Parin kuukauden Thaimaa-visiitti sai kunnon lopetuksen kun toiseksi viimeisenä päivänä yritin kiiveta Cafe Andamania. Olkapää meni taas sijoiltaan (sinänsä ylläri ettei aikaisemmin mennyt) ja siihen loppui superklassikon yrkkäilyt. Hieman elättelin toiveita että viimeisenä päivänä olisi voinut vielä käydä tikkaamassa ison nipun 6c-osastoa, mutta olkapää oli siinä kunnossa ettei oikein saanut edes nukuttua.
Anukin oli päättänyt vaihtaa reissun viimeiset liidit kuumeessa oksenteluun, joten eipähän tarttenut viimeistä päivää viettää belay-bitchinä. (Luultavasti oli illalla nuollut jotain raakaa kanaa ettei tarttis enää kiivetä.)
Alkuperäinen tarkoitus oli viettää pari päivää kiipeillen Malesiassa, mutta viime hetkellä päätimme olla viimeiseen asti Thaimaassa ja viettää ainoastaan päivän verran Kuala Lumpurissa. Eli tasan sen verran että ehdimme ostaa puoli-ilmaisia objektiiveja järkkäriin.
19 tunnin bussimatkan jälkeen olimme Kuala Lumpurin bussiasemalle klo 5 aamulla. Olimme varanneet huoneen hostellista, mutta vasta seuraavaksi yöksi. Parin tunnin odottelun ja säätäminen jälkeen pääsimme nukkumaan ja keräämään voimia objektiivishoppailukierrokseen.
Itse shoppailukierros oli itkunsekainen kokemus. Malesiassa nimittäin vietettiin kiinalaista uuttavuotta, mikä tarkoitti sitä, että kaikki kaupat olivat viikon kiinni! Ihan mahtavaa! Lisäksi Speedomies oli itse vaihteeksi kuume-paskataudissa, mikä entisestään lisäsi jormaa otsaan. Sahasimme kaupunkia ristiin rastiin kamerakauppoja etsien, kunnes viimein löysimme auki olevan kamerakaupan. Jorma ehti puoleksi minuutiksi laskeutua kunnes kuulimme hinnat. Oli kiva huomata että suomesta saa samaan hintaan tai jopa hieman halvemmalla. Lisäksi useissa tuotteissa takuu oli voimassa vain Malesiassa. No, eipähän ainakaan mennyt rahaa.
Sitten kamoja pakkaamaan lentokenttäkuosiin. Jonkinlaisen neronleimauksen seurauksena olimme Chiang Maista ostaneet pari niitä Ton Sailla olevia isoja tyynyjä, ja hieman matkamuistoja, (Anun kangasostoksista nyt puhumattakaan) joten 17 kg alipainoa oli vaihtunut reiluun 15 kg ylipainoon. Päätimme siis lähettää tyynyt suoraan Malesiasta postilla Ruotsiin. Ei muuten maksa maapostilla kuin joku 25e. Lisäksi pienen järjestelyn seurauksena (40 lit rinkka käsimatkatavaroihin.) saimme haulbagin ja toisen ruumaan menevän rinkan siihen kuntoon että ylipainoa oli enää vain 0,5 kg!
Sitten suomea kohti. 24 h Kuala Lumpur-Amsterdam-Helsinki-kierros olisi todennäköisesti ollut hieman miellyttävämpi ilman ripulikuumetta. Suomen puolella alkoi jo olemaan sen verran heikko kunto että oli pakko mennä lääkärissä käymään. Parastahan olisi ollut jos olisin saanut saman tien antibiottikuurin, mutta luonnollisesti pääsin vain antamaan ulostenäytteitä. Sinänsä vähän perseestä, sillä olin lähdössä Olhavalle seuraavana päivänä.
Ja Olhavalle oli luonnollisesti pakko päästä, sillä siellä järjestettiin perinteinen talvikiipeilytapahtuma. Eli jääkiipeilyä, teknoa, tai jos nakit kestää niin vapaakiipeilyä. Muutenkin hyvä palautus maanpinnalle kun pääsee tärisemään kylmässä teltassa viikonlopun verran. Eikä kylmä telttailu jäänyt vain etukäteisfiilistelyksi, sillä ensimmäisenä yönä pakkasta oli -20 astetta. Eikä tietenkään jaksettu pitää tulta kamiinassa koko yötä... Jostain syystä Anulla oli mukana vain yksi kesämakuupussi. Ajatus oli ilmeisesti se että pyydetään kavereilta lainaan toinen pussi jos näyttää siltä että tulee kylmä viikonloppu. No ei sitten pyydetty.
Matkalla kohti Thaiwand Wallia
Olkapäätä hajottamassa
Vikat auringonlaskut
Odottelua Hat Yaissa
Kiinalainen uusi vuosi
Thaikkupojat tekevät temppujaan
Malesian postissa, tyynyt lähdössä parin kuukauden matkalle
Kuala Lumpurin kuuluisat tornit (en muista nimeä)
Olhava!!
Laatalla ruuhkaa
Jääkiipeilyä, sormille 50 asteen lämpötilaero oli vähän liikaa
Jumarointikisat illan pimetessä
Speedomieskin joutuu turvautumaan kerrospukeutumiseen
Lämmikettä piti hakea muualta kuin auringosta
