Palataanpas ajassa taaksepäin, Blåberget 2008. Reitti nimeltä År av ensamhet (8- / 7b) erottui selvästi rännien joukosta. Reitti kulkee julmetun isossa katossa, jonka jälkeen siirrytään otteettomalle seinälle. Mielenkiintoa ei vähentänyt yhtään se että kyseessä oli Blåbergetin vaikein reitti, ja jo 15 vuotta toistamatta.
Kuitenkin kun juttelin paikallisten kanssa aiheesta, tuli nopeasti selväksi että reitti on jotain ihan muuta kuin 7b. Ja jos mua vahvemmat oli sitä jo työstänyt, ajattelin ettei mulla oo hirveesti saumoja sitä kiivetä. Itse asiassa reitin vaikeus nostatti jopa epäilyjä ensinousun todenperäisyydestä, siitäkin huolimatta että tekijä kiipeää 8b:tä.
Reitti jäi unohduksiin kunnes Jonas kiipesi sen 2009. Kun kyselin vaikeudesta, oli vastaus "No varmaan se 7b". Okei, no saako siihen varmistuksia? "Se on kokonaan pultattu"
Ok, eli meillä on siis näyttävä 7b:n sporttireitti Umeån suosituimmalla kalliolla, ja meni se 16 vuotta ennen kuin saatiin toisto. WTF?
Pakkohan sitä oli kokeilla. Kuumotukset pultinväleistä sai kuitenkin aikaan sen että jätin saittiyrkän väliin ja päätin fixiköydessä testata ensin muuvit ja klipit. Yllätys oli kova kun laskeuduin reitin. Reitti on nimittäin tasaisesti pultattu, eikä reitissä ole mitään sen kummenpia rannareita. Jalat on korkeintaan metrin pultin päällä. Okei, reitti on tietysti herkkä, mutta kaikki klipit on hyviltä otteilta, ja sileällä seinällä voi hyvin ottaa lentoja. Omalla kohdalla ei edes tarttenut ottaa lentoja. Muuvien testaamisen jälkeen reitti meni suht helposti, tai niin helposti kuin 7b nyt nykykunnolla voi mennä.
Ruotsalaiset onnittelivat kovasti suuresta saavutuksesta, vaikken ihan tajua että miksi. Normaalisti 7b:n sporttireitti lähinnä harmittaa jos se ei mene ekalla yrkällä. Nyt tuli treenattua fixiköydessä ja jos noususta jotain hehkuttamista haluaa niin se on reitin laatu. År av ensamhet on ehdottomasti yksi Umeån siisteimpiä linjoja.
Jos mun käsivammaisena nousu ei tehnyt selväksi että reitti on mahdollinen kenelle tahansa, kenties Fredrikin eilinen esitys auttaa. Vege-Fredde nimittäin kiipesi reitin kaatosateessa. Vettä tuli niin paljon että itse kastuin vaikka olin katon alla varmistamassa. Okei, Fredde otti parit pannut lopusta, mutta edelleenkin teki muuvit vaikka seinä oli läpimärkä.
Samanlaista reitteihin kohdistuvaa pelonsekaista palvontaa tuntuu olevan Suomessakin. Esimerkkinä vaikka Los capitanos 7+. Ja täytyy myöntää että itsekin oon syyllistynyt tähän hehkuttamiseen. Jos reitti ei tunnu heti aukenevan tai on muuten vaan hieman kova greidi niin jotenkin reitti saa saman tien järjettömät mittasuhteet.
Monet näistä kuuluisista "vaikeista" reiteistä onkin ehkä hieman tiukkoja greidiin nähden, mutta tuskin enempää kuin plussan verran. Ja År av ensamhet ei ole sitäkään, Katto on ehkä 7a+/7b, sen jälkeen hyvä lepo ja loppu on jotain 7a-tasoa. Greidi taitaa nykyään määräytyä kokonaispumpun perusteella, joten se 7b on varmaan ihan hyvä.
Reittihän on aika pitkä, joten jonkin aikaa siinä saa keskittyä, mutta ei kuitenkaan mikään 35 metrinen vaikka Borrbult.nu niin hehkuttaakin. Ankkurilta maahan on ehkä hieman alle 35 metriä, mutta pitää muistaa että reitti ei lähde maasta, vaan isolta hyllyltä, joka on 10 metrin korkeudessa. Toisin sanoen, kiipeilyä tulee korkeintaan 27 metriä. 60 metrinen köysi riittää enemmän kuin hyvin.
Käsittämätöntä että jengi ravaa vuodesta toiseen jossain TKAK-väggenillä kiipeämässä samoja 7b:n pyllistyksiä, kun samoilla voimilla voisi kiivetä oikeasti siistejä linjoja Blåbergetillä.
Kuitenkin kun juttelin paikallisten kanssa aiheesta, tuli nopeasti selväksi että reitti on jotain ihan muuta kuin 7b. Ja jos mua vahvemmat oli sitä jo työstänyt, ajattelin ettei mulla oo hirveesti saumoja sitä kiivetä. Itse asiassa reitin vaikeus nostatti jopa epäilyjä ensinousun todenperäisyydestä, siitäkin huolimatta että tekijä kiipeää 8b:tä.
Reitti jäi unohduksiin kunnes Jonas kiipesi sen 2009. Kun kyselin vaikeudesta, oli vastaus "No varmaan se 7b". Okei, no saako siihen varmistuksia? "Se on kokonaan pultattu"
Ok, eli meillä on siis näyttävä 7b:n sporttireitti Umeån suosituimmalla kalliolla, ja meni se 16 vuotta ennen kuin saatiin toisto. WTF?
Pakkohan sitä oli kokeilla. Kuumotukset pultinväleistä sai kuitenkin aikaan sen että jätin saittiyrkän väliin ja päätin fixiköydessä testata ensin muuvit ja klipit. Yllätys oli kova kun laskeuduin reitin. Reitti on nimittäin tasaisesti pultattu, eikä reitissä ole mitään sen kummenpia rannareita. Jalat on korkeintaan metrin pultin päällä. Okei, reitti on tietysti herkkä, mutta kaikki klipit on hyviltä otteilta, ja sileällä seinällä voi hyvin ottaa lentoja. Omalla kohdalla ei edes tarttenut ottaa lentoja. Muuvien testaamisen jälkeen reitti meni suht helposti, tai niin helposti kuin 7b nyt nykykunnolla voi mennä.
Ruotsalaiset onnittelivat kovasti suuresta saavutuksesta, vaikken ihan tajua että miksi. Normaalisti 7b:n sporttireitti lähinnä harmittaa jos se ei mene ekalla yrkällä. Nyt tuli treenattua fixiköydessä ja jos noususta jotain hehkuttamista haluaa niin se on reitin laatu. År av ensamhet on ehdottomasti yksi Umeån siisteimpiä linjoja.
Jos mun käsivammaisena nousu ei tehnyt selväksi että reitti on mahdollinen kenelle tahansa, kenties Fredrikin eilinen esitys auttaa. Vege-Fredde nimittäin kiipesi reitin kaatosateessa. Vettä tuli niin paljon että itse kastuin vaikka olin katon alla varmistamassa. Okei, Fredde otti parit pannut lopusta, mutta edelleenkin teki muuvit vaikka seinä oli läpimärkä.
Samanlaista reitteihin kohdistuvaa pelonsekaista palvontaa tuntuu olevan Suomessakin. Esimerkkinä vaikka Los capitanos 7+. Ja täytyy myöntää että itsekin oon syyllistynyt tähän hehkuttamiseen. Jos reitti ei tunnu heti aukenevan tai on muuten vaan hieman kova greidi niin jotenkin reitti saa saman tien järjettömät mittasuhteet.
Monet näistä kuuluisista "vaikeista" reiteistä onkin ehkä hieman tiukkoja greidiin nähden, mutta tuskin enempää kuin plussan verran. Ja År av ensamhet ei ole sitäkään, Katto on ehkä 7a+/7b, sen jälkeen hyvä lepo ja loppu on jotain 7a-tasoa. Greidi taitaa nykyään määräytyä kokonaispumpun perusteella, joten se 7b on varmaan ihan hyvä.
Reittihän on aika pitkä, joten jonkin aikaa siinä saa keskittyä, mutta ei kuitenkaan mikään 35 metrinen vaikka Borrbult.nu niin hehkuttaakin. Ankkurilta maahan on ehkä hieman alle 35 metriä, mutta pitää muistaa että reitti ei lähde maasta, vaan isolta hyllyltä, joka on 10 metrin korkeudessa. Toisin sanoen, kiipeilyä tulee korkeintaan 27 metriä. 60 metrinen köysi riittää enemmän kuin hyvin.
Käsittämätöntä että jengi ravaa vuodesta toiseen jossain TKAK-väggenillä kiipeämässä samoja 7b:n pyllistyksiä, kun samoilla voimilla voisi kiivetä oikeasti siistejä linjoja Blåbergetillä.
Jonas ja År av ensamhet 7b
(c) Anu Korosuo
