Östersundissa järkättiin boulderkisat, ja kun Norrlandscupin puuhamies hommasi vielä 9-paikkaisen bussikuljetuksen mestoille niin oli vähän vaikea kieltäytyäkään. Kisat, tai ainakin karsinnat, itsessään oli niin kivat kuin boulderkisat vaan voi olla.
Alfredin kanssa lyötiin taas rahasta vetoa, ja taas kiivettiin tasan samat reitit. Tällä kertaa se olin tosin minä joka sai lopussa taistella että saatiin samat pisteet. Ennen kuin mä alan tylyttämään, huomaan itsessäni tiettyä ruotsalaistumista, sillä koen tarvetta lausua vielä syvän kiitoksen kisojen järjestäjille. Kisojen järkkääminen on raskasta hommaa, ja usein tulee palkaksi paskaa niskaan. Niin tälläkin kertaa.
Syy tulevaan avautumiseen ei ole pelkästään se, että myös itse sain epäsuoraa palautetta Novemberdragetista. Mähän en siellä ollut reittejä tekemässä, mutta siitä huolimatta sanoin Anulle suomeksi että anna mennä, mikä tietysti oli vähintäänkin pöyristyttävää, eihän sitä tiedä vaikka olisin ohjeita huutanut.
Kuitenkin jos paluumatkalla väsyneiden bussimatkalaisten fiilikset vaihtelivat hiljaisen yllättyneen ja ääneen lausuttujen wtf-henkisten heittojen väliltä, niin kyllähän siellä oli muidenkin mielestä jotain vähän hassusti.
Pistelaskusta voisi kirjottaa oman juttunsa, mutta jos reittien pistemäärissä on ainostaan viisi eri vaihtoehtoa, ja ainoastaan kymmenen parasta lasketaan, ei tartte olla kummoinen ennustaja tietääkseen että tasatuloksia tulee ja paljon. Saapa nähdä onko ensi vuonna koivukylämetodi edennyt Umeåta pidemmälle.
Mua ei kuitenkaan pistelasku juurikaan häirinnyt. Tavoitteena oli piestä Affe, ja se ei siihen vaikuttanut. Sen sijaan, kun naisten ennakkosuosikki kertoo ensimmäiseksi että häneltä voi tulla kysymään neuvoja, koska tuntee kaikki karsintareitit ulkoa, oletin jotenkin että hän olisi toiminut kisoissa ainoastaan järjestäjän roolissa... No ei kai se nyt niin tarkkaa ole, pääasia ettei suomeksi kannusteta.
Naisten finaalissa oli viisi kisaajaa, mutta kenellekään ei ollut epäselvää että ketkä kolme seisoo palkintokorokkeella, ainoastaan järjestys oli epäselvää. Vielä enemmän sen jälkeen kun kyseinen kärkikolmikko fläshäsi molemmat naisten finaalireitit.
Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, kisaajien nousuista oli nimittäin otettu aikaa ja nopeus ratkaisee. Täähän ei välttämättä ole mitenkään huono tapa selvittää voittaja, mutta jos näin toimitaan, niin kyllähän siitä voisi vaikka finalisteillekin kertoa, miksei myös yleisöllekin. Samoin jonkinlainen eristys olisi voinut olla ihan jees, kaikki varmaan tajuaa että se on vähän hitaampaa kiivetä ensimmäisenä, kun joutuu saittaamaan, verrattua siihen viimeiseen, joka on jo nähnyt muiden suoritukset.
Kuitenkin yleisölle ilmoitettiin, että naiset kiipeää seuraavaksi myös miesten finaalireitit. Tässä kohtaa mua alkoi hieman mietityttää, tämä ennakkosuosikki kun oli ruuvaamassa miesten finaalireittejä puoli tuntia aikaisemmin.
Noh, kyseinen järjestäjä/kisaaja/ruuvaaja oli onneksi myös tuomari. Kun edellä mainitut kiipeilyajat saatiin selville, päätti tuomari ettei kiivetäkään enempää, vaan siirrytään palkintojen jakoon. Yllättäen tuomari voitti.
----
Kisojen järkkääminen on helppoa silloin kun on rahaa. Hemmetti, sitähän vaan maksetaan jollekin joka ottaa vastuun ja homma toimii. Huomattavasti vaikeampi tilanne on silloin kun ei ole rahaa, ja silti halutaan kisat. Mutta vaikka kuinka vedettäisiin talkoohengellä, niin ehkä järjestäjät voisivat kuitenkin jättäytyä pois kisaamasta, varsinkin jos on finaaleihin asiaa.
Mun mielestä koko kisojen finaalisirkus oli pahinta sen takia että se näytti niin pahalta. Mun tekisi mieli uskoa, että vahvin voitti, ja kaikki meni niinkuin piti. Ehkä menikin, mutta se ei totisesti näyttänyt siltä.
Niin ja jos joku luulee että mä tässä Anun puolesta vikisen ni se oli kotona kuumeessa.
Och samma kort på svenska: Först, ett stort tack för de som arrangerade tävlingen! Det var roligt som fan, men jag själv tycker att de som arrangerar borde inte tävla själv, och definitivt inte akta som domare. Jag vet inte om allt gick "rätt", men det vet jag att det inte såg bra ut.
Juljuggen, yllättäen karsinnoista ei kuvia löydy, oli vähän kiirus
Alfredin kanssa lyötiin taas rahasta vetoa, ja taas kiivettiin tasan samat reitit. Tällä kertaa se olin tosin minä joka sai lopussa taistella että saatiin samat pisteet. Ennen kuin mä alan tylyttämään, huomaan itsessäni tiettyä ruotsalaistumista, sillä koen tarvetta lausua vielä syvän kiitoksen kisojen järjestäjille. Kisojen järkkääminen on raskasta hommaa, ja usein tulee palkaksi paskaa niskaan. Niin tälläkin kertaa.
Syy tulevaan avautumiseen ei ole pelkästään se, että myös itse sain epäsuoraa palautetta Novemberdragetista. Mähän en siellä ollut reittejä tekemässä, mutta siitä huolimatta sanoin Anulle suomeksi että anna mennä, mikä tietysti oli vähintäänkin pöyristyttävää, eihän sitä tiedä vaikka olisin ohjeita huutanut.
Kuitenkin jos paluumatkalla väsyneiden bussimatkalaisten fiilikset vaihtelivat hiljaisen yllättyneen ja ääneen lausuttujen wtf-henkisten heittojen väliltä, niin kyllähän siellä oli muidenkin mielestä jotain vähän hassusti.
Pistelaskusta voisi kirjottaa oman juttunsa, mutta jos reittien pistemäärissä on ainostaan viisi eri vaihtoehtoa, ja ainoastaan kymmenen parasta lasketaan, ei tartte olla kummoinen ennustaja tietääkseen että tasatuloksia tulee ja paljon. Saapa nähdä onko ensi vuonna koivukylämetodi edennyt Umeåta pidemmälle.
Mua ei kuitenkaan pistelasku juurikaan häirinnyt. Tavoitteena oli piestä Affe, ja se ei siihen vaikuttanut. Sen sijaan, kun naisten ennakkosuosikki kertoo ensimmäiseksi että häneltä voi tulla kysymään neuvoja, koska tuntee kaikki karsintareitit ulkoa, oletin jotenkin että hän olisi toiminut kisoissa ainoastaan järjestäjän roolissa... No ei kai se nyt niin tarkkaa ole, pääasia ettei suomeksi kannusteta.
Naisten finaalissa oli viisi kisaajaa, mutta kenellekään ei ollut epäselvää että ketkä kolme seisoo palkintokorokkeella, ainoastaan järjestys oli epäselvää. Vielä enemmän sen jälkeen kun kyseinen kärkikolmikko fläshäsi molemmat naisten finaalireitit.
Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, kisaajien nousuista oli nimittäin otettu aikaa ja nopeus ratkaisee. Täähän ei välttämättä ole mitenkään huono tapa selvittää voittaja, mutta jos näin toimitaan, niin kyllähän siitä voisi vaikka finalisteillekin kertoa, miksei myös yleisöllekin. Samoin jonkinlainen eristys olisi voinut olla ihan jees, kaikki varmaan tajuaa että se on vähän hitaampaa kiivetä ensimmäisenä, kun joutuu saittaamaan, verrattua siihen viimeiseen, joka on jo nähnyt muiden suoritukset.
Kuitenkin yleisölle ilmoitettiin, että naiset kiipeää seuraavaksi myös miesten finaalireitit. Tässä kohtaa mua alkoi hieman mietityttää, tämä ennakkosuosikki kun oli ruuvaamassa miesten finaalireittejä puoli tuntia aikaisemmin.
Noh, kyseinen järjestäjä/kisaaja/ruuvaaja oli onneksi myös tuomari. Kun edellä mainitut kiipeilyajat saatiin selville, päätti tuomari ettei kiivetäkään enempää, vaan siirrytään palkintojen jakoon. Yllättäen tuomari voitti.
----
Kisojen järkkääminen on helppoa silloin kun on rahaa. Hemmetti, sitähän vaan maksetaan jollekin joka ottaa vastuun ja homma toimii. Huomattavasti vaikeampi tilanne on silloin kun ei ole rahaa, ja silti halutaan kisat. Mutta vaikka kuinka vedettäisiin talkoohengellä, niin ehkä järjestäjät voisivat kuitenkin jättäytyä pois kisaamasta, varsinkin jos on finaaleihin asiaa.
Mun mielestä koko kisojen finaalisirkus oli pahinta sen takia että se näytti niin pahalta. Mun tekisi mieli uskoa, että vahvin voitti, ja kaikki meni niinkuin piti. Ehkä menikin, mutta se ei totisesti näyttänyt siltä.
Niin ja jos joku luulee että mä tässä Anun puolesta vikisen ni se oli kotona kuumeessa.
Och samma kort på svenska: Först, ett stort tack för de som arrangerade tävlingen! Det var roligt som fan, men jag själv tycker att de som arrangerar borde inte tävla själv, och definitivt inte akta som domare. Jag vet inte om allt gick "rätt", men det vet jag att det inte såg bra ut.
Juljuggen, yllättäen karsinnoista ei kuvia löydy, oli vähän kiirus
Tähän väliin taidekuva Linuksesta
Alfred ei päässyt finaaliin, Lollo lohduttaa
Miesten finaalissa Umeåta olikin puolustamassa ainoastaan the one and only, Jonas Wiklund
Paparazzipuolella oli tuttuja, Dag kameran varressa
Linus oli alkkisjengin Umeån vahvistus
Junnufinaalit
Nuorimmat tartti vähän powerspottausta
Ikämiessarjassa nähtiin niitä kuuluisia "pieniä selkälihaksia"
Linn ekalla naisten finaalireitillä, flaaaaash
Samaan aikaan käytiin ainakin kolmea eri finaalisarjaa, mulla ei oo aavistustakaan mikä sarja tässä on käynnissä.
Mutta sen mä tiedän että ku Lollo kiipeää ni silloin on naisten finaalit
Ja flaaash
Miesten finaalissa ei paljon fläshäilty
Hyvä ku nää kaverit sai ees perseen maasta
Naiset flashasi, miehet ei pääse muuviakaan, Mr 2nd Go ihmeissään
Lasten parkourcornerissa ei sääntöjä ollut, ja muuvit just sopivan vaikeita
Palkintojen jako. Olkoonkin vaikka kuinka ahdasmielistä ja vaikka mitä, ni kyllä mua vähän ahdisti ku 5v junnut tyhjensi palkintopöydän ennen ku miesten ja naisten finalistit pääsi edes katsomaan.
Naisten voittajakolmikko, yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
© Jonas Wiklund
Miesten puolella oltiin vähän iloisemmissa tunnelmissa
Affe, vanha gangsta, antaa hiljaista palautetta
