Tarina jatkuu. Herättiin taas auringonpaisteeseen, tällä kertaa sirkusteltasta Blåmannenin parkkikselta. "Wtf just happened?" Turpaan oli tullut, tai ehkä enemmänkin isku vyön alle, mutta sen tarkemmin ei oikein itsekään tiennyt että miksi me oltiin jo alhaalla. Ei sit yhtään enempää viittitty yrittää?
No päivä meni kamoja välpätessä, sormia parannellessa ja loppureissua suunnitellessa. Uusi yritys Blåmannenille ei ollut enää realistinen, iso sadealue oli edelleen tulossa.
Laurikin oli tietysti sopivasti sairastunut, joten mihinkään ei ollut kiirettä. Käytiin kalassa ja tuore savukala olikin reissun parasta antia. Illalla parkkikselle ilmestyi toinenkin auto. Olikohan joku lähtenyt seinälle?
Muutaman tunnin päästä paikalle tuli vanhempi pariskunta kiikareilla ja kertoivat että seinälle tosiaan lähti juuri porukka kiipeämään. Seinä oli taas pilvessä, eikä kiikareilla nähnyt mitään. Kerroin että olimme juuri yrittäneet Ultima Thulea vapaasti, mutta oli liian kylmä kiivetä vapaasti. Vanha mies vastasi: "No, it's ok for free climbing." Selvä. Pariskunta lähti ja me mentiin nukkumaan.
Aamulla kolme kiipeilijää palasi takaisin autoille, kaikilla naurettavan pienet reput selässä.
"Moi, pääsittekö kiipeämään jotain?"
"Joo kiivettiin Atlantis"
"Eikö siellä satanut?"
"No vähän joo, mut vasta lopussa, ja se vika pitchi oli vaan 7-"
"Niin siis kiipesittekö te vapaasti??"
"No joo, mulla loppu työt eilen seitsemältä illalla ni tultiin sit töiden jälkeen kiipeilee"
"Ööh me yritettiin Ultima Thulea vapaasti...onks toi Atlantis helpompi"
"Ei ku Atlantis on vaikeampi ku Ultima Thule"
"Niinpä tietysti..."
"Joo nyt on ollu hyvä kesä kiivetä, oon kiivenny Blåmannenilta jo neljä reittiä vapaasti, seuraavaksi pitäis kokeilla vapaasti sitä suomalaisten Lost&Foundia, tunnetteko te niitä ketä sen kiipes?"
Sillä lailla. Norjalaiset käy vähän illalla kränkkäämässä. Vaihdettiin vielä puhelinnumerot ja jampat lähti nukkumaan. Me taas yritettin keksiä että mihin sitä menisi. Laurilla oli lomaa kuitenkin vielä reilu viikko, joten ihan vielä ei viitsisi kotiinkaan lähteä.
Sääennusteet näyttivät parhaalta Lofooteilla, joten päätettiin ajaa sinne. Lauri oli kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, ettei edes autossa istuminen ollut vaihtoehtona. Jäätiin siis parkkikselle telttailemaan, Blåmannen taustalla muistuttamassa ikävästi omasta kiipeilytasosta.
Parin päivän ihmettelyn jälkeen lähdettiin viimein Lofooteille. Siellä pystyy ainakin jotain tekemään vaikka kelit olisi perseestä. Lauri oli paremmassa kunnossa, mutta mä taas aloin olla huonommassa. Ilmeisesti sama tauti, mutta pari päivää myöhässä. Ei ehkä olis pitäny juoda Laurin camelbackistä.
Lofooteilla oli tosiaan vähän erilainen keli. Aurinko oli kuulemma paistanut viikon putkeen. Vettä tosin alkoi sataa jo heti seuraavana yönä, mutta lyhyet sääikkunat pystyy Lofooteilla käyttämään huomattavasti paremmin kuin Blåmannenilla.
Mä aattelin käyttää sääikkunat Butter Armsin (7c+) työstämiseen. Menin reitin alle mutta joku hemmetin rimpula viritteli samaan aikaan köyttä ylhäältä päin. Jamppa alkoi laskeutua, mutta huusin että tulee sekin vaan ihan rohkeasti kiipeämään alhaalta päin. Reitti on sen verran negaa että reitin työstäminen liidaamalla on ihan oikeasti helpompaa. "Okej", huusi norjalainen ja veti itsensä takaisin kiven päälle.
No, mä aattelin näyttää norskille että miten sitä kiivetään. Kiipesin helposti alun 7- osuuden, esittelin vielä näppärää no-hand kneebaria, mutta sen jälkeen kiipeily olikin yhtä "OTA SIIHEN" ja "MITEN ******* TÄÄ MENI" ähisemistä. Olin siis kerran aikaisemmin kokeillut reittiä ja uskoin että se olisi ihan mentävissä. Sain itseni viimein toppiin, johon iskin pari camua ja ehdotin norskille, joka seurasi nousuani, että jos jätän camut seinään niin pystyn putsaamaan reitin helpommin, ja vastaavasti sillä on pari piissiä valmiiksi, mitkä saattaa auttaa työstämistä.
Tulin alas, ja norski lähti kiipeilemään. Käveltiin jo poispäin kalliolta kun vilkaisin taakseni ja näky oli jokseenkin käsittämätön. Norjalainen juoksi reittiä ylöspäin, ilman että mikään muuvi olisi näyttänyt vaikealta. Reitin lopussa oli mun jättämä piissi, jonka norski aluksi klippasi, mutta sitten alkoi miettiä että sehän ei ehkä olekaan ihan sopivaa. Niinpä se laittoin ihan viereen oman piissin, että menee varmasti kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan. Siitä vielä pari vetoa ja norjalainen oli topissa.
Tää sama kaveri, jolle mä huutelin että tulee vaan ihan rohkeasti liidaamaan, siis fläshäsi 7c+:n trädireitin, ilman että siinä olis ollu mitään vaikeeta. Motherfucker.
Seuraavina päivinä mulla olo edelleenkin huononi ja loppureissu menikin käytännössä Laurin varmistushorona.
Sellanen reissu.
No päivä meni kamoja välpätessä, sormia parannellessa ja loppureissua suunnitellessa. Uusi yritys Blåmannenille ei ollut enää realistinen, iso sadealue oli edelleen tulossa.
Laurikin oli tietysti sopivasti sairastunut, joten mihinkään ei ollut kiirettä. Käytiin kalassa ja tuore savukala olikin reissun parasta antia. Illalla parkkikselle ilmestyi toinenkin auto. Olikohan joku lähtenyt seinälle?
Muutaman tunnin päästä paikalle tuli vanhempi pariskunta kiikareilla ja kertoivat että seinälle tosiaan lähti juuri porukka kiipeämään. Seinä oli taas pilvessä, eikä kiikareilla nähnyt mitään. Kerroin että olimme juuri yrittäneet Ultima Thulea vapaasti, mutta oli liian kylmä kiivetä vapaasti. Vanha mies vastasi: "No, it's ok for free climbing." Selvä. Pariskunta lähti ja me mentiin nukkumaan.
Aamulla kolme kiipeilijää palasi takaisin autoille, kaikilla naurettavan pienet reput selässä.
"Moi, pääsittekö kiipeämään jotain?"
"Joo kiivettiin Atlantis"
"Eikö siellä satanut?"
"No vähän joo, mut vasta lopussa, ja se vika pitchi oli vaan 7-"
"Niin siis kiipesittekö te vapaasti??"
"No joo, mulla loppu työt eilen seitsemältä illalla ni tultiin sit töiden jälkeen kiipeilee"
"Ööh me yritettiin Ultima Thulea vapaasti...onks toi Atlantis helpompi"
"Ei ku Atlantis on vaikeampi ku Ultima Thule"
"Niinpä tietysti..."
"Joo nyt on ollu hyvä kesä kiivetä, oon kiivenny Blåmannenilta jo neljä reittiä vapaasti, seuraavaksi pitäis kokeilla vapaasti sitä suomalaisten Lost&Foundia, tunnetteko te niitä ketä sen kiipes?"
Sillä lailla. Norjalaiset käy vähän illalla kränkkäämässä. Vaihdettiin vielä puhelinnumerot ja jampat lähti nukkumaan. Me taas yritettin keksiä että mihin sitä menisi. Laurilla oli lomaa kuitenkin vielä reilu viikko, joten ihan vielä ei viitsisi kotiinkaan lähteä.
Sääennusteet näyttivät parhaalta Lofooteilla, joten päätettiin ajaa sinne. Lauri oli kuitenkin sen verran huonossa kunnossa, ettei edes autossa istuminen ollut vaihtoehtona. Jäätiin siis parkkikselle telttailemaan, Blåmannen taustalla muistuttamassa ikävästi omasta kiipeilytasosta.
Parin päivän ihmettelyn jälkeen lähdettiin viimein Lofooteille. Siellä pystyy ainakin jotain tekemään vaikka kelit olisi perseestä. Lauri oli paremmassa kunnossa, mutta mä taas aloin olla huonommassa. Ilmeisesti sama tauti, mutta pari päivää myöhässä. Ei ehkä olis pitäny juoda Laurin camelbackistä.
Lofooteilla oli tosiaan vähän erilainen keli. Aurinko oli kuulemma paistanut viikon putkeen. Vettä tosin alkoi sataa jo heti seuraavana yönä, mutta lyhyet sääikkunat pystyy Lofooteilla käyttämään huomattavasti paremmin kuin Blåmannenilla.
Mä aattelin käyttää sääikkunat Butter Armsin (7c+) työstämiseen. Menin reitin alle mutta joku hemmetin rimpula viritteli samaan aikaan köyttä ylhäältä päin. Jamppa alkoi laskeutua, mutta huusin että tulee sekin vaan ihan rohkeasti kiipeämään alhaalta päin. Reitti on sen verran negaa että reitin työstäminen liidaamalla on ihan oikeasti helpompaa. "Okej", huusi norjalainen ja veti itsensä takaisin kiven päälle.
No, mä aattelin näyttää norskille että miten sitä kiivetään. Kiipesin helposti alun 7- osuuden, esittelin vielä näppärää no-hand kneebaria, mutta sen jälkeen kiipeily olikin yhtä "OTA SIIHEN" ja "MITEN ******* TÄÄ MENI" ähisemistä. Olin siis kerran aikaisemmin kokeillut reittiä ja uskoin että se olisi ihan mentävissä. Sain itseni viimein toppiin, johon iskin pari camua ja ehdotin norskille, joka seurasi nousuani, että jos jätän camut seinään niin pystyn putsaamaan reitin helpommin, ja vastaavasti sillä on pari piissiä valmiiksi, mitkä saattaa auttaa työstämistä.
Tulin alas, ja norski lähti kiipeilemään. Käveltiin jo poispäin kalliolta kun vilkaisin taakseni ja näky oli jokseenkin käsittämätön. Norjalainen juoksi reittiä ylöspäin, ilman että mikään muuvi olisi näyttänyt vaikealta. Reitin lopussa oli mun jättämä piissi, jonka norski aluksi klippasi, mutta sitten alkoi miettiä että sehän ei ehkä olekaan ihan sopivaa. Niinpä se laittoin ihan viereen oman piissin, että menee varmasti kaikkien taiteiden sääntöjen mukaan. Siitä vielä pari vetoa ja norjalainen oli topissa.
Tää sama kaveri, jolle mä huutelin että tulee vaan ihan rohkeasti liidaamaan, siis fläshäsi 7c+:n trädireitin, ilman että siinä olis ollu mitään vaikeeta. Motherfucker.
Seuraavina päivinä mulla olo edelleenkin huononi ja loppureissu menikin käytännössä Laurin varmistushorona.
Sellanen reissu.
Aamulla kuivallaan vaatteita
Ei sit menny
Terveet nivelet tuntee siitä että niistä tulee aamuisin keltaista mössöä
Viikon psykologinen testi, mitä näet kuvassa?
Pocket shower!
(c) Lauri Hämäläinen
No, Norjassa voi ainakin kalastaa!
(c) Lauri Hämäläinen
Eipä sekään ihan nappiin mennyt
(c) Lauri Hämäläinen
Vähän jesaria ja taas mennään
(c) Lauri Hämäläinen
Hyvän kalastajan tuntee siitä että kalat eivät varsinaisesti yritä syödä viehettä vaan ovat vatsasta kiinni
(c) Lauri Hämäläinen
Tai selästä
(c) Lauri Hämäläinen
Tai silmästä
(c) Lauri Hämäläinen
Meitsihän tyhjensi koko lammen, meritähtiä myöten
Savustuspönttö
Ja illallinen on valmis!
Norjalaisia lähetysjumalia. Itse asiassa keskimmäinen jamppa taitaa olla tsekki, oon törmänny siihen pari kertaa aikasemminkin. Vasemmanpuoleinen taas ei varsinaisesti kiipeile, kunhan nyt lähti töiden jälkeen ulkoilemaan.
No ei ne Lofootitkaan mikään Kalifornia ole
Kaikkia ei tihkusade nappaa
Onneksi meidän oma cowboy ei olekaan sokerista tehty!
Svenske Diedret 6+
Dosethrissetkin (7) meni saittina
Lofooteilta löytyy myös hyvää boulderointia
Norski flässäsi Butter Armsin (7c+)
Minnesrissettiä työstämässä (8a).
On muuten päheimmän näkönen halkeama mitä oon ikinä nähny
Taidekuva kivistä
Lapinportti
Niemiselissä saunomassa
Laurin taidekuva kuusta
