin kosittua siinä törmän päällä.
Grevinnanilta laskeuduttin sitten suosiolla suoraan alas.
Hienoja kuvia! Me oltiin Sarekissa hiihtämässä viikko maaliskuun lopulla. Nähtiin just nuo putoukset matkalla Ritsemin parkkikselle. Ruotsista löytyy parempia maisemia kuin Suomesta. Sarek on hieno paikka takamaahiihtoakin ajatellen; ei autiotupia eikä turisteja. Ainoat ihmiset joihin törmättiin viikon aikana oli ranskalaispariskunta. Kuulemma ruotsalaiset on itse Thaimaassa. T.Seppo
Ai niin, piti vielä lisätä että keitinongelmat on kyllä ikäviä. Ruokaa ja vettä täytyy saada.
Oon itse käyttänyt MSR:n keittimiä eikä oo ollut ongelmia edes -36 pakkasilla. T.Seppo
Tänks! Joo ton keittimen ongelmat ei näköjään liity ainakaan pelkästään pakkaseen, eipä se näytä nytkään toimivan. Pitäis ilmeisesti ostaa uus pumppu siihen.
Lähetä kommentti