Pari ensimmaista paivaa oli kylla aika perseesta. Chiang Main jalkeen tuntui etta kaikki otteet olivat lasia, ruotsalaisia enemman kuin ennen ja pultit pahvia. Itse asiassa Elephantista oli juuri katkennut hyvannakoinen liimapultti, mika tietty entisestaan lisasi hyvaa fiilista. Oli kaiken lisaksi viela se sama pultti mihin olin iloisesti ottanut lentoja muutama viikko aikaisemmin...
No, eipahan tartte sitakaan enaa yrkkailla. Joka tapauksessa yksi syy tulla takaisin Ton Saille oli kiiveta nyt viimeinkin se maaginen 8a. "Just call me helmet"-niminen reitti oli viime visiitilla tuntunut hyvinkin mahdolliselta, joten eipa muuta kuin yrkkia ottamaan.
Ensimmaisena paivana tuli lahinna testattua kruksin alla oleva pultti, se kestaa. Tai ainakin kesti 30-40 liidipudotusta. Varsinaista kehitysta itse kiipeilyssa ei kuitenkaan tapahtunut, joten paatin ottaa kovat keinot kayttoon: Ei kaljaa ennen kuin 8a on kivetty! Taman neronleimauksen seurauksena vietin sitten illan kuivin suin. Heti seuraavana aamuna kavin kiipeamassa reitin pois.
Thaimaalaista 8a:ta voisi ehka verrata thaimaalaiseen ladyboyhin. Kaukaa nayttaa hyvalta ja lahtee mukaan parilla yrkalla. Jalkikateen on kuitenkin hieman petetty olo, vaikka hauskaa olikin niin ei se nyt ihan aitoa asiaa vastaa.
Just call me helmet
2 kommenttia:
Mä jo toivoin, että jäät ladyboyksi thaimaaseen.
On se hieno reitti kuitenkin. Ja alkaa lähestyä sitä 8a:ta, kun jalkikset on lasittuneet kohta pois.
No joo en kylla yhtaan ihmettele etta Helmetti alkaa olee lasia. Kaytannossa siella oli aina jatkot valmiina ja ruottalaiset hiero sita aamusta iltaan. Eika tartte olla missaan 8a, tai edes 7c kunnossa etta porukka innostu kokeilee, siella svedut tyosti sita alun 6c-osuutta :)
Lähetä kommentti