Mä oon huomannut pienen dilemman tässä kamahomostelussa, varsinkin, mikäli haluaisin jutun olevan millään tavalla arvokasta tietoa lukijoille. Ongelmahan on tämä: kun mä saan jotain uutta gearia käsiini, saattaa se hyvinkin olla tuoretta myös markkinoilla. Ok, hyvä tähän asti, mutta miten mä voin kirjoittaa mitään järkevää tavarasta, mitä oon päässyt käyttämään kolme kertaa. Ihan oikeasti, sitä gearia pitäisi käyttää aktiivisesti vuoden verran että siitä voisi jotain järkevää kirjoittaa.
Okei, voinhan mä käyttää sitä kilkutinta vuoden verran ja kirjoittaa siitä sitten? Ongelma vaan tässäkin on se, ettei se vuoden vanha kama-arvostelu kiinnosta enää ketään. Ne jotka on kiinnostunut tuotteesta on sen todennäköisesti jo ostaneet. Ne taas joita ei tuote kiinnosta... no tuskin ne sitä mun arvostelunkaan jälkeen ostaa.
Isossa maailmassa hommahan toimii niin että testaajat saa releet käyttöön jo ennen kuin niitä saa kaupasta, joten arvostelukin voidaan julkaista ennen kuin tuote saapuu markkinoille. Koskapa mä en kuulu tähän eliittiryhmään, on mun arvostelut aina ns vanhaa tietoa.
Tietysti on tuotteita, joiden elinkaari on pidempi, ja näin ollen vanhemmatkin arvostelut voivat olla arvokkaita. Uusia kiipeilijöitä tulee lajin pariin jatkuvasti, ja voisin kuvitella, että esim BD:n Camalottien tai Allujen arvostelut ovat yhtä tärkeitä tänä päivänä kuin 10 vuotta sitten.
Mutta mennäänpä asiaan. Mä en oo köysistä tainnu mitään aikaisemmin kirjoittaa. Patiksessa meillä oli testattavana Edelridin kaapelit, joista mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta.
Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, alkaa köysistä olla vähän parempi käsitys. Onhan noita kiipeilymetrejäkin tullut jo useampi tuhat mittariin.
Kyseessä on siis Edelridin Kestrel 8.5 mm puoliköydet. Itse asiassa Patagoniassa ohuemmat köydet olisivat painon takia olleet paremmat, mutta toisaalta vaikeammilla mixta- ja trädireiteillä on 8.5 mm köysillä puolensa.
Niin kuin monet tietää, 8.5 mm köysiä on käytännössä monen paksuisia ja Kestrel on sieltä keskitason ohuemmalta puolelta. Köysiä oli helppo käsitellä uutena, ja niitä on helppo käsitellä edelleen, vaikka köydet ovatkin saaneet kyytiä. Varsinkin Patagonia oli köysille ehkä huonoin mahdollinen ympäristö. Vaikkei köysiä pitkin tarvitsisikaan jumaroida (mitä sitäkin tuli tehtyä) on paikan kivi järjettömän karheaa, mikä jo itsessään syö köysiä. Tuuli ja irtokivet pitivät huolen siitä että köydet jäivät usein laskeutuessa jumiin. Ja siitähän se mantteli tykkää kun niitä yrittää repiä alas.
Köydet eivät kuitenkaan ole muuttuneet koviksi kaapeleiksi, tai toisaalta löysiksi karvamadoiksi. Nämähän tuntuvat olevan ne kaksi vaihtoehtoa kun köydelle tulee metrejä. Käsiteltävyys tai ulkonäkö ei ole värien haalistumista lukuun ottamatta muuttunut juurikaan alkuperäisestä.
Köydet olivat myös dry-käsiteltyjä. Ominaisuus, mihin Patiksessa ei kiinnittänyt juurikaan huomiota, muuten kuin että ne eivät imeneet vettä itseensä. Sen sijaan myöhemmin jääkiipeilyn yhteydessä on huomannut, että köydet ovat alkaneet olla vähemmän immuuneja jääputouksien valumavedelle. Eli vaikka näkyviä jälkiä ei köysissä olekaan, on Etelä-Amerikan karhea graniitti tehnyt jotain dry-käsittelylle.
Köysissä on merkattu keskikohta mustalla maalilla, mikä tosin varsinkin tummemmassa köydessä hävisi saman tien. Sen sijaan Paulin narun pätkillä merkkaaminen on toiminut pidempään.
Speksit:
Paino 48 g / m
Impact force 6.4
Dynaaminen venymä 29%
Staattinen 9.5%
UIAA pudotuksia 16. (Tätähän ei sitten pidä verrata sinkkuköysien UIAA pudotuksiin, puoliköydet testataan 55 kg painolla, sinkut 80 kg)
Patiksessa oli myös saman valmistajan valjaat, eli Loganit, joissa oli säädeltävät varustelenkit. Kaunis ajatus, ja ominaisuus, jolta itse odotin paljon. Se ei kuitenkaan oikein toiminut. Varustelenkkien kiinnitysmekanismi oli syystä tai toisesta liian löysä ja jolloin lenkit paitsi liikkuivat itsekseen, myös tiukan paikan tullen irtosivat kokonaan. Ihan vekkuli ominaisuus, varsinkin kun kyydissä on about täysi setti camuja ja kiipeilyä alla useampi sata metriä...
Noh, reissun jälkeen valjaat lähti takaisin tehtaalle. En ole kuullut että oliko maanantaikappale, vai onko muillakin ollut samoja ongelmia. Joka tapauksessa tilalle tuli Korbenit, joista ei pahaa sanottavaa löydy. Perus allrounder: 410 g, neljä varustelenkkiä, säädettävät reisilenkit, paikat parille jääklipperille ja sama tuntuma kuin Arcteryxin valjaissa.
Korbenissa, kuten monissa muissakin Edelridin valjaissa on kumipalikka suojaamassa valjaita köyden kulumiselta. Täähän on se paikka mistä valjaat ensimmäiseksi alkaa repsottaa. Pieni yksityiskohta, mutta oikeastaan ihme ettei muilla valmistajille ole vastaavaa viritystä.
Kuitenkin, silloin kun puhutaan jääkiipeilystä, on markkinoilla ainoastaan yksi valjas, joka on vartavasten hommaan tehty. Valjaista löytyykin kuusi jääklipperipaikkaa:
Se, että tarvitaanko kuutta jääklipperipaikkaa on tietysti myös hyvä kysymys. No, mä tarvin ja sehän riittää. Niin ja olen kyllä aivan tietoinen siitä, että niitä jääklippereitä voi laittaa mihin tahansa valjaisiin sillä kumiremmillä. Se ei kuitenkaan ole yhtään sama asia, kuin valjas, joka on suunniteltu ensisijaisesti jääkiipeilyä ajatellen.
Ensi kerralla enemmän jääkiipeilyasiaa, raudoista esittelyssä Cyborg, Stinger ja Lynx ja hakuista Fusion ja Cobra.
Okei, voinhan mä käyttää sitä kilkutinta vuoden verran ja kirjoittaa siitä sitten? Ongelma vaan tässäkin on se, ettei se vuoden vanha kama-arvostelu kiinnosta enää ketään. Ne jotka on kiinnostunut tuotteesta on sen todennäköisesti jo ostaneet. Ne taas joita ei tuote kiinnosta... no tuskin ne sitä mun arvostelunkaan jälkeen ostaa.
Isossa maailmassa hommahan toimii niin että testaajat saa releet käyttöön jo ennen kuin niitä saa kaupasta, joten arvostelukin voidaan julkaista ennen kuin tuote saapuu markkinoille. Koskapa mä en kuulu tähän eliittiryhmään, on mun arvostelut aina ns vanhaa tietoa.
Tietysti on tuotteita, joiden elinkaari on pidempi, ja näin ollen vanhemmatkin arvostelut voivat olla arvokkaita. Uusia kiipeilijöitä tulee lajin pariin jatkuvasti, ja voisin kuvitella, että esim BD:n Camalottien tai Allujen arvostelut ovat yhtä tärkeitä tänä päivänä kuin 10 vuotta sitten.
Mutta mennäänpä asiaan. Mä en oo köysistä tainnu mitään aikaisemmin kirjoittaa. Patiksessa meillä oli testattavana Edelridin kaapelit, joista mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta.
Nyt, puolitoista vuotta myöhemmin, alkaa köysistä olla vähän parempi käsitys. Onhan noita kiipeilymetrejäkin tullut jo useampi tuhat mittariin.
Kyseessä on siis Edelridin Kestrel 8.5 mm puoliköydet. Itse asiassa Patagoniassa ohuemmat köydet olisivat painon takia olleet paremmat, mutta toisaalta vaikeammilla mixta- ja trädireiteillä on 8.5 mm köysillä puolensa.
Niin kuin monet tietää, 8.5 mm köysiä on käytännössä monen paksuisia ja Kestrel on sieltä keskitason ohuemmalta puolelta. Köysiä oli helppo käsitellä uutena, ja niitä on helppo käsitellä edelleen, vaikka köydet ovatkin saaneet kyytiä. Varsinkin Patagonia oli köysille ehkä huonoin mahdollinen ympäristö. Vaikkei köysiä pitkin tarvitsisikaan jumaroida (mitä sitäkin tuli tehtyä) on paikan kivi järjettömän karheaa, mikä jo itsessään syö köysiä. Tuuli ja irtokivet pitivät huolen siitä että köydet jäivät usein laskeutuessa jumiin. Ja siitähän se mantteli tykkää kun niitä yrittää repiä alas.
Köydet eivät kuitenkaan ole muuttuneet koviksi kaapeleiksi, tai toisaalta löysiksi karvamadoiksi. Nämähän tuntuvat olevan ne kaksi vaihtoehtoa kun köydelle tulee metrejä. Käsiteltävyys tai ulkonäkö ei ole värien haalistumista lukuun ottamatta muuttunut juurikaan alkuperäisestä.
Köydet olivat myös dry-käsiteltyjä. Ominaisuus, mihin Patiksessa ei kiinnittänyt juurikaan huomiota, muuten kuin että ne eivät imeneet vettä itseensä. Sen sijaan myöhemmin jääkiipeilyn yhteydessä on huomannut, että köydet ovat alkaneet olla vähemmän immuuneja jääputouksien valumavedelle. Eli vaikka näkyviä jälkiä ei köysissä olekaan, on Etelä-Amerikan karhea graniitti tehnyt jotain dry-käsittelylle.
Köysissä on merkattu keskikohta mustalla maalilla, mikä tosin varsinkin tummemmassa köydessä hävisi saman tien. Sen sijaan Paulin narun pätkillä merkkaaminen on toiminut pidempään.
Speksit:
Paino 48 g / m
Impact force 6.4
Dynaaminen venymä 29%
Staattinen 9.5%
UIAA pudotuksia 16. (Tätähän ei sitten pidä verrata sinkkuköysien UIAA pudotuksiin, puoliköydet testataan 55 kg painolla, sinkut 80 kg)
Kestrelit tositoimissa
Patiksessa oli myös saman valmistajan valjaat, eli Loganit, joissa oli säädeltävät varustelenkit. Kaunis ajatus, ja ominaisuus, jolta itse odotin paljon. Se ei kuitenkaan oikein toiminut. Varustelenkkien kiinnitysmekanismi oli syystä tai toisesta liian löysä ja jolloin lenkit paitsi liikkuivat itsekseen, myös tiukan paikan tullen irtosivat kokonaan. Ihan vekkuli ominaisuus, varsinkin kun kyydissä on about täysi setti camuja ja kiipeilyä alla useampi sata metriä...
Noh, reissun jälkeen valjaat lähti takaisin tehtaalle. En ole kuullut että oliko maanantaikappale, vai onko muillakin ollut samoja ongelmia. Joka tapauksessa tilalle tuli Korbenit, joista ei pahaa sanottavaa löydy. Perus allrounder: 410 g, neljä varustelenkkiä, säädettävät reisilenkit, paikat parille jääklipperille ja sama tuntuma kuin Arcteryxin valjaissa.
Korbenissa, kuten monissa muissakin Edelridin valjaissa on kumipalikka suojaamassa valjaita köyden kulumiselta. Täähän on se paikka mistä valjaat ensimmäiseksi alkaa repsottaa. Pieni yksityiskohta, mutta oikeastaan ihme ettei muilla valmistajille ole vastaavaa viritystä.
Korben & suojaskordari
Kuitenkin, silloin kun puhutaan jääkiipeilystä, on markkinoilla ainoastaan yksi valjas, joka on vartavasten hommaan tehty. Valjaista löytyykin kuusi jääklipperipaikkaa:
BD Xenos!
Se, että tarvitaanko kuutta jääklipperipaikkaa on tietysti myös hyvä kysymys. No, mä tarvin ja sehän riittää. Niin ja olen kyllä aivan tietoinen siitä, että niitä jääklippereitä voi laittaa mihin tahansa valjaisiin sillä kumiremmillä. Se ei kuitenkaan ole yhtään sama asia, kuin valjas, joka on suunniteltu ensisijaisesti jääkiipeilyä ajatellen.
Ensi kerralla enemmän jääkiipeilyasiaa, raudoista esittelyssä Cyborg, Stinger ja Lynx ja hakuista Fusion ja Cobra.
Tällä kertaa taideosastolla Anu ja Cobrat
