Foot med funktionshinder

Jalkavammaisena ehtii taas puuhastella kaikenlaista mihin ei muuten aika tunnu riittävän. Galleriaan on lisätty kuvia, eli Bohuslän 2010-2011, Rännan ja Monarkin yrkkä viime talvelta. Kasvukäyrää on päivitetty, ja etusivulle on tullut tuollainen näppärä ominaisuus mistä näkee viimeisimmät kommentit. Se on oikeestaan aika hyvä systeemi, aina välillä tulee kysymyksiä/kommentteja vanhoihin juttuihin ja tietysti se olis kiva jos nekin näkyis jossain.

Lisäksi on tullut vähän editoitua, tässä videonpläjäys Kittelfjällistä:

Offerhällan

Offerhällan on kuuluisa sekä hienoista halkeamista, että tiukoista trädiprojekteista. 75 metriä korkeutta. Profiili on sen verran jyrkkää että laskeutumislinjakin menee kokonaan ilmassa. Ei se nyt montaa astetta negaa ole, mutta ero vaikka Olhavan laattaan tai Blåbergetin stora väggeniin on selvä.

Topokin hehkuttaa: En klippa att drömma om. Stor klättring, med en samling av Sveriges mest givna spricklinjer.

Offerhällan on vanha uhrauspaikka jossa jumalina ovat toimineet puunuket. Tarinan mukaan, mikäli jumalat eivät olleet suosiollisia, paikalliset rankaisivat puujumalia piiskaamalla niitä koivunoksilla.

Jostain syystä ei olla koskaan päästy kesällä paikanpäälle. Keväisin kallio valuttaa aika pitkään ja kesällä mä oon usein ollu Suomessa tai jossain reissussa. Ja sitten kun oon tullu takas ni Niemiselissä onkin jo parhaat kelit.

No tällä kertaa reissu loppui lyhyeen vaikka tarkoitus olikin kiivetä kolme päivää. Ensimmäiseksi reitiksi valittiin kuuluisa offari En Feting 6. Mä en tiedä että mistä mulla on tullu sellanen mielikuva että mä olisin jotenkin hyvä kiipeämään offareita. Varmaan siitä että mä tykkään kiivetä niitä. Siinä on vähän sellanen tekemisen meininki. Kuitenkin se että mä tykkään kiivetä niitä, ei tarkoita että mä olisin mitenkään erityisen hyvä niissä. Tykkäänhän mä kiivetä jäätäkin. Ja jos nyt vielä vähän enemmän miettii ni mähän kiipeän helpommin 7c:n sporttireitin kun 6c:n offarin. Eli joku voisi sanoa että että mä oon suorastaan paska offareissa. Onneksi kukaan ei sano, koska eipä niissä kukaan muukaan tunnu loistavan. (Paitsi Fat-O, mutta sillä onkin hyvät fyllit)

No joo takas reitille. Olin siellä reitin yläosassa, jos tarkkoja ollaan niin tasan vikassa muuvissa. Jostain syystä sain idean että heitänpäs tästä jalan käsien yli ja teen sellasen elämää suuremman drop kneen. Kyllähän mä tajusin heti muuvin tehtyäni että nyt haukattiin paskaa, mutta koska pakittaminen ei nyt ollu enää mahdollista, päätin vääntää itseni jalan päälle vaikka vähän sattuisikin. No vääntäminen sattui tietysti lisää, mutta tarpeeksi kun jänskättää ni se kipu tuntuu kuitenkin mukavammalta vaihtoehdolta kuin irti päästäminen. Niinpä väänsin polven solmuun ja sain itseni hyllyn päälle. Reitin saittaaminen oli tietysti kiva juttu, mutta viikonlopun kiipeilyt oli siinä. Itse asiassa hyvä kun sain itseni takaisin autolle.

Pikku nettitohtoroinnin perusteella Medial Collateral Ligament olisi venähtänyt, tuskin mä sitä oon omilla voimilla saanu kokonaan poikki. Sen verran se kuitenkin sattuu että öisin on vaikea nukkua ja tukisidettä tarttee että pystyy liikkumaan. No, toivottavasti ei pahemmin mennyt. Keväällä tuli jo ihan tarpeeksi taukoa.

Offerhällan. Kallion päällä oleva laavu näkyy kun klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Kalliolle on selvät ohjeet

Reittejä ei ole montaa, sillä kalliota ovat kehittäneet lähinnä Umeån oma porukka, ja sekin vasta muutaman vuoden ajan. Täältä löytyy koko topo.

(c) sverigeföraren

Kallion päältä pystyisi hyvin basettamaan

En Feting

(c) Pär Lindholm (kuva pöllitty sverigeförarenista)

Anu Fetingin kimpussa

Loppumetrit...

Anun taidekuva kallion päältä

Kanten

Sampsa sano joskus että hyvän reitin tuntee siitä että sen näkee google earthista. Borgahällanin Rännanin kiipeämisen jälkeen olin samaa mieltä. Ja tarkennetaan vielä että mä en nyt puhu siitä että sen kiivettävän nyppylän erottaa googlesta, vaan nimen omaan reitin.

Useinhan monet klassiset linjat seuraavat jotain harjannetta tai ränniä, joka taas voi olla niinkin selkeä ja iso linja että se näkyy vähän pidemmältäkin. Esimerkiksi Rännan näkyy varmaan parinkymmenen kilometrin päähän. Tai yhtä pitkälle kuin koko 800 metrinen töppäre.

Jos vähän pienennetään mittakaavaa, niin vastaavia selkeitä linjoja voisi olla vaikkapa Olhavan Kantti, Kaari tai Suuri leikkaus. Mä jotenkin tykkään jos reitti kulkee jotain luonnollista muotoa pitkin. Pulteillahan saa reitin menemään lähes mistä tahansa, mutta myös pulttilinjat on huomattavasti siistimpiä jos ne seuraa jotain muotoa. Esimerkkinä nyt vaikka taas se Kantti.

Hyvänä poikkeuksena voisi olla vaikkapa År av ensamhet, joka taas on siisti juuri sen takia että se kulkee keskellä isoa otteetonta seinää.

Itse asiassa kyseistä reittiä työstäessäni aloin katsella vieressä olevaa kanttia. Kanttia, joka on niin obvious line kuin olla ja voi. Jostain syystä sitä ei kuitenkaan oltu kiivetty, syinä varmaan vaikeus, sekä alussa oleva hillitön katto, jota ei kiipeä edes Adam Ondra.

No, eräs kaunis päivä päätin laskeutua kantin, ja olihan siinä otteita. Ongelmana olikin reitin alkuun pääsy, sillä kantti alkaa edelleenkin suuren katon päältä. Katon vasemmassa laidassa kasvoi kuitenkin puu, jota pitkin pääsisi katon päälle.

Pari päivää työstöä lisää ja poikkari puulta kanttiin alkoi olla selvä, vaikkakin sinne kanttiin pääsy onkin jonkinlainen kruksi. Itseltä meni useampi päivä pelkästään kruksimuuvia työstäessä, joka on pitkä kurotus huonosta sloupperista. Anders ei saanut sitä menemään ollenkaan, vaikka käsittääkseni boulderoi jatkuvasti 7b:n juttuja ja on mua pidempi. Anders keksikin variaation, joka on fyysisesti helpompi, mutta siinä tulee aika paljon lisää muuveja, ja vaikeimmat perseen keinuttelut tulee kun pultti on jalkojen tasolla. (alkuperäisessä versiossa kruksi tehdään heti pultin klippaamisen jälkeen) Lisäksi Andersin muuvit on hemmetin herkkiä joten vaikea sanoa onko se kokonaisuutena yhtään sen helpompi versio. Väittäisin että helpommalla pääsee jos vaan saa tehtyä alkuperäisen kruksimuuvin.

No, eilen keli näytti hyvältä, +12 astetta ja pilvistä. Normaalisti mä en kauheesti keliä kattele, tai jaksa vikistä jostain kitkasta, mutta tuossa reitissä kruksissa olevat sloupperit on ihan tarpeeksi limaisia ilman aurinkoakin.

Ekalla yrkällä otin kevyesti ja lepäsin joka jatkolla. Muuvit meni helposti, mutta toisaalta putkeen en oo koskaan päässy reittiä edes yläköydessä.

Tokalla yrkällä olikin pakko pistää kaikki peliin, mä en nimittäin pysty tekemään kruksimuuvia kuin pari kertaa päivässä, sen jälkeen ei enää paukut riitä. No, alku meni hyvin ja kruksin alle tulin sen verran fressinä että aattelin että kyllähän tää menee. Ja menihän se. Tosin reitissä on vielä kaksi selkeää kruksia myöhemminkin, mutta sen verran olin niitä treenannut, että olin aika saletti että ne menee.

Reitin kiipeämisen jälkeen tuli taas sellainen olo ettei se nyt niin kauhean vaikea ollutkaan. Toisaalta se että kruksimuuvia piti treenata useampi päivä kertoo jotain siitäkin. Ja koska kruksi on pitkä kurotus, on reitti tietysti helpompi jos on pidempi. Itse asiassa kaksi muutakin kruksia on kurotuksia, joten tais tulla aika pituusriippuvainen reitti.

Vaikeutta on ainakin enemmän kuin År av ensamhetillä (7b). Aluksi ajattelin että reitti olisi 7c, mutta nyt tuntui sen verran kevyeltä, että 7b+ saattaakin olla lähempänä totuutta. Parastahan onkin antaa ruotsalainen greidi 8, joka on vähän niinku niiden väliltä.

Sen voisi vielä sanoa, että reitti on ehdottomasti ilmavin yhden kp:n reitti mitä oon kiivenny. Siinä vaiheessa kun tullaan kanttiin, ollaan kiivetty vasta muutama korkeusmetri, mutta jalkojen alla onkin jo 25 metriä ilmaa. Ja katosta johtuen, nimen omaan ilmaa, eikä kalliota.

Ai niin, ja nimeksi tuli "Kanten"

 Kantti näkyy jo kaukaa tieltä

Topo

 

Katon alla näkyy hyvin puu mitä pitkin pääsee katon reunaan. Kuvaa suurentamalla muuten näkyy kuinka mulla on kunnon uho päällä ja näytän uhmakkaasti keskisormea kameralle. Hehe, tota mä muistanu ollenkaan, mutta kamera otti kuvia 15 sekunnin välein, joten joko on käynyt tuuri tai sitten mä oon roikkunu siellä keskisormi pystyssä 15 sekuntia. Todennäköisesti jälkimmäinen.

Belaystugan ja puu toiselta puolelta. Kattoakin näkyy vähän. Itse asiassa laskeskelin että katto on kokonaisuudessa n. 7 metriä syvä, josta 5 metriä on n. 100 asteista otteetonta ns. negatiivista kattoa.

Tää on kyllä käsittämätöntä että ne on duunannu hyllylle tälläsen mökin. Hyllyllehän ei kulje mitään isoa polkua, vaan kaikki rakennustavarat on haulattu ylös.

Kuten myös kamiina.

 Tyytyväistä tuulettelua. Itse asiassa jos tarkkoja ollaan, tää kuva on otettu ennen nousua. Itsevarmuutta tuntui ainakin olevan.

Rengöring av sensor

Mun on pitäny jo pidemmän aikaa puhdistaa kameran sensori. Kenellekään ei varmaan liene yllätys että olosuhteet missä mä kuvaan on aika kaukana studio-olosuhteista. Boulderkisat ja jatkuva linssien vaihtaminen lienee aika lailla pahin tilanne sensorin puhtautta ajatellen.

No, diy-miehenä en tietenkään vienyt kameraa mihinkään kameraliikkeeseen, enkä edes tilannut mitään asiaan kuuluvaa puhdistuskittiä. Ja miksi olisinkaan, apteekista saa isopropyylialkoholia parilla eurolla ja steriilejä haavasiteitä löyty kotoa.

Lähtötilanne f/6.7

Puhalluspumpulla sai isoimmat roskat pois

Opiskelijakortista saa hyvän lastan

  

 Haavaliinoja

Puhdas side tikun nokkaan

Ja viinaa tikun päähän

Erillinen laukaisin on kätevä ettei tartte pitää sormea liipaisimella. Vielä kätevämpää olisi avata peili suoraan menusta... Löytyy muuten niinkin hankalasta kohdasta kuin "sensorin puhdistus"

Eiku sensorin kimppuun! 

Lopputulos.

Motherfucker!! Pakko myöntää että alko vähän hiki nousta otsalle, varsinkin kun sensori näytti vain sotkeentuvan enemmän sitä mukaa kun hieroin sitä tikulla. Tässä vaiheessa päätin ensimmäistä kertaa lukea ohjeet sensorin puhdistukseen...

Niin tosiaan, ideahan siis oli että lasta on saman levyinen kuin sensori. Ei muuta ku uusi lasta kehiin.

Tadaa! f/6.7

No joo, ei se ihan puhtaaksi tullu f/22

Niin, ja menin tosiaan sitten leikkaamaan käytössä olevan opiskelijakortin...Olishan tossa ollu toi vanhakin.

Rösås-Föraren

Tässäpä topo Rösåksen hänkkisektorille, joka tunnetaan täällä paremmin nimellä "Ravinen" eli rotko:

http://27crags.com/crags/rosasberget/topos

Rotkosektori

Rotko löytyy pääsektorin vasemmasta laidasta

Ja pieni varoituksen sana, Rösåksen kivi on hieman "irtonaista". Kuvassa näkyvät kivet on tullut alas parin kuukauden sisällä. Tai ei niitä ainakaan viimeksi tuossa ollut.

Seinässä näyttäisikin olevan tuore kolo

Bivihommia varten Rösåksesta löytyy myös pari laavua. Maisematkin on kohdallaan.

Kalle keräilee voimia Djungelvråliin

Grillikuvat...

Seuraavana päivänä myrsky iski

Muuallakin oli näköjään tuullut, paluumatkalla nähtiin neljä vastaavaa puuta jotka jojotti sähkölinjoja vasten. 

Tradklättring i TKAK

Vaikka mä edellisessa postauksessa vähän haukuinkin TKAKia, niin onhan se ihan kiva lähikaltsi. Vähän pieni vaan. Se mikä tekee paikasta ainutlaatuisen, on se että käytännässä kaikki reitit on sitä 7b-osastoa. Toisin sanoen, jos 7b on sitä omaa tasoa, TKAKilta löytyy ihan kivasti tekemistä. Ainakin siihen asti kunnes kaikki linjat on kiivetty. Ja sen jälkeen onkin vähän vaikea keksiä syitä mennä TKAKille.

Joku aika sitten sain päähäni että Lunget före stormen 7a+ menisi trädinä. Ennen loppukruksia on hyvät käsijammit, siitähän se ajastus varmaan lähti. No, kävin sitten sovittamassa kiiloja, ja kyllähän sinne jotain varmistuksia sai matkanvarrellekin. Pari asiaa tuli kuitenkin selväksi. Alkukruksia ei varmisteta millään, ei edes pädillä, koska mä en sitä sinne jaksa roudata. Sen jälkeen saakin parit hyvät piissit, mutta sitten tulee taas pidempi väli johon ei saa oikein mitään hyvää ennen loppuhalkeamia. Muutaman kyseenalaisen piissin saa, C3 #00 (lila) ja yhden dmm peanutsin. Jos edes toinen niistä pitää, niin tippuminen on aika ok, mutta jos ne molemmat rippaa, niin silloin tonttipannut alkaa olla jo mahdolliset.

Loppu taas on periaatteessa hyvin varmistettavissa, mutta lopussa tulee nippu epätoivoisia muuveja ja silloin jalat on jo reilusti piissien päällä. No, ilmaahan se vaan on, mutta jostain syystä mulla kädet hikos kun vaan ajattelinkin sitä.

Tähän hikoiluun suurin syy lienee siinä että pannut lopusta on ihan mahdolliset, jos ei jopa todennäköiset. Kun nyt kävin kokeilemassa reittiä, työstin pelkästään loppua, enkä saanut sitä kertaakaan menemään mitenkään järkevästi. Eihän se mikään mahdoton ole, mutta pirun tekninen, ja kun kerran laittaa käden tai jalan väärässä järjestyksessä niin ollaankin jo matkalla alas.

Tokalla työstökerralla menikin jo paremmin, keksin loppuun hyvän sekvenssin ja tuli sellainen olo että kyllähän se menee. Enää pitäisi saada alku ja keskiosa siihen kuntoon ettei tiputa, niissä kun se tippuminen ei ole oikein vaihtoehto. Treenaukseesta huolimatta jäi kuitenkin sellainen olo, etten oo ihan vielä valmis, joten hipsin kotiin häntä koipien välissä. Kavereille sanoin että käteen sattuu.

No, kolmas kerta toden sanoo. Kiipesin reitin ensin osissa, sen jälkeen yläköydellä putkeen ja alko tuntua siltä että köyden voi vetää alas. Aloin kuitenkin taas hannaamaan ja ajattelin että testaan alkua vielä pari kertaa.

Ja kuinka ollakaan, alku ei enää mennytkään. Tikkimerkki tuntu olevan väärässä kohdassa ja sormenpäästäkin lähti biitti, mikä taas tarkoitti sitä että lopun slouppaavista krimpeistä puristaminen tulisi olemaan mielenkiintoista.

Damn!

Äh, kaikki merkit alko olla nousua vastaan, vähän samalla lailla kun merkit tulevasta lumivyöryistä on yleensä ihan selvät, mutta silti sinne mäkeen pitää lähteä.

Ei muuta ku köysi alas ja tuplaköydet tilalle. Tuplaköydet on muuten aika hemmetin hyvät jos kiipeää huonoilla piisseillä. Silloin yhden piissin irtoaminen ei vaikuta toisen köyden piisseihin. Ja tässä reitissä oli vielä vaakahalkeamia, joten kilkuttimia tuli tietysti samalla tasolle. Tuplaköysillähän on hyvä varmistaa vaikka piissit olis kaukanakin toisistaan (siis sivuttaissuunnassa), kun ei tartte hillitöntä jatkoa toiseen palaan. Ja jos vielä ajatellaan että köysiä olisi about saman verran ulkona niin voisi kuvitella että painokin jakautuisi samalla tasolla olevaan piisseihin.

No, verinen sormi mankkapussiin ja menoksi! Alku meni helposti. Vähän liiankin helposti. Hyvin se adrenaliini jeesaa. Samoin keskiosa, aloin vähän jo tuuletella käsijammeissa. Hyvät piissit sisään, enää loppukruksi ja homma on paketissa. No, kaikki nyt varmaan arvaakin että se meni, en kait mä muuten tästä kirjottaisi.

Mutta ei menny helpolla. Se loppu on aika pirun tiukka, Fredde joskus sano että se on vaikein 7a+ mitä se on kiivenny. Mä taas oon pitäny sitä aika helppona. Ja miten vaikee se voi olla jos Anukin on sen kiivenny? No, kyllä se ainakin erilaiselta tuntui ku lopussa ei ole pulttia navassa.

Ja lopuksi vielä: Tän kirjotuksen tarkoitus ei ole kyseenalaistaa reitin pulttausta. Reitti on hyvin pultattu ja hyvä niin että on. Joskus vaan tulee ideoita mitkä pitää toteuttaa, oli ne sitten hyviä tai ei.

Kalle reitin keskikohdassa

Sormi ennen liidiä

Keskikohdan Peanut, olishan toi voinu pitääkin

Ja samalla tasolla oleva lila C3.