Monday, November 19, 2012

Ispremiär på Stora Sjöfallet


Kun ennusteet näyttää tuolta ni ei paljon naurata. Tällä kertaa piti jäätä hakea vähän kauempaa. Vaikka Storalla oli ennusteiden mukaan pakkasta, aloin oikeasti huolestua, kun ei 300 km ajamisenkaan jälkeen ollut lumesta tietoakaan. Älvsbyn lumettomuus oli kuitenkin murheista pienimpiä. Tuttuun tapaan hommat alkoi kusea ennen kuin oltiin jäätä nähtykään.

Ensin puhkesi rengas, sitten meni autosta sisävalot, ja juuri kun pääsin fiilistelemään leppoisaa ajelua cruise controllerilla, tajusin, etten mä ehdi siirtää ristissä olevia jalkoja jarrupolkimelle ennen kun osun tiellä seisoskeleviin hirviin. Rattia olikin nopeampi kääntää ja kun vastaantulevien kaistallakaan ei ollut liikennettä niin tilanne ei aiheuttanut muuta kuin pienimuotoista pulssin kohoamista.

Itse kiipeilyn suhteen ei mulla sen kummempia odotuksia ollut. Jos vaikka yhden reissun sais tehty ilman että tulee lunta, jäätä tai kiveä niskaan...

 
 Stora Sjöfall!


 
 Reittibongailua autosta


Vaihtoehtoja oli monta, mutta aluksi rämmittiin paikalle, mihin huhujen mukaan piti tulla sitä kuuluisaa spray-jäätä.


Tapsa oli sonnustautunut reissuun Movember-henkisesti. Knoppitietoa muuten Ruotsista, Movember ei ole täällä kovinkaan suosittu juttu, Ruotsissahan miehillä on pensselit ympäri vuoden.


Mä olin nähnyt spraypaikan vain valokuvista, enkä oikein osannut hahmottaa mittasuhteita, tai oikein mitään muutakaan. © Tapsa


Hieno paikka, mutta ei siellä sitä spray-jäätä ollut. Käytännössä huurteen muodostuminen taitaa loppua siihen kun pääputous jäätyy reunoita umpeen ja vesimassat menee puikon sisällä.


 Mutta eipä hätiä, kyllä etsivä tekemistä löytää. Tapsa otti lämppäriksi negan rännin, jota koristi muutama valuttava puikko. 


 Eikä jatkokaan huonolta näyttänyt!


Reittiä oli mahdollista jatkaa pariinkin eri suuntaan, joskin Tapsa sai houkuteltua hienoon dihedraaliin. (Btw. Mä en muuten oo noin läskissä kunnossa, vaan mulla on softshellin alla untsa.) © Tapsa


 Hienohan se oli, ja ihan kivaakin niin kauan kuin jäätä riitti. © Tapsa


Ei näillä taidoilla, ei näillä kasseilla... © Tapsa


 Oli vähän thin ice


 Uusi päivä uudet kujeet. Viimeksi kiivettiin kuvassa oikealla näkyvä Snövit, joten luonnollinen valinta oli kiivetä seuraava vasemmalta.


 Tieltä oli vaikea sanoa reitistä mitään. Saattaa olla tosi helppo, tai muutamasta kohtaa tosi vaikea.


 Alku ainakin oli nihkeämpi kuin mitä alhaalta näytti. Pari kertaa piti kiivetä alaspäin jotta löytyi tarpeeksi helppo linja. © Tapsa


 Olisko tää 4. kp. Tapsalla oli hyvä suoja katon alla, mutta eipä se sitten enää kuullutkaan mitään. © Tapsa


 6. kp oli selvästi reitin vaikein, onneksi oli lukkoreenejä alla. © Tapsa


  70 metriä myöhemmin otettiin köydet irti. © Tapsa


 Otsalamppukin vaihtui malliin "tykki", minkä tarkoitus oli helpottaa suunnistusta. © Tapsa


Tällä kertaa päätettiin tosiaan kävellä alas. Ottaen huomioon että mäki on n. 700m korkea, on siinäkin oma hommansa. Tehokas otsalamppu oli hyvä, mutta sumun laskeuduttua yhtä tyhjän kanssa. Onneksi oli treenattu kompassin käyttöä. © Tapsa


 Alastullessa törmättiin puroon. Ei varmaan tartte erikseen sanoa että vähän suuta napsasi. Muutenkin alastullessa kannattaa juoda paljon, jolloin autolla voi heti ottaa olutta. © Tapsa


Mä oon tässä kesän aikana moneen kertaan miettinyt että onko tossa pakun rakentamisessa mitään järkeä... Nyt kun pitkän päivän jälkeen pääsi lämmittelemään, syömään hyvää ruokaa ja juomaan punkkua, niin tuli sellainen olo että onhan tää tavallaan aika jees. © Tapsa


 Sunnuntain leikkikenttää: Pelaren ilman Pelarenia.


 Kun varmistuspaikka oli tän näköinen, alettiin miettiä muita vaihtoehtoja...


 Mä en oo ihan varma että mitä Tapsa yrittää demonstroida, mutta mä otin tän kuvan sen takia että sais vähän perspektiiviä minkä kokoisia palikoita sieltä tippuu...


 Aurinkoa ja kireä yläköysi, tästä ei ruotsalainen mysisklättring parane. © Tapsa


 Ständit oli sentään suomalaisia


 Lähestymiselläkään ei ollut lunta, kerrankin mukava lopetus reissulle. © Tapsa


 Tai no, pakuhan ei tietenkään startannut, mutta se nyt varmaan ei yllättänyt ketään. © Tapsa


 Loppuun vielä muutama taidekuva


 Tapsan näkemys Storasta © Tapsa


 Paluumatkalla bongattiin vielä ensi kerraksi tekemistä... ihan niinkuin se olis muuten tuolta loppumassa.