”WHAT THE FUCK ARE YOU DOING IN HERE??? THE HOSTEL IS FULL! FUCK OFF!”
Tilanne on siis se, että lähdettiin Niponinosta keliä karkuun ja nyt ollaan täyteen buukatun hostellin respassa. Hostellin omistaja on liekeissä.
”YOU MOTHERFUCKERS!! WHY YOU DO THIS TO ME?! YOU SAID TOMORROW! SO FUCK OFF AND COME BACK TOMORROW!”
Sebastianista on vaikea olla pitämättä. Meitä oli seitsemän kiipeilijää ja yksi tyhjä sänky. Anu sai sängyn ja muut sai mennä pihalla olevaan puolivalmiiseen rakennukseen. Sana puolivalmis antaa ehkä turhan ruusuisen kuvan, mutta oli siinä lattia ja katto. Ja mitäs sitä sängyllä kun on mukava untuvapatja. Sääliksi kävi kavereiden light&fast virityksiä.
Huonoa keliä oli siis luvassa. Me oltiin itse asiassa vähän odoteltukin pidempää taukoa, jolloin voitaisiin käydä Torres del Painesissa. Puisto oli kuitenkin suljettu metsäpalojen takia, joten eipä auttanut kuin viettää aikaa El Chalténissa.
Chad yllytti kuntopiiriin. Meillä ei ollut käytössä muuta kuin pölyinen rakennus. Vedettiin yläasteelta tuttua kuntopiiriä; leukoja, punnerruksia ja vatsoja. Jotenkin tuli Rocky 4 mieleen.
Chad on kyllä hyvä esimerkki siitä miten treenaaminen ei todellakaan oo mistään muusta kuin motivaatiosta kiinni. Tapoja rääkätä kroppaa kyllä löytyy, eikä siihen mitään punttista tarvita. Mä tosin oon alkanut nähdä hyviä puolia punttiksessakin, onhan se nyt ihan eri homma vetää leukoja kun hikiset ruotsalaismimmit venyttelee vieressä.
Nyt oli myös aikaa tutustua paremmin itse kylään. El Chaltén on siitä hieman poikkeava kylä, että se on täysin tyhjästä luotu. Fitz Roy on sen verran päheä vuori, että sekä Chile että Argentiina väittävät sitä omakseen. Monet muutkin huiput on olevinaan molempien omia, joten rajaviiva menee jokseenkin hassusti. Tosin karttoihin piirrettyä rajaviivaa ei kumpikaan maa ole vahvistanut.
Argentiina halusi kuitenkin vahvistaa asemiaan, ja päätti vuonna 1985 perustaa El Chalténin kylän. Näin saatiin vuorten lähelle turistien suosima kylä, joka on luonnollisesti Argentiinan puolella.
Me nähtiin vanha kuva kylästä, jossa oli vain pari hassua taloa. Kuva oli 2000-luvun alusta. Kylässä tuleekin hieman outo tunne kun tajuaa että suurin osa rakennuksista on alle kymmenen vuotta vanhoja.
El Chalténin kylällä ei ole omaa historiaa, kaikki on rakennettu turisteja varten. Kukaan ei ole kotoisin kylästä, eikä monikaan vietä siellä edes talvea. Hostelleja, ravintoloita ja urheilukauppoja. Näin kiipeilyturistin näkökulmasta kaikki toimii, mutta silti jokin on vähän hassusti.
No, se kulttuurista, otetaas taas vähän kuvia.
Tilanne on siis se, että lähdettiin Niponinosta keliä karkuun ja nyt ollaan täyteen buukatun hostellin respassa. Hostellin omistaja on liekeissä.
”YOU MOTHERFUCKERS!! WHY YOU DO THIS TO ME?! YOU SAID TOMORROW! SO FUCK OFF AND COME BACK TOMORROW!”
Sebastianista on vaikea olla pitämättä. Meitä oli seitsemän kiipeilijää ja yksi tyhjä sänky. Anu sai sängyn ja muut sai mennä pihalla olevaan puolivalmiiseen rakennukseen. Sana puolivalmis antaa ehkä turhan ruusuisen kuvan, mutta oli siinä lattia ja katto. Ja mitäs sitä sängyllä kun on mukava untuvapatja. Sääliksi kävi kavereiden light&fast virityksiä.
Huonoa keliä oli siis luvassa. Me oltiin itse asiassa vähän odoteltukin pidempää taukoa, jolloin voitaisiin käydä Torres del Painesissa. Puisto oli kuitenkin suljettu metsäpalojen takia, joten eipä auttanut kuin viettää aikaa El Chalténissa.
Chad yllytti kuntopiiriin. Meillä ei ollut käytössä muuta kuin pölyinen rakennus. Vedettiin yläasteelta tuttua kuntopiiriä; leukoja, punnerruksia ja vatsoja. Jotenkin tuli Rocky 4 mieleen.
Chad on kyllä hyvä esimerkki siitä miten treenaaminen ei todellakaan oo mistään muusta kuin motivaatiosta kiinni. Tapoja rääkätä kroppaa kyllä löytyy, eikä siihen mitään punttista tarvita. Mä tosin oon alkanut nähdä hyviä puolia punttiksessakin, onhan se nyt ihan eri homma vetää leukoja kun hikiset ruotsalaismimmit venyttelee vieressä.
Nyt oli myös aikaa tutustua paremmin itse kylään. El Chaltén on siitä hieman poikkeava kylä, että se on täysin tyhjästä luotu. Fitz Roy on sen verran päheä vuori, että sekä Chile että Argentiina väittävät sitä omakseen. Monet muutkin huiput on olevinaan molempien omia, joten rajaviiva menee jokseenkin hassusti. Tosin karttoihin piirrettyä rajaviivaa ei kumpikaan maa ole vahvistanut.
Argentiina halusi kuitenkin vahvistaa asemiaan, ja päätti vuonna 1985 perustaa El Chalténin kylän. Näin saatiin vuorten lähelle turistien suosima kylä, joka on luonnollisesti Argentiinan puolella.
Me nähtiin vanha kuva kylästä, jossa oli vain pari hassua taloa. Kuva oli 2000-luvun alusta. Kylässä tuleekin hieman outo tunne kun tajuaa että suurin osa rakennuksista on alle kymmenen vuotta vanhoja.
El Chalténin kylällä ei ole omaa historiaa, kaikki on rakennettu turisteja varten. Kukaan ei ole kotoisin kylästä, eikä monikaan vietä siellä edes talvea. Hostelleja, ravintoloita ja urheilukauppoja. Näin kiipeilyturistin näkökulmasta kaikki toimii, mutta silti jokin on vähän hassusti.
No, se kulttuurista, otetaas taas vähän kuvia.
El Chaltén
Ja kyllä, siellä tuulee
Kylä vähän kauempaa, pari taloa tullut lisää
Ja lisää tulee, varmaan parikymmentä työmaata oli käynnissä
El Chalténin pääkatu
Hostellin varabivi ja punttis
Lomoa!
Amerikkalaiset järkkäsi grillibileet
Chad toimi kokkina
Jätskibaari
Päivän kruksi, mitä makuja ottais?
Hayden keksi, että kun ottaa jätskikupin mukaan niin saa seuraavalla kerralla yhden peson alennusta
© Anu
Björn lähettää terveisiä Haukkarin lukijoille
Boulderointia. Oikeesti, onhan toi nyt vähän tyhmän näköstä.
Björn meni tietysti vielä hajottamaan sormensa
Sen sijaan että olisin boulderoinut, päätin tyhjentää jätkien keksipussin.
Team Norden
Maisemia
Making of
© Anu
Livemusaa
Kädenvääntöä
(c) Gabi
Ja tietysti vastatuuleen kusemista
