Haukkari: Bohuslän 2010, Klättertorpet

Seuraava kiipeilykohde löytyi Etelä-Ruotsista. Lautta tuli Tukholmaan sen verran myöhään, ettei jaksettu ajaa suoraan mestoille vaan päätettiin jäädä yöksi jonnekin matkan varrelle. Sopivaa paikkaa ei meinannut löytyä, kunnes eräs mökkitie alkoi sellaisella levennyksellä että siinä voisin hyvin nukkua. Eetu kävi vielä autolla katsomassa tien toisessa päässä ettei se mökki olisi ihan vieressä. Hetken päästä tuli puhelu: "En mä tiedä mikä riittipaikka tää on, mut tulkaa tänne vaan!"

Ajettiin perään ja hetken päästä metsätien päässä aukeni iso nurmikenttä. Siis keskellä metsää. Kaiken lisäksi nurmikolla oli isoja kiviä ympyrämuodostelmassa. Ja sillain että ne nyt ei siinä ihan sattumalta olleet. Ja mikä ehkä oudointa, nurmikko oli juuri leikattu...

Verenpunainen kuu lisäsi hyvää fiilistä ja yritin tietysti kertoa jotain asiaan kuuluvia kummitustarinoita. Joka tapauksessa paikka oli mitä mainioin nukkumiseen joten iskettiin teltat pystyyn ja käytiin nukkumaan.

En muista että menikö siinä tunti, vai kaksi, olinko nukkunut vai en, mutta äkkiä kuulin kun joku käveli metsässä, aivan teltan vieressä. Anukin heräsi, yritettiin katsella telttaverkon läpi metsikköön jos vaikka nähtäisiin joku larppaaja siellä. No, ei larppaajaa näkynyt, eikä ketään muutakaan, mutta pakko myöntää ettei nukkuminenkaan enää maistunut.

Aamulla paikalle ajeli joku eläkeläinen raivaussahan kanssa. Ensimmäiseksi se naureskellen kyseli että nukuimmeko hyvin? Bivipaikka paljastui vanhaksi uhrauspaikaksi satojen vuosien takaa, ja ilmeisesti joku kyläsäätiö sitä nyt kunnostaa, luoja tietää mihin käyttöön. Salettiin oli muuten se sama äijä yöllä siellä metikössä pelottelemassa. No ihan sama, härö paikka anyway.

Oltiin siis Bohusläniin matkalla. Asuinpaikaksi valittiin Petterin ja Hannan pyörittämä Klättertorpet. Pariskunta muutti noin vuosi sitten omakotitaloon, Hällerin ja muiden hyvien kalloiden tuntumaan. Pihalla olevaa latoa alettiin kunnostamaan kiipeilijöitä varten ja nyt Bohuslänin parhaiden kallioiden tuntumasta löytyy pienimuotoinen leirintä-alue.

Visiittimme aikana paikkaa rempattiin koko ajan, mm. viemäröinti saatiin latoon sekä tietysti pienimuotoinen kiipeilykauppa. Alueella on kolme ulkovessaa (kaikista löytyy hyvää luettavaa) ja hyvä roskien lajittelu. Juomakelpoista vettä saa parista pisteestä. Valitettavasti se tärkein, eli suihkut puuttuvat edelleenkin, mutta todennäköisesti nekin on to do-listalla. Onneksi n. 10 km päästä löytyi suihku- ja saunamahdollisuus! Hintaa saunalla oli kokonainen 1€, pelkkä suihku 0,5€.

Suurin osa Klättertorpetin asukkaista nukkui teltassa (5€/naama) ja lato oli enemmänkin ruokailupaikkana. Tosin latoonkin mahtuu 8 henkeä nukkumaan (8€/naama), mutta silloin joutuu ikävästi heräilemään muiden kiipeilijöiden mukaan, sillä esim yleiset jääkaapit on heti nukkumapaikkojen vieressä.

Mikäli paikan suosio jatkaa kasvuaan saattaa lato käydä iltaisin pieneksi. Nytkin oli parkkipaikalla 14 autoa rivissä.

Kuvia tulee varmaan useampikin setti, laitetaan tähän väliin ensimmäinen