Vaikka mä edellisessa postauksessa vähän haukuinkin TKAKia, niin onhan se ihan kiva lähikaltsi. Vähän pieni vaan. Se mikä tekee paikasta ainutlaatuisen, on se että käytännässä kaikki reitit on sitä 7b-osastoa. Toisin sanoen, jos 7b on sitä omaa tasoa, TKAKilta löytyy ihan kivasti tekemistä. Ainakin siihen asti kunnes kaikki linjat on kiivetty. Ja sen jälkeen onkin vähän vaikea keksiä syitä mennä TKAKille.
Joku aika sitten sain päähäni että Lunget före stormen 7a+ menisi trädinä. Ennen loppukruksia on hyvät käsijammit, siitähän se ajastus varmaan lähti. No, kävin sitten sovittamassa kiiloja, ja kyllähän sinne jotain varmistuksia sai matkanvarrellekin. Pari asiaa tuli kuitenkin selväksi. Alkukruksia ei varmisteta millään, ei edes pädillä, koska mä en sitä sinne jaksa roudata. Sen jälkeen saakin parit hyvät piissit, mutta sitten tulee taas pidempi väli johon ei saa oikein mitään hyvää ennen loppuhalkeamia. Muutaman kyseenalaisen piissin saa, C3 #00 (lila) ja yhden dmm peanutsin. Jos edes toinen niistä pitää, niin tippuminen on aika ok, mutta jos ne molemmat rippaa, niin silloin tonttipannut alkaa olla jo mahdolliset.
Loppu taas on periaatteessa hyvin varmistettavissa, mutta lopussa tulee nippu epätoivoisia muuveja ja silloin jalat on jo reilusti piissien päällä. No, ilmaahan se vaan on, mutta jostain syystä mulla kädet hikos kun vaan ajattelinkin sitä.
Tähän hikoiluun suurin syy lienee siinä että pannut lopusta on ihan mahdolliset, jos ei jopa todennäköiset. Kun nyt kävin kokeilemassa reittiä, työstin pelkästään loppua, enkä saanut sitä kertaakaan menemään mitenkään järkevästi. Eihän se mikään mahdoton ole, mutta pirun tekninen, ja kun kerran laittaa käden tai jalan väärässä järjestyksessä niin ollaankin jo matkalla alas.
Tokalla työstökerralla menikin jo paremmin, keksin loppuun hyvän sekvenssin ja tuli sellainen olo että kyllähän se menee. Enää pitäisi saada alku ja keskiosa siihen kuntoon ettei tiputa, niissä kun se tippuminen ei ole oikein vaihtoehto. Treenaukseesta huolimatta jäi kuitenkin sellainen olo, etten oo ihan vielä valmis, joten hipsin kotiin häntä koipien välissä. Kavereille sanoin että käteen sattuu.
No, kolmas kerta toden sanoo. Kiipesin reitin ensin osissa, sen jälkeen yläköydellä putkeen ja alko tuntua siltä että köyden voi vetää alas. Aloin kuitenkin taas hannaamaan ja ajattelin että testaan alkua vielä pari kertaa.
Ja kuinka ollakaan, alku ei enää mennytkään. Tikkimerkki tuntu olevan väärässä kohdassa ja sormenpäästäkin lähti biitti, mikä taas tarkoitti sitä että lopun slouppaavista krimpeistä puristaminen tulisi olemaan mielenkiintoista.
Damn!
Äh, kaikki merkit alko olla nousua vastaan, vähän samalla lailla kun merkit tulevasta lumivyöryistä on yleensä ihan selvät, mutta silti sinne mäkeen pitää lähteä.
Ei muuta ku köysi alas ja tuplaköydet tilalle. Tuplaköydet on muuten aika hemmetin hyvät jos kiipeää huonoilla piisseillä. Silloin yhden piissin irtoaminen ei vaikuta toisen köyden piisseihin. Ja tässä reitissä oli vielä vaakahalkeamia, joten kilkuttimia tuli tietysti samalla tasolle. Tuplaköysillähän on hyvä varmistaa vaikka piissit olis kaukanakin toisistaan (siis sivuttaissuunnassa), kun ei tartte hillitöntä jatkoa toiseen palaan. Ja jos vielä ajatellaan että köysiä olisi about saman verran ulkona niin voisi kuvitella että painokin jakautuisi samalla tasolla olevaan piisseihin.
No, verinen sormi mankkapussiin ja menoksi! Alku meni helposti. Vähän liiankin helposti. Hyvin se adrenaliini jeesaa. Samoin keskiosa, aloin vähän jo tuuletella käsijammeissa. Hyvät piissit sisään, enää loppukruksi ja homma on paketissa. No, kaikki nyt varmaan arvaakin että se meni, en kait mä muuten tästä kirjottaisi.
Mutta ei menny helpolla. Se loppu on aika pirun tiukka, Fredde joskus sano että se on vaikein 7a+ mitä se on kiivenny. Mä taas oon pitäny sitä aika helppona. Ja miten vaikee se voi olla jos Anukin on sen kiivenny? No, kyllä se ainakin erilaiselta tuntui ku lopussa ei ole pulttia navassa.
Ja lopuksi vielä: Tän kirjotuksen tarkoitus ei ole kyseenalaistaa reitin pulttausta. Reitti on hyvin pultattu ja hyvä niin että on. Joskus vaan tulee ideoita mitkä pitää toteuttaa, oli ne sitten hyviä tai ei.
Joku aika sitten sain päähäni että Lunget före stormen 7a+ menisi trädinä. Ennen loppukruksia on hyvät käsijammit, siitähän se ajastus varmaan lähti. No, kävin sitten sovittamassa kiiloja, ja kyllähän sinne jotain varmistuksia sai matkanvarrellekin. Pari asiaa tuli kuitenkin selväksi. Alkukruksia ei varmisteta millään, ei edes pädillä, koska mä en sitä sinne jaksa roudata. Sen jälkeen saakin parit hyvät piissit, mutta sitten tulee taas pidempi väli johon ei saa oikein mitään hyvää ennen loppuhalkeamia. Muutaman kyseenalaisen piissin saa, C3 #00 (lila) ja yhden dmm peanutsin. Jos edes toinen niistä pitää, niin tippuminen on aika ok, mutta jos ne molemmat rippaa, niin silloin tonttipannut alkaa olla jo mahdolliset.
Loppu taas on periaatteessa hyvin varmistettavissa, mutta lopussa tulee nippu epätoivoisia muuveja ja silloin jalat on jo reilusti piissien päällä. No, ilmaahan se vaan on, mutta jostain syystä mulla kädet hikos kun vaan ajattelinkin sitä.
Tähän hikoiluun suurin syy lienee siinä että pannut lopusta on ihan mahdolliset, jos ei jopa todennäköiset. Kun nyt kävin kokeilemassa reittiä, työstin pelkästään loppua, enkä saanut sitä kertaakaan menemään mitenkään järkevästi. Eihän se mikään mahdoton ole, mutta pirun tekninen, ja kun kerran laittaa käden tai jalan väärässä järjestyksessä niin ollaankin jo matkalla alas.
Tokalla työstökerralla menikin jo paremmin, keksin loppuun hyvän sekvenssin ja tuli sellainen olo että kyllähän se menee. Enää pitäisi saada alku ja keskiosa siihen kuntoon ettei tiputa, niissä kun se tippuminen ei ole oikein vaihtoehto. Treenaukseesta huolimatta jäi kuitenkin sellainen olo, etten oo ihan vielä valmis, joten hipsin kotiin häntä koipien välissä. Kavereille sanoin että käteen sattuu.
No, kolmas kerta toden sanoo. Kiipesin reitin ensin osissa, sen jälkeen yläköydellä putkeen ja alko tuntua siltä että köyden voi vetää alas. Aloin kuitenkin taas hannaamaan ja ajattelin että testaan alkua vielä pari kertaa.
Ja kuinka ollakaan, alku ei enää mennytkään. Tikkimerkki tuntu olevan väärässä kohdassa ja sormenpäästäkin lähti biitti, mikä taas tarkoitti sitä että lopun slouppaavista krimpeistä puristaminen tulisi olemaan mielenkiintoista.
Damn!
Äh, kaikki merkit alko olla nousua vastaan, vähän samalla lailla kun merkit tulevasta lumivyöryistä on yleensä ihan selvät, mutta silti sinne mäkeen pitää lähteä.
Ei muuta ku köysi alas ja tuplaköydet tilalle. Tuplaköydet on muuten aika hemmetin hyvät jos kiipeää huonoilla piisseillä. Silloin yhden piissin irtoaminen ei vaikuta toisen köyden piisseihin. Ja tässä reitissä oli vielä vaakahalkeamia, joten kilkuttimia tuli tietysti samalla tasolle. Tuplaköysillähän on hyvä varmistaa vaikka piissit olis kaukanakin toisistaan (siis sivuttaissuunnassa), kun ei tartte hillitöntä jatkoa toiseen palaan. Ja jos vielä ajatellaan että köysiä olisi about saman verran ulkona niin voisi kuvitella että painokin jakautuisi samalla tasolla olevaan piisseihin.
No, verinen sormi mankkapussiin ja menoksi! Alku meni helposti. Vähän liiankin helposti. Hyvin se adrenaliini jeesaa. Samoin keskiosa, aloin vähän jo tuuletella käsijammeissa. Hyvät piissit sisään, enää loppukruksi ja homma on paketissa. No, kaikki nyt varmaan arvaakin että se meni, en kait mä muuten tästä kirjottaisi.
Mutta ei menny helpolla. Se loppu on aika pirun tiukka, Fredde joskus sano että se on vaikein 7a+ mitä se on kiivenny. Mä taas oon pitäny sitä aika helppona. Ja miten vaikee se voi olla jos Anukin on sen kiivenny? No, kyllä se ainakin erilaiselta tuntui ku lopussa ei ole pulttia navassa.
Ja lopuksi vielä: Tän kirjotuksen tarkoitus ei ole kyseenalaistaa reitin pulttausta. Reitti on hyvin pultattu ja hyvä niin että on. Joskus vaan tulee ideoita mitkä pitää toteuttaa, oli ne sitten hyviä tai ei.
Kalle reitin keskikohdassa
Sormi ennen liidiä
Keskikohdan Peanut, olishan toi voinu pitääkin
Ja samalla tasolla oleva lila C3.
