Sanotaan nyt heti alkuun, että boulderointi on noin niinkuin yleensäkin aika perseestä. Jostain syystä, ja vieläpä joka ikinen kevät(talvi), joku neropatti saa kuintenkin houkuteltua ulos kränkkäämään. Siis silloin kun olisi kerrankin hyvä keli kiivetä jäätä, mutta paljain käsin jäätyneen kiven puristaminen on aika lailla järjetöntä. Yleensä tästä seireenimäisestä houkuttelusta on vastannus eräs nimeltä mainitsematon hoikka excel-mestari, mutta näköjään homma onnistuu myös saksalaiselta bergsteigeriltä. Ihan samaa kusetusta se on joka kerta, juu että lämmintä on ja aurinko paistaa ja viime kerralla oli niin kuuma että joutu kiipeämään ilman paitaa jnejne... ai niin ja se paras: Kitka on nyt just hyvä! Joo ihan niinku ne sormet nyt pysyisi paremmin siinä kivessä ku se on jäässä.
No joo, aamulla se aurinko paistoikin täydeltä terältä ja parvekkeella oleva lämpömittari näytti +15 joten pakkohan se oli lähteä. Niin ja tietysti uutta pädiä piti päästä kokeilemaan. Kenellekään ei liene yllätys se että siinä vaiheessa kun hyppäsin autoon niin aurinko oli pilvessä ja lämpötila oli se tuttuakin tutumpi -2. (Muutaman kerran tullut testattua koivusaaren kivi tuossa lämpötilassa)
Samapa se, tuleepahan ainakin nähtyä uusi paikka. Jos vaikka kesällä eksyisi. Ja eipä ainakaan pitäisi olla pitkä lähestyminen. Hain saksalaisen kiipeilijäpariskunnan kyytiin ja sitten lähdettiin etsimään mestaa. Tietysti heilläkään ei ollut topoa tarkempaa tietoa siitä missä paikka sijaitsee joten hetken ajan etsittiin parkkista. Jonne ei tietty päässyt, vaan kiesi piti jättää jonnekin parin kilsan päähän. Ja sitten sitä lumessa tarpomista. Ihan niinkuin sitä ei pääsisi tarpeeksi harrastamaan jääkiipeillessä.
Parinkymmenen minuutin kahlaamisen jälkeen tultiin ilmeisesti siihen missä olisi kesäisin parkkis. Ja siitä sitten ylämäkeen muutama sata metriä. Periaatteessa aika lyhyt matka, tai olisi ollut ellei lunta olisi vehkeisiin asti.
Viimeinkin edessä nötkötti hyvännäköinen hänkki. Vähän matala, mutta aloin silti vähän innostua, sillä tämähän oli vasta ensimmäinen 20:stä kivestä. Tai niin ainakin luulin. Selvisi sekin että "i20stenen" tulee siitä että i20 on paikan nimi ja stenen on kivi. Ei siis "kaksikymmentä kiveä" . Eli rämmittiin koko aamupäivä hangessa yhden koivusaaren puolikkaan takia. Helmi homma.
Sitten vaan kiipeilykengät jalkaan ja kränkkäämään. Ainoa semikuiva ja mahdollisuuksien rajoissa oleva reitti oli keskellä negaa menevä 6b. Sitä siis yrkkäilemään. On varmaan sanomattakin selvää että tässä vaiheessa alkoi lumisade. Joka tapauksessa sain jopa ensimmäisen muuvin tehtyä. Sitten nakit olivatkin jo tunnottomat. Hyppäsin alas ja kerroin mielipiteeni boulderoinnista useammallakin kielellä. Luulen että saksalaiset ymmärsivät jo suomalaisesta versiosta.
i20stenen
Falkolla kädet jo syyhyää
Saksalainen lähtee reippaasti vääntämään
Kieli keskellä suuta. Vähänpä tietää että sekunnin päästä jalkkis murtuu ja kaveri on selällään tatamilla.
Tuiskeessa väännetään.
"Ei maistu"
Boulderointia huomattavasti mielenkiintoisempaa oli steroideja vetäneen jäniksen jäljet.
