No, kevät tuli Umeåån ja koskapa boulderointi on perseestä, olin jättänyt Mosjön kultakaivoksen omaan arvoonsa. Kyllähän siitä aina kuuli että jengiä oli käynyt siellä kränkkäämässä jo silloin kun itse vielä nakuttelin kiltisti jäätä, mutta eipä niin paljoa kiinnostanut että olisin jaksanut lähteä katselemaan. Perusboulderointia enemmän perseestä on ainoastaan kylmässä boulderointi.
Muutama päivä sitten Linus kuitenkin ehdotti päiväviisiittiä Mosjöseen ja jostain syystä tuli luvattua että lähdemme mukaan. Osittain päätökseen lienee vaikuttanut viime viikonlopun visiitti Rösåsissa...
Jostain käsittämättömästä syystä otin vain kevyet lenkkarit mukaan, vaikka vasta viime viikonloppuna olin edellisen kerran kiroillut lumista lähestymistä Rösåksella. Parkkipaikalla Linus veti esiin Scarpan jääkiipeilyyn tarkoitetut lähestymiskengät ja silloin oli jo aika hyvä kuti siitä mitä oli luvassa.
Lumisen metsän läpi päästiin kuitenkin jalkoja sen pahemmin kastelematta ja kohta edessä jöpöttikin jo hieno negatiivinen feissi. Ihan kivan näköinen, mutta onhan noita nähty. Aloin jo ottaa pädiä selästä kun Linus sanoi että jatketaan vaan matkaa, isompaa jöllikkää on edessäpäin.
Parikymmentä metriä myöhemmin oltiin sitten The Kiven luona. "okei, it's big" sain sanottua ja niin, olihan se iso. Ja jyrkkä. Ja pitkä. Ja iso. Ja otteita. Ja hyviä otteita. Paljon hyviä otteita.
Kiven luona oli vähän samanlainen olo kun Ahvenanmaalla Hammas-kiven luona. Ei oikeastaan tarvitse edes tykätä boulderoinnista, mutta joskus sitä vaan tietää että nyt on hieno systeemi edessä.
Ensinnäkin kivi on iso, noin 8-10 metriä korkea. Saman verran varmaan leveyttäkin. Korkeutta on hieman vaikea arvioida, sillä kivi jatkuu ikään kuin maan alle. Tätä maanalaista osaa voi kuitenkin kiivetä, ikään kuin kiipeäisi luolassa. Kun luolasta lähtee kiipeämään, ensimmäiset neljä metriä on ehkä 35 asteen negaa. Sitten tulee vastaan katto, joka on ihan kattoa pari metriä. Sitten profiili muuttuu ehkä 45 asteen negaksi ja jatkuu pari metriä kunnes vastaan tulee kantti, jonka jälkeen profiili muuttuu släbiksi, ja siitä on vielä pari metriä toppiin.
Tällä hetkellä kalliolle on tehty vasta muutamia reittejä, pari juurikin edellä mainittua profiilia seuraten. Tosin sillä erotuksella että reitit lähtevät suoraan katosta, luolasta lähtiessä kiipeilyä tulisi lähes puolet lisää! Eräs ongelma paikassa onkin se että vaikka otteita riittää, on kiipeily erittäin raskasta ja reitit ovat jo nyt 7c-tasoa. Siihen kun iskee toisen samanlaisen pätkän alkuun niin voi jäädä aika monelta tekemättä. Sinänsä hauskaa että tähän kivelle saisi reittejä, jotka ovat pidempiä ja tasaisempia kuin esimerkiksi Suomen "pumpfest"-Vacuum.
Tähän kun vielä lisätään se, että paikka muistuttaa muutenkin monin tavoin Ahvenanmaata, potentiaalia riittää ja ilmaisen telttailun lisäksi kilometrin päästä löytyy mökkejä (23e/yö/4henkeä), niin vaikeahan tuosta on olla pitämättä. Perinteistä boulderointifiilistä haettiinkin paluumatkalta kahlaamalla nilkkoja myöten lätäköissä.
Kiven kokoa ja muotoa on hieman vaikea hahmottaa kuvasta, oikeassa laidassakin oleva kantti on kunnon negaa, vaikkei sitä oikein kuvasta näe.
Linus nykyisillä aloitusotteilla, luolasta aloittaessa saisi mukavasti lisää metrejä...
Tästä kuvasta hahmottuu paremmin kantin jyrkkyys
Tai tästä...
Parasta paikassa on tietysti se että otteita riittää
Kantti on aika "obvious line"
Pakkohan se oli fläsäyttää
Lopussa vielä kiva mantteli
Anukin innostui työstämään kanttia
7c:n kattopätkät jäi muuvitteluasteelle, joten scorecardiin piti hakea täytettä muualta, tässä Soulweeper 7a+
Toinen kivi, Linuksella ikuisuusprojektin työstöä
Tälle prinsessalle päiväunet pädillä maistuivat boulderointia enemmän
Yllättävän hyväntuulisena pysyi vaikka patja varastettiinkin lähetyspuuhiin
Kiviä ja koskemattomia kallionseinämiä riitti, jotenkin tuli Affis mieleen.
Tämä murikka oli ikävästi alastulon alla, joten svedut haulasivat sen pois. Jotain kiven koosta kertoo 12M kiila-ankkurit.
Ruotsalaisilla on aivan käsittämätön tarve porata kiveä. Tämäkin taideteos löytyy ison kiven vierestä parin metrin sileältä kallionpätkältä. Helppoja ja hienoja reittejä löytyisi useampiakin parinkymmenen metrin säteeltä, mutta piti kuulemma tehdä yksi (kahden muuvin) lämppärireitti. Onneksi reitit isolla kivellä ovat edelleen luomuja.
Anun taidekuva jäkälästä
Hänkki vuodattaa
Ilmeisesti mänty
