Haukkari: Xylitol, Framtiden & Eldsjälen

Tervaleijonan jälkeen Rösåksella oli enää kaksi projektia jäljellä, toinen oli upea kantti, jonka pulttaisin samoihin aikoihin Tervaleijonan kanssa, ja toinen taas vanha teknoreitti, jonka ajattelin kiivetä vapaasti trädirensseleillä.

Kantti on siisti linja, niinku noi kantit nyt yleensäkin tuppaa olemaan. Mä olin sitä jo kerran aikaisemminkin keväällä kokeillut, mutta silloin käsi oli vielä sairaslomalla, enkä uskaltanut vääntää tosissaan. Se tuli kuitenkin selväksi ettei se ihan helppo ole.

Viime viikolla käytiin vähän kokeilemassa ja päivän työstämisen jälkeen muuvit alkoi olla selvät. Vaikka muuvit selvisivät, vaikeus ei hirvästi helpottunut. Mutta nyt se oli kuitenkin mahdollinen.

Eilen käytiin taas yrkkäilemässä. Hyvin levänneenä reitti meni parilla yrkällä, mutta ei se helpolla tullu. Selvästi vaikeampi kuin Tervaleijona (7c?), kruksimuuvikin vaikeampi kuin Finska Skriketissä (8a). Mutta eipä siinä montaa vaikeaa muuvia ole. Jos ollaan tarkkoja ni tasan kolme. Ja nekin heti alussa, loppu on siistiä kahvoilla kauhomista. Vaikeutta on kuitenkin sen verran, että tekis mieli antaa 7c+. Oli se ainakin vaikeampi kuin mitä Rallyplaneten (7c+). Toisaalta ei ehkä pitäis vertailla noihin jyrkkiin pumppureitteihin, kun niissä mä oon aika paljon parempi.

Ja jos oon ihan rehellinen, ni mähän oon aika huono krimppailemaan, ja kruksi tossa on just sellasissa minikrimpeissä roikkumista. Boulderjätkäthän vetää tollasia lämppäriksi milloin vaan. Olkoot siis 7c, ainakin siihen asti kunnes saadaan toistonousu. Nimeksi tuli Tervaleijonaa hieman mukaillen, "Xylitol".

No, kun toi kantti nyt meni aika nopeesti, aattelin siirtyä saman tien sen teknolinjan kimppuun. Reitin nimi oli "Framtiden" ja vaikeutta 5, A1. Siisti nega dihedraali ja koskapa sitä ei oltu vapaasti kiivetty ajattelin että se voisi olla aika napakka ja huonosti varmistettava. Kävin ostamassa setin ballnutsejakin tota varten.

Jotenkin aattelin että nimi viittaisi siihen että ensinousijat olisivat 30 vuotta sitten kelailleet että "joku päivä tää vielä noustaan vapaasti, tää on kiipeilyn tulevaisuus". Mä olin tietty vähän muna pystyssä siitä että mä olisin se kova jätkä, joka lunastaa hurrien kymmeniä vuosia vanhat odotukset vaikeasta vapaanoususta... No, Anu lähti siihen ensimmäisenä yläköydellä teräsharjan ja trädiräkin kanssa. Yllättäen meno ei hirveen vaikealta näyttäny, "Joo ei tää vaikee oo, ehkä 6 tai 6-."

Kiipesin itekin reitin kerran yläköydellä ja tuntu että greidi voisi olla lähempänä vitosta. Liidasin perään ja kyllähän se pumputti enemmän, mutta tuskin se vaikeampi on kuin 6-. Ilmeisesti reitti on ensinoustu aikana ennen liikkuvaleukaisia. Toisaalta halkeamat oli isketty täyteen hakoja, joten reitin olisi voinut kuitenkin nousta turvallisesti vapaasti kuka tahansa jo aikoja sitten.

Ja voihan se olla että on noussutkin? Mistäs sitä tietää. Hieno linja joka tapauksessa, kiipeily on greidiin nähden jyrkkää, mutta hyvillä otteilla. Ballnutsejakaan ei sitten tarttenut, reitin varmistaa yksinkertaisella perusräkillä ilman mitään ongelma. #0,3 ja #0,4 camut on hyvä olla, muuten reitin voi varmistaa kiiloilla.

Niin ja sitten mä kiipesin sen Eldsjälenin rotkosektorilta, sehän oli alunperin greidattu 6c+:ksi, mutta sen verran työstöä vaati että aattelin sen olevan vähintään 7a. Anders oli sitä mieltä että 7b on lähempänä totuutta, vaikeampi kuin TKAKin One life to live (7b). Samaa osastoa kuin vieressä oleva Vegan-Fredden Sista skriket (7a+). Olkoot siis topossa 7a+, vastaa ehkä paremmin nykyaikaista (pehmeää) sporttigreidausta.