Thursday, June 16, 2011

Kanten

Sampsa sano joskus että hyvän reitin tuntee siitä että sen näkee google earthista. Borgahällanin Rännanin kiipeämisen jälkeen olin samaa mieltä. Ja tarkennetaan vielä että mä en nyt puhu siitä että sen kiivettävän nyppylän erottaa googlesta, vaan nimen omaan reitin.

Useinhan monet klassiset linjat seuraavat jotain harjannetta tai ränniä, joka taas voi olla niinkin selkeä ja iso linja että se näkyy vähän pidemmältäkin. Esimerkiksi Rännan näkyy varmaan parinkymmenen kilometrin päähän. Tai yhtä pitkälle kuin koko 800 metrinen töppäre.

Jos vähän pienennetään mittakaavaa, niin vastaavia selkeitä linjoja voisi olla vaikkapa Olhavan Kantti, Kaari tai Suuri leikkaus. Mä jotenkin tykkään jos reitti kulkee jotain luonnollista muotoa pitkin. Pulteillahan saa reitin menemään lähes mistä tahansa, mutta myös pulttilinjat on huomattavasti siistimpiä jos ne seuraa jotain muotoa. Esimerkkinä nyt vaikka taas se Kantti.

Hyvänä poikkeuksena voisi olla vaikkapa År av ensamhet, joka taas on siisti juuri sen takia että se kulkee keskellä isoa otteetonta seinää.

Itse asiassa kyseistä reittiä työstäessäni aloin katsella vieressä olevaa kanttia. Kanttia, joka on niin obvious line kuin olla ja voi. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan oltu kiivetty, syinä varmaan vaikeus, sekä alussa oleva hillitön katto, jota ei kiipeä edes Adam Ondra.

No, eräs kaunis päivä päätin laskeutua kantin, ja olihan siinä otteita. Ongelmana olikin reitin alkuun pääsy, sillä kantti alkaa edelleenkin suuren katon päältä. Katon vasemmassa laidassa kasvoi kuitenkin puu, jota pitkin pääsisi katon päälle.

Pari päivää työstöä lisää ja poikkari puulta kanttiin alkoi olla selvä, vaikkakin sinne kanttiin pääsy onkin jonkinlainen kruksi. Itseltä meni useampi päivä pelkästään kruksimuuvia työstäessä, joka on pitkä kurotus huonosta sloupperista. Anders ei saanut sitä menemään ollenkaan, vaikka käsittääkseni boulderoi jatkuvasti 7b:n juttuja ja on mua pidempi. Anders keksikin variaation, joka on fyysisesti helpompi, mutta siinä tulee aika paljon lisää muuveja, ja vaikeimmat perseen keinuttelut tulee kun pultti on jalkojen tasolla. (alkuperäisessä versiossa kruksi tehdään heti pultin klippaamisen jälkeen) Lisäksi Andersin muuvit on hemmetin herkkiä joten vaikea sanoa onko se kokonaisuutena yhtään sen helpompi versio. Väittäisin että helpommalla pääsee jos vaan saa tehtyä alkuperäisen kruksimuuvin.

No, eilen keli näytti hyvältä, +12 astetta ja pilvistä. Normaalisti mä en kauheesti keliä kattele, tai jaksa vikistä jostain kitkasta, mutta tuossa reitissä kruksissa olevat sloupperit on ihan tarpeeksi limaisia ilman aurinkoakin.

Ekalla yrkällä otin kevyesti ja lepäsin joka jatkolla. Muuvit meni helposti, mutta toisaalta putkeen en oo koskaan päässy reittiä edes yläköydessä.

Tokalla yrkällä olikin pakko pistää kaikki peliin, mä en nimittäin pysty tekemään kruksimuuvia kuin pari kertaa päivässä, sen jälkeen ei enää paukut riitä. No, alku meni hyvin ja kruksin alle tulin sen verran fressinä että aattelin että kyllähän tää menee. Ja menihän se. Tosin reitissä on vielä kaksi selkeää kruksia myöhemminkin, mutta sen verran olin niitä treenannut, että olin aika saletti että ne menee.

Reitin kiipeämisen jälkeen tuli taas sellainen olo ettei se nyt niin kauhean vaikea ollutkaan. Toisaalta se että kruksimuuvia piti treenata useampi päivä kertoo jotain siitäkin. Ja koska kruksi on pitkä kurotus, on reitti tietysti helpompi jos on pidempi. Itse asiassa kaksi muutakin kruksia on kurotuksia, joten tais tulla aika pituusriippuvainen reitti.

Vaikeutta on ainakin enemmän kuin År av ensamhetillä (7b). Aluksi ajattelin että reitti olisi 7c, mutta nyt tuntui sen verran kevyeltä, että 7b+ saattaakin olla lähempänä totuutta. Parastahan onkin antaa ruotsalainen greidi 8, joka on vähän niinku niiden väliltä.

Sen voisi vielä sanoa, että reitti on ehdottomasti ilmavin yhden kp:n reitti mitä oon kiivenny. Siinä vaiheessa kun tullaan kanttiin, ollaan kiivetty vasta muutama korkeusmetri, mutta jalkojen alla onkin jo 25 metriä ilmaa. Ja katosta johtuen, nimen omaan ilmaa, eikä kalliota.

Ai niin, ja nimeksi tuli "Kanten"


 Kantti näkyy jo kaukaa tieltä
Topo


Katon alla näkyy hyvin puu mitä pitkin pääsee katon reunaan. Kuvaa suurentamalla muuten näkyy kuinka mulla on kunnon uho päällä ja näytän uhmakkaasti keskisormea kameralle. Hehe, tota mä muistanu ollenkaan, mutta kamera otti kuvia 15 sekunnin välein, joten joko on käynyt tuuri tai sitten mä oon roikkunu siellä keskisormi pystyssä 15 sekuntia. Todennäköisesti jälkimmäinen.


Belaystugan ja puu toiselta puolelta. Kattoakin näkyy vähän. Itse asiassa laskeskelin että katto on kokonaisuudessa n. 7 metriä syvä, josta 5 metriä on n. 100 asteista otteetonta ns. negatiivista kattoa.


Tää on kyllä käsittämätöntä että ne on duunannu hyllylle tälläsen mökin. Hyllyllehän ei kulje mitään isoa polkua, vaan kaikki rakennustavarat on haulattu ylös.


Kuten myös kamiina.


 Tyytyväistä tuulettelua. Itse asiassa jos tarkkoja ollaan, tää kuva on otettu ennen nousua. Itsevarmuutta tuntui ainakin olevan.