För mycket är för mycket

Micken More is More -treenimetodi on vaihtunut osastoon Too Much is Too Much. Kalymnokselta alkanut kipu ei tunnu hellittävän, itse asiassa se on vaan pahentunut tässä ajan mittaan. Sen verran on tullut leikittyä kotilääkäriä että kipu ei ole siivessä, eikä ojentajassa, vaan kun työntää sormen olkaluuhun kiinni (kainalon puolelta, haukkarin ja ojentajan välistä) niin ollaan mestoilla.

Vaikka sitä on yrittänyt ottaa rauhassa niin jatkuvasti on tullut ns. pakollisia reissuja, jolloin on sitten tullut lähdettyä, vaikka ei ehkä olisi pitänytkään. Kipu näköjään häviää kun tarpeeksi pelottaa, ja vuxenklättringiä on muutenkin vähän vaikea harrastaa sillain kevyesti. Kyllä niitä hakkuja puristetaan ihan tosissaan. Lisäksi musta tuntuu että noi penatreenit on ollut ehkä vähän pahasta, vaikkei se nostaessa satukaan.

Kuitenkin More is More on antanut jotain hyvääkin, nimittäin nykyään pystyy kiipeämään ihan erilailla väsyneenä. Reiteillä normaalisti kun mennään ns ”punaiselle alueelle”, sitä pelästyy että kohta tippuu. Nyt sitä tietää että paukkuja riittää väsyneenäkin. Toisaalta se punainen alue alkaa nykyään paljon aikaisemmin, joten onko sillä sitten lopputuloksen kannalta merkitystä?

Pakon edessä oon sortunu venyttelemäänkin, mikä taas voi jatkossa tuoda jotain muutakin kuin sen että yltäis takimmaisiin varustelenkkeihin. Tässähän on vaarana että kehittyy hyvä kiipeilytekniikka, tai muuten vaan alkaa liskoilemaan.

Yksi hyvä puoli lepäämisessä on se että nyt on ollut aikaa tehdä vähän kouluhommia, laitetaans niitäkin tänne.

Avoin vai suljettu kuva?

Mainosvideo Iksulle

No, tää nyt ei liity millään tavalla lepäämiseen, mutta lähikallioltakin löytyy kivaa puuhasteltavaa kun vaan pitää silmät auki. Ylhäällä näkyvä kattohalkeama oli paljon vaikeampi kuin mitä olis alhaalta uskonut. Viikon kysymys, kuinka monta piissiä laitoin reittiin? Reitti on ehkä 10 metriä pitkä.

Loppuun vielä fingerpori piristämään pimeää tiistai-iltaa.
(c) HS