Paikkahan oli tietysti pakko nähdä ja yllättäen päädyinkin päiväretkelle Rasta-Jocken ja Jonaksen matkaan. Luminen tie esti perille pääsyn, mutta koska kalliolla oli lapannut ruotsalaisia jo useamman viikon ajan, oli polku hyvässä kunnossa.
Ringkallen ei ole varsinaisesti yksi iso seinämä, vaan useita kallion leikkauksia siellä täällä. Yhteensä 18 sektoria. Vähän niinkuin Pihliksen boulderpaikka, paitsi että seinät ovat tosiaan 15-30 metrin korkuisia. Lisäksi halkeamat eivät ole puhtaita pitkiä linjoja, vaan kallio näyttää enemmänkin "rikkonaiselta". Eli kallio on täynnä, metrin tai jopa puolen metrin välein meneviä ohuita halkeamia, ja lisäksi parin metrin välein menee samanlaisia vaakahalkeamia. Kallio on siis aikamoista ristikkoa. Halkemat ovat vieläpä kaikki enemmän tai vähemmän samaa kokoluokkaa, 0,4# - 0,75# camuja voi laittaa aika lailla mihin vaan.
Speedomiehen artistista silmää rikkonainen kallio kuitenkin hieman haittasi, kyllähän esim Olhavan Suuri leikkaus, Eklipsi tai vaikkapa Ukkosen johdatin ovat paljon näyttävämpiä systeemejä. Täytyy tosin muistaa että kiipesimme ainoastaan yhdellä sektorilla, ja lähestymismarssilla näimme ehkä kolme sektoria lisää. 14 Sektoria jäi siis näkemättä, ehkä siellä sitten olisi ollut sitä elämää suurempaa kiipeilyä.
Ruotsalaiset lähetysmiehet suostuivat kiipeilemään ainoastaan Överhängande väggenillä, mistä löytyy paikan tiukimmat reitit. (eikä Hårrda väggeniltä kuten voisi nopeasti kuvitella.) Kiipesimme pari reittiä, ja olihan se Överhängande väggen negaa. Pumputti niin julmetusti ja tuli heti otettua kevään ekat lennot kamoihin. Parin kuukauden jääkiipeilyn jälkeen tuntui aika sporttiselta puuhalta. Muutenkin huomasi että ruotsalaisten useat käynnit Indian Creekissä ovat ehkä opettaneet pojat jammailemaan. "Joo kato en mä viimeksi ees teippaillu sormia siellä Indian Creekissä, neljä viikkoa meni helposti ilman että tuli sen kummempia vekkejä..."
No, pääsipä ainakin kiipeilemään ulkona. Ja hienoissa maisemissa. Eikä ollut kylmä. Kiipeillessä t-paita riitti hyvin, varmistaessa kannatti vetää pitkähihainen päälle. Paluumatkalla kerroin sveduille olleeni hieman pettynyt paikan tasoon. Överhängande väggen ei kuulemma ole sitä Ringkallenin parasta antia, ei lähelläkään. Mutta kun he olivat kiivenneet jo kaikki muut reitit niin pakkohan sinne oli mennä viimeistelemään tikkilistaan. Parhaat reitit ovatkin juuri niitä vitosen ja kutosen pitkiä halkeamia, joiden kuvia olin joskus suu vaahdossa ihmetellyt.
Tietääpä ensi kerralla että keskittyy vähän eri reitteihin. Jos meinaan tarkoitus on projektoida jotain 7b+:ssaa niin ehkäpä niemisel voisi olla järkevämpi kohde.
Jonas lämppää Jämtlandilla 7 (6c+)
Rasta-Jocke näyttää sormea kuvaajalle
Lämmintä graniittia on kiva puristella
Ringkallenin tiukin linja, Presidenten 8 (7b+)
Ringkallenin maisemia ei turhaan hehkuteta.
