Frankenjura

Pohjois-Ruotsista Dolomiiteille on pitkä matka. Matka taittuikin mukavasti kun pysähtyi muutaman kerran kiipeilemään. Ensimmäinen väpietappi oli jo Midskogissa, eli vain muutaman tunnin päässä Umeåsta. Mahtava kallio, ja varmasti tulee mentyä uudemmankin kerran. Illalla ajettiin vielä Tukholmaan yöksi. Seuraavana aamuna tehtiin pieni miehistönvaihtos, eli Anu lähti laivalla Suomeen ja Pauli, Enni ja Eetu hyökkäsivät kyytiiin. Midskogin jälkeen lepopäivä olikin ihan tervetullut ja päätettiin ajaa pitkä päivä ilman sen kummempia pysähdyksiä.

Seuraavana päivänä oltiinkin jo kiipeilemässä Frankenjuralla. Haukkaria kasvatettiin neljä päivää jyrkällä kalkkikivellä ennen kuin jatkettiin matkaa Pohjois-Italiaan. Lyhyet lähestymiset ja yhden sormen poketit olivatkin varmasti sitä parasta treeniä Dolomiiteille...

Bivihommissa Mäkkärin pihalla


Tyttöystävä jäi kyydistä ja tunnelma on sen mukainen


Eetu opiskeli lauttamatkalla pelastamaan itsensä


Frankenjura!


Saksassa töppyröitä riittää...


The original "Red Point"


Walesin prinssi kivisen jorman kyljessä


Nürnberger Turm, prinssi kiipeää


Walesin prinssi on kiistaton tiennäyttäjä kiipeilymuodin saralla


Porkkanan voimalla on huono lähettää


Saksalaisia reittimerkintöjä


Vehnäolutta!!!


Hyvä tilata ruokaa kun saksa on hallussa ehkä Rammsteinin sanoitusten verran. Onneksi ruokalista selvenee kun porukka tilaa eri ruokia ja sitten ihmetellään että mitä tuli tilattua. Tässä ruoka nro 1


Ruoka nro2


Ja ruoka nro3. Se on näköjään aika sama että mitä tilaa...


Lähestymiset Frankenjuralla on mallia "siedettävä"


Pauli ja Göttner Ged


Muutkin kuin saksalaismiehet ovat kieli pitkällä speedojen perään


Olutostoksilla


Walesin prinssi tuntee olutmerkit ja osaa nauttia pienistäkin sävyeroista oluiden välillä