Haukkari: Tkakväggen

Pahvilaatikoiden kantamisen ohella ollaan päästy hieman kiipeilemäänkin. Blåberget oli tietysti ensimmäisenä listalla, onhan se nyt Umeån trädimekka. Kiivettiin hieno halkeamalinja "Ikaros", joka ei sitten mennytkään ihan yhtenä kp:nä. Pitäis vissiin olla isompi räkki tai isommat booltsit. Tiedettiin kyllä että Blåbergetillä on "kovat greidit", mutta joku raja sentään. Vai miltä kuulostaa eräskin 8- (suom 7+/8-) jota ei ole ole toistettu 15 vuoteen. Ja reittiä on työstänyt useampikin 8a-jamppa... Niin no, harrastetaan tuota sandbaggausta huhujen mukaan Suomessakin. Tosin Ruotsissa se oli kova juttu 20 vuotta sitten.

Sadepäivinä ollaan kiivetty pari kertaa sisällä. IKSUssa tuli käytyä, eikä ihan heti tee uudestaan mieli. Höyrysauna oli kiinni ja Speedot unohtu kotiin joten poreammesessiot ruotsalaispoikien kanssa jäi myöskin väliin. Itse asiassa hauskimmat treenisessiot tuli pidettyä Magnuksen koticavella. Jamppa on rakentanut kunnon Moonboardin pihalla olevaan varastoon. Sen kokoinen systeemi on että siellä on järjestetty pienimuotoisia kisojakin. Heti alkoi uuden koticaven rakentaminen kuumottamaan...

Tkakväggen olikin taas ihan uusi paikka. Siistiä katsoa topokirjaa ja miettiä että minne sitä lähtisi kiipeämään, uusia kallioita kuitenkin useampia 20-40 km säteellä. Aluksi Tkakväggen ei näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä, kallion suurin anti tuntui tulevan greidipuolelta. 7b:n reittejä oli rivissä seitsemän, niillähän on hyvä scorecardia täytellä!

Lähempänä kallio alkoi näyttää hyvinkin tutulta. Kiviaines on nimittäin täysin samanlaista kuin Luhdissa! Erittäin hyväkitkaista, täynnä slouppavia muotoja, ja sieltä täältä pursuaa vaaleaa kivimassaa tehden hienoja kuvioita. Lisäksi "diket" toimivat tietysti hyvinä krimppeinä/pincheinä. Muutama reitti ehdittiin kiivetä, ennenkuin alkoi satamaan ja jouduimme jättämään scorecardin täyttämisen seuraavaan kertaan.