Lisää kuvia, tällä kertaa tunnelmia Grossglocknerilta, Itavallan korkeimmalta vuorelta (Joka tosin ei ole kovin korkea...).

Grossglockner 3798

Ford-tiimi on parkkipaikalla hyvissä ajoin, 1h 20min aikaa tapaamiseen majalla. (parkkiksella kyltti että haikki majalle kestää jotain 3,5h)

Lähestymisessä joutuu nousemaan kilometrin verran korkeutta, mutta hyvää tietä/polkua

Vuorikiipeily on viileetä puuhaa

Sherpojen käyttö on olennainen osa vuorikiipeilyä

Nestetankkauksen tärkeyttä on vaikea ylikorostaa

Paulilla joku S/M-leikki menossa

Huiputusta edeltävänä iltana kamat on valmiiksi räkätty

Vuoren juurelle lähestytään jäätikköä pitkin

Tuomo, tuo pieni vuorenpeikko (Kurssin pomo)

Vuorikiipeilyä! Majalta toppiiin on vielä toinen korkeuskilometri kiivettävää

Varmistaminen tapahtui suurimmaksi osaksi running-belaynä

Enni puskee raivolla päälle

Reitti kulki enimmäkseen hienolla harjanteella

Tuomo pannutti lumiosuudella, mutta hyvä kun edes tunsi nykäystä kun olin sopivasti harjanteen toisella puolella. Aika falsetilla sitä aikuinen mies voi pudotessa huutaa.

Topissa!

Speedomieheltäkin toppiposeeraus onnistuu luontevasti, jostain syystä muut köysistön jäsenet näyttävät vaivaantuneilta

Ennin tiimi matkalla toppiin!

Edellinen porukka poistumassa "turistireittiä" pitkin

Turistireittikin oli yllättävän jyrkkä, ja vaikea varmistaa short-rope tekniikalla.

Takaisin majalla!

Majalla oli puu täynnä päitä, varmaan jotain kiipeilystaroja?

Ford-tiimi takaisin autolla!