Monday, February 16, 2009

Bilen!

Pohjois-Ruottissa asumisessa on se hyvä puoli että hyviä kaltseja löytyy lähistöltä paljon. Huono puoli on se että niille ei pääse metrolla, bussilla eikä kovin näppärästi kavereidenkaan kyydeillä. (Asutaan Holmsundissa, joka on 15km väärään suuntaan Uumajasta...)

Oma auto oli siis enemmän tai vähemmän pakollinen hankinta. No, ei muuta ku autokauppaan, niitä sentään Uumajassa oli ja ihan jopa bussilinjan lähettyvillä!

Nyt kun ollaan asuttu Ruotsissa jo lokakuun alusta, päätettiin että ruotsin kieli on sen verran hallussa että voidaan autokaupat varmaan hoitaa ihan näppärästi toisella kotimaisella:

-Hej, kan jag hjälpa er? (autokauppias)

-Joo (saku)

-Hurdan är du efter?

-No, bilen. Det kan vara ganska liten, och sen kanske mycket stor. Men ingenting mellan.

-???

-Har du nånting som det här, men mycket billigare?

-Nej...allt är här.

-No, tack och hej.


No sehän meni hyvin, eiku seuraavaan. Eikä niiden puheesta tartte niin paljoa ymmärtää, siellähän ne autot on rivissä. Kun löytyy hyvä ni sanotaan vaan että "vi tar det här"

Jostain syystä päädyimme autokauppaan joka oli McDonaldsin vieressä. Itsevarmana taas ruotsia puhumaan. Puolen tunnin ihmettelyn jälkeen mentiin sitten jo koeajolle ja sen verran hyvältä tuntui että päätimme siirtää ruotsin kielen uudelle tasolle ja tehdä kaupatkin ruotsiksi. Se ei mennyt ihan nappiin, tai ainakin itselle jäi seuraavanlainen kuva tilanteesta:

-ska pälöä tar i det dessutom at om de behöver dom ska mycket mycke viktigt att bla bla blaa... (autokauppias)

-Mistä se puhuu? (saku kuiskaten anulle)

-En mä tiedä, varmaan vakuutuksista (anu)

-ai, no mut hyvä että sellaiset tulee (saku)

Oltiin varmaan tunti juteltu (tai kuunneltu sen juttuja) ja sitten tilanne oli se että se ei pysty sitä autoa antamaan, kun se ei pysty tarkistamaan verottajalta että onko meillä tuloja. (Hyvä niin, ei meinaan oikeen oo...)
Joka tapauksessa sanoi että tarttee todistuksen siitä että meillä on tuloja, eli käytännössä Anulta sen työsopimuksen josta näkyy että sillä on nelivuotinen soppari. Jota sillä ei tietty vielä ollu, tulee vasta maaliskuussa... eikä mun ammattikiipeilijätodistuksellakaan (näytin sille mun thaimaan tikkilistaa) saanu jostain syystä autoa ostettua. No Anu sai kuitenkin paperin töistä ja pari päivää myöhemmin Speedomies oli jo testailemassa miten farmariin mahtuu bivittää! (autokaupassa katsottiin vaan että pädi mahtuu)

Onneksi kaveripiiristä muuten löytyy osaamista autojen suhteen ihan kiitettävästi, jopa eräs nimeltämainitsematon solakka katsastusmies! Tämä autojen sankari ehti jo varmaan katua että on ikinä kertonut ammattinsa, parin päivän aikana sähköpostia ja tekstaria taisi tulla ihan kiitettävästi. (oli raukka paniikissa vaihtanut puhelinnumeronsakin, ja "vahingossa" unohtanut antaa uuden numeron;)

Hyvä muuten että ammattilaiselta saa ammattilaisen vinkkejä: "Koneen koko on suoraan riippuvainen miehisyyteen, eli pienin kone sulle."