Offerhällan on kuuluisa sekä hienoista halkeamista, että tiukoista trädiprojekteista. 75 metriä korkeutta. Profiili on sen verran jyrkkää että laskeutumislinjakin menee kokonaan ilmassa. Ei se nyt montaa astetta negaa ole, mutta ero vaikka Olhavan laattaan tai Blåbergetin stora väggeniin on selvä.
Topokin hehkuttaa: En klippa att drömma om. Stor klättring, med en samling av Sveriges mest givna spricklinjer.
Offerhällan on vanha uhrauspaikka jossa jumalina ovat toimineet puunuket. Tarinan mukaan, mikäli jumalat eivät olleet suosiollisia, paikalliset rankaisivat puujumalia piiskaamalla niitä koivunoksilla.
Jostain syystä ei olla koskaan päästy kesällä paikanpäälle. Keväisin kallio valuttaa aika pitkään ja kesällä mä oon usein ollu Suomessa tai jossain reissussa. Ja sitten kun oon tullu takas ni Niemiselissä onkin jo parhaat kelit.
No tällä kertaa reissu loppui lyhyeen vaikka tarkoitus olikin kiivetä kolme päivää. Ensimmäiseksi reitiksi valittiin kuuluisa offari En Feting 6. Mä en tiedä että mistä mulla on tullu sellanen mielikuva että mä olisin jotenkin hyvä kiipeämään offareita. Varmaan siitä että mä tykkään kiivetä niitä. Siinä on vähän sellanen tekemisen meininki. Kuitenkin se että mä tykkään kiivetä niitä, ei tarkoita että mä olisin mitenkään erityisen hyvä niissä. Tykkäänhän mä kiivetä jäätäkin. Ja jos nyt vielä vähän enemmän miettii ni mähän kiipeän helpommin 7c:n sporttireitin kun 6c:n offarin. Eli joku voisi sanoa että että mä oon suorastaan paska offareissa. Onneksi kukaan ei sano, koska eipä niissä kukaan muukaan tunnu loistavan. (Paitsi Fat-O, mutta sillä onkin hyvät fyllit)
No joo takas reitille. Olin siellä reitin yläosassa, jos tarkkoja ollaan niin tasan vikassa muuvissa. Jostain syystä sain idean että heitänpäs tästä jalan käsien yli ja teen sellasen elämää suuremman drop kneen. Kyllähän mä tajusin heti muuvin tehtyäni että nyt haukattiin paskaa, mutta koska pakittaminen ei nyt ollu enää mahdollista, päätin vääntää itseni jalan päälle vaikka vähän sattuisikin. No vääntäminen sattui tietysti lisää, mutta tarpeeksi kun jänskättää ni se kipu tuntuu kuitenkin mukavammalta vaihtoehdolta kuin irti päästäminen. Niinpä väänsin polven solmuun ja sain itseni hyllyn päälle. Reitin saittaaminen oli tietysti kiva juttu, mutta viikonlopun kiipeilyt oli siinä. Itse asiassa hyvä kun sain itseni takaisin autolle.
Pikku nettitohtoroinnin perusteella Medial Collateral Ligament olisi venähtänyt, tuskin mä sitä oon omilla voimilla saanu kokonaan poikki. Sen verran se kuitenkin sattuu että öisin on vaikea nukkua ja tukisidettä tarttee että pystyy liikkumaan. No, toivottavasti ei pahemmin mennyt. Keväällä tuli jo ihan tarpeeksi taukoa.
Reittejä ei ole montaa, sillä kalliota ovat kehittäneet lähinnä Umeån oma porukka, ja sekin vasta muutaman vuoden ajan. Täältä löytyy koko topo.
Topokin hehkuttaa: En klippa att drömma om. Stor klättring, med en samling av Sveriges mest givna spricklinjer.
Offerhällan on vanha uhrauspaikka jossa jumalina ovat toimineet puunuket. Tarinan mukaan, mikäli jumalat eivät olleet suosiollisia, paikalliset rankaisivat puujumalia piiskaamalla niitä koivunoksilla.
Jostain syystä ei olla koskaan päästy kesällä paikanpäälle. Keväisin kallio valuttaa aika pitkään ja kesällä mä oon usein ollu Suomessa tai jossain reissussa. Ja sitten kun oon tullu takas ni Niemiselissä onkin jo parhaat kelit.
No tällä kertaa reissu loppui lyhyeen vaikka tarkoitus olikin kiivetä kolme päivää. Ensimmäiseksi reitiksi valittiin kuuluisa offari En Feting 6. Mä en tiedä että mistä mulla on tullu sellanen mielikuva että mä olisin jotenkin hyvä kiipeämään offareita. Varmaan siitä että mä tykkään kiivetä niitä. Siinä on vähän sellanen tekemisen meininki. Kuitenkin se että mä tykkään kiivetä niitä, ei tarkoita että mä olisin mitenkään erityisen hyvä niissä. Tykkäänhän mä kiivetä jäätäkin. Ja jos nyt vielä vähän enemmän miettii ni mähän kiipeän helpommin 7c:n sporttireitin kun 6c:n offarin. Eli joku voisi sanoa että että mä oon suorastaan paska offareissa. Onneksi kukaan ei sano, koska eipä niissä kukaan muukaan tunnu loistavan. (Paitsi Fat-O, mutta sillä onkin hyvät fyllit)
No joo takas reitille. Olin siellä reitin yläosassa, jos tarkkoja ollaan niin tasan vikassa muuvissa. Jostain syystä sain idean että heitänpäs tästä jalan käsien yli ja teen sellasen elämää suuremman drop kneen. Kyllähän mä tajusin heti muuvin tehtyäni että nyt haukattiin paskaa, mutta koska pakittaminen ei nyt ollu enää mahdollista, päätin vääntää itseni jalan päälle vaikka vähän sattuisikin. No vääntäminen sattui tietysti lisää, mutta tarpeeksi kun jänskättää ni se kipu tuntuu kuitenkin mukavammalta vaihtoehdolta kuin irti päästäminen. Niinpä väänsin polven solmuun ja sain itseni hyllyn päälle. Reitin saittaaminen oli tietysti kiva juttu, mutta viikonlopun kiipeilyt oli siinä. Itse asiassa hyvä kun sain itseni takaisin autolle.
Pikku nettitohtoroinnin perusteella Medial Collateral Ligament olisi venähtänyt, tuskin mä sitä oon omilla voimilla saanu kokonaan poikki. Sen verran se kuitenkin sattuu että öisin on vaikea nukkua ja tukisidettä tarttee että pystyy liikkumaan. No, toivottavasti ei pahemmin mennyt. Keväällä tuli jo ihan tarpeeksi taukoa.
Offerhällan. Kallion päällä oleva laavu näkyy kun klikkaa kuvaa suuremmaksi.
Kalliolle on selvät ohjeet
Reittejä ei ole montaa, sillä kalliota ovat kehittäneet lähinnä Umeån oma porukka, ja sekin vasta muutaman vuoden ajan. Täältä löytyy koko topo.(c) sverigeföraren
Kallion päältä pystyisi hyvin basettamaan
En Feting
(c) Pär Lindholm (kuva pöllitty sverigeförarenista)
Anu Fetingin kimpussa
Loppumetrit...
Anun taidekuva kallion päältä
