Jos pakkasessa kärvistely ei tunnu alkukaudesta nappaavan, kannattaa muistaa vanha kikka millä hoidetaan motivaatiopuoli kuntoon. Resepti on varsin yksinkertainen: uutta gearia. Mä muistan surffipuolelta saman homman. Kun oli uusi lauta, niin mereen piti päästä, oli aaltoa tai ei.
Tänä vuonna en jättänyt mitään sattuman varaan. Uudet kengät, uudet raudat, uudet hakut, uudet valjaat. "Never trust a guy with shiny gear" -heitto tuli mieleen kun kävelin kiiltävissä vermeissä putoukselle.
Hinku päästä mäkeen oli siis kova, ja siihen riitti tällä kertaa 2 päivää pakkasta. Kyllähän mä tiesin ettei putoukset vielä liidikunnossa ole, mutta jos edes vähän pääsisi nakuttelemaan. Ja parempi se on aina käydä paikanpäällä ku kotona miettiä että olisko siellä jäätä vai ei.
Alkukauden etuja, autolla pääsee suoraan pelimestoille.
Itse asiassa, jopa suoraa kallion päälle olisi päässyt koko matkan autolla
Benknäckarfallet (suom. jalkojenpaskomisputous) alkaa muodostua
Samoin Bojnäsin pilarit
Lähempi tarkastelu johti kuitenkin pakkeihin
Jää ei nimittäin ollut kiinni kalliossa
Ongelmaksi muodostui myös jääpuikot, jotka päivän lämmetessä tippuivat suoraan kiipeilylinjalle.
Suurimmat puikot romahtivat alas samalla kun laskeuduin oikeanpuoleista ränniä... hyvä että pysähdyttiin matkalla hakemaan vaniljamunkit, muuten olis saattanu tulla jäät niskaan.
