Reissun ensimmäinen pysähdyspaikka oli Santiago, Chilen pääkaupunki. Kaupungissa ratkottiin kiipeilyn Chilen mestaruus samana päivänä kuin saavuin paikalle. Olis ollut kiva itsekin osallistua, mutta karsinnat oli jo edellisenä päivänä. Kisat ei kuitenkaan ollut se pääsyy pysähtyä Santiagoon, vaan hakea Anu kyytiin. Sehän on olllut täällä koko syksyn tahkoamassa ulkomaista päivärahaa. No joo, ei se hotellin uima-allaskaan ollut kauheen ikävä 30 tunnin lentomatkan jälkeen.
Mä en hirveästi isoista kaupungeista tykkää, ja Santiago on 6 miljoonan asukkaan kanssa aika iso. Paikasta toiseen pääseminen kestää, vaikkei se metron ja bussin yhdistäminen nyt niin kauheasti eroa Helsingissä liikkumisesta. Muutama mielenkiintoinen havainto jäi kuitenkin mieleen.
Ensinnäkin chileläiset on kääpiöitä. Mä oon pitäny Anua aika tappina, mutta Anukin on melkein päätä pidempi näitä. Täydessä metrossa sitä tuntee olevansa iso, mutta jostain syystä mun huikea 180 senttinen vartaloni ei ole se miksi päät kääntyvät kaduilla, metrossa, tai oikeastaan ihan missä vaan. Jostain syystä mun parrassa on jotain ihmeellistä, ja sitä sitten tuijotetaan ja osoitellaan sormilla. Kahden päivän jälkeen mä aloin ymmärtää hyvin jotain filmitähtiä. On meinaan aika perseestä kävellä kaduilla kun jokainen vastaan tuleva silmäpari tuijottaa epäuskoisen näköisenä takaisin.
Jotain hyvää kuitenkin:
-Santiagossa aurinko paistaa. Ja on lämmintä. Tää oli enemmän kuin tervetullutta Ruotsin syksyn jälkeen.
-Ruoka on törkeen hyvää, ja varsinkin liha halpaa. Kaljakaan ei paljoa maksa.
-Santiagossa on ostoskeskus, mikä on erikoistunut ns. extreme-lajeihin. Kiipeilykamaa, maastopyöriä, surffausta, skeittausta jne jne.. keskellä ostaria on vielä n. 20 metrinen kiipeilyseinä, jossa siis järjestettiin kiipeilykisat.
-Chileläiset tervehtivät toisiaan poskisuudelmalla, paitsi miehet, jotka kättelevät. Ollaan kuitenkin Etelä-Amerikassa, jossa vallitsee hieman macho-kulttuuri ja miesten väliseen pussailuun ei suhtauduta yhtä suopeasti kuin vaikkapa Helsingissä. Anun mukaan poskisuudelmassa ei varsinaisesti anneta pusua poskelle, vaan enemmänkin pussataan ilmaan. Omien kokemuksieni mukaan, chileläiset naiset ottavat kyllä ihan kunnolla kontaktia.
-Ihmiset on mukavia, vaikka ne on pieniä.
Ja kuvia:
Santiago
Hissillä mäen päälle. Täähän on alppikiipeilyssä tyypillinen lähestymismuoto.
Hääpukukauppa, oma suosikki on vasemman alakulman joulukuusimalli
Santiagon puistoista löytyy paitsi kymmeniä toisiaan nuolevia rakastavaisia, myös ilmaisia kuntolaitteita.
Chileläiset olutmerkit on vielä hakusessa, mutta onneksi jopa pizzerissa on mahdollisuus maistella eri merkkejä ennen tilausta.
Mallsport, maailman pähein ostari.
Kiipeilykisat
Ostarin seinä pieksee aika monta kaupallista kiipeilyseinää. Vasemmalla seinällä pyöri samaan aikaan aloittelijoiden yläköysisarja.
Katossa menee vielä seikkailurata.
Ääriliikkeiden aatelia, Speedokauppa.
Aaltokone
IKSUkin voisi kentien laajentaa tähän suuntaan, kuinka paljon tollanen systeemi voi maksaa? Tuskin enempää kuin niiden 3D-golfhässäkkä
Skeittiparkki
Purjeveneiden testinurkkaus
Tää on oikeesti hyvä! Lapset voi iskea muovipalloihin siksi aikaa kun vanhemmat käy ostamassa uutta alamäkipyörää.
No on tässä alppikiipeilyssä puolensa
