Haukkari: Kalymnos, del 1

Joskus kun on rahat loppu ja tekee mieli ulkomaille, sitä sortuu epätoivoisiin ratkaisuihin. No, Kalymnokselle päästiin joten eipä sen enempää syistä tai seurauksista.

Kalymnoshan on tunnettu siitä että suomalaiset käyvät siellä lokakuussa kiipeilyreissulla ja palaavat tikkilistan kanssa jota on vaikea uskoa todeksi. Hillitön määrä kovia saitteja ja usein vielä se tiukin redpoint ikinä mahtuu helposti parin viikon ohjelmistoon. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? No sitä se onkin.

Mä olin jotenkin kuvitellut että Thaimaa olisi ollut se pehmeiden gredien luvattu maa. Kuitenkin Kalymnos painii ihan omassa sarjassaan. Itse asiassa kyse ei edes ole siitä että greidit olisivat pehmeitä, vaan yksinkertaisesti vääriä. Ja mistäs se speedomies tietää että greidi on väärä. No siitä kun on kiivennyt jyrkkää tufahässäkkää parikymmentä metriä, eikä ankkurillakaan pumputa, voin kyllä ilman Jensiäkin kertoa että reitti on jotain ihan muuta kuin 7b.

Itse asiassa 8a.nusta löytyy hyviä kommentteja, joista voi tarkistaa onko greidille ns. katetta. ”a joke for a 7b, Soft 6c+/7a, Lätt, lätt, lätt...” koomisinta on tietysti se, että kommentoijat ovat kuitenkin laittaneet reitin 7b:ksi omaan scorecardiinsa, koska onhan se tietysti kiva saada pisteitä 7b:n saitista, vaikka todellisuudessa tulikin kiivettyä helppo 7a. Tämä taas tekee 8a.nun rankingsysteemistä lähinnä ison vitsin, mitä se tietysti on jo ollutkin.

Toisaalta, välikö sillä jos joku haluaa itseään (ja kavereita) kusettaa. Paitsi että jatkossa se on jo hieman vaikeampaa. Pari viikkoa sitten nimittäin ilmestyi uusi topokirja, jossa on otettu hieman kovempi linja. Suurin osa klassikkoreiteistä on downgreidattu plussalla, monet jopa parilla alaspäin. Ja hyvä niin, mitä järkeä on numeroissa jos ne ei kerro reitin vaikeudesta. Eikä kyse ole siitä etteikö ihmiset tietäisi miten vaikea reitti on. Kaikki tietää, mutta kuitenkin toposta on tehty jo viisi versiota ja näköjään vieläkin on ilmaa numeroissa.

Ikävää tässä on se, että eihän siellä tietenkään kaikki reitit ole yläkanttiin greidattuja, mutta tarpeeksi moni luomaan yleisen vaikutelman pumpuligreideistä. Ja mitä enemmän greidi on pielessä, sitä suurempi jono reitille on. Uusi topokirja todennäköisesti hieman rauhoittaa tilannetta, tosin pelimieshän lainaa kaverilta vanhan painoksen ettei Kalymnoksen reissulla tule paha mieli. Onhan se kiva vetää kovaa, tai ainakin luulla vetävänsä kovaa.

Tästä pumpuli-imagosta huolimatta Kalymnokselta löytyy myös reittejä, jotka on greidattu jopa suomalaisittain tiukasti, (eli lähinnä ne mitä mä kiipesin...) osa jopa niinkin tiukasti että ne on upgreidattu uusinpaan topoon. Sanotaan nyt kuitenkin että sandbägit eivät varsinaisesti ole se Kalymnoksen suurin ongelma.

Oho, tulipa numerohenkinen avaus. No sitä se sporttikiipeily on. Sanotaan nyt sekin että mä olen tunnetusti pehmeiden greidien suuri ystävä, mutta joku roti sentään.

Laitetaan tähän väliin muutama kuva, ens kerralla juttua itse kiipeilystä.