Wednesday, May 22, 2013

Några FAs

Blåbergetsträffin aikaan on perinteisesti tullut kiivettyä jotain uutta. Tällä kertaa kiipesin reitin, jonka itse asiassa luulin kiivenneeni jo viime vuonna. Siinä kuitenkin roikkui edelleen mun köysi, eikä toisaalta nousua varmistaneesta henkilöstä, tai reitin nimestä ollut mitään muistikuvaa, niin ehkä mä sitten vaan kuvittelin kiivenneeni sen. No sama se, nyt on ainakin kiivetty. Reitin nimeksi tuli Senap (7a+).

Toinen ensinousu tuli Mosjön kuuluisaan katto-offariin. Itse asiassa halkeama oli huhujen mukaan niin tiukka ettei se oikein jaksanut edes kiinnostaa. Jos se ja se ei sitä pystynyt kiipeämään niin mitä saumoja mulla olisi?

Toisaalta, ehkä muut onkin vaan huonompia? No, Gustav halusi lähteä projektoimaan halkemaa eikä mua tarttenu kauaa yllyttää mukaan. Kateltiin muuvit läpi ja "perse edellä"- beetan keksittyäni kiipesin reitin ekalla yrkällä. Gustav oli kyllä lähellä nussia ensinousun ennen mua, se nilkki otti yrkän just ennen omaa nousuani, ja tippui vikasta muuvista! Hah, ihan oikein.

Joka tapauksessa, ottaen huomioon että me oltiin ekaa kertaa projektin kimpussa, ja muuvien testailun jälkeen reitti tuntui aika pirun helpolta, niin tuli vähän sellanen olo että mikä siinä nyt sitten oli olevinaan niin vaikeaa? Hemmetti toi on ollut jo vuosia projektina.

Reitin nimeksi tuli Rövaren (7A), (koska A) nussin Jonaksen megaprojektin ja B) Anun mielestä se on hauska nimi, koska siinä on myös sana röv, eli perse)

 
 Blåbergetsträff-puuhastelua. Vaikka tie onkin todennäköisesti tällä hetkellä jo ajokunnossa, niin takakautta pääsee edelleen varmemmin perille. © Anu

 Senapin (7a+) noususta ei tainnut tulla yhtään kuvaa, mutta se on Storaväggenin vasemmassa laidassa, heti Gugnerin vasemmalla puolella.


 Gustav fiilistelee kattohalkeaman nyrkkijammeja


 Rövaren 7A © Gustav Nilsson