Musta on tullu vanha. Ei niin että omassa iässä olisi jotain vikaa, mut oon huomannu että ympärillä olevat ihmiset tuntuu nuorentuvan jatkuvasti.
Asia konkretisoitui tässä viikko sitten kun meillä oli koulussa joku leffaprojekti ja ruvettiiin vaihtelemaan yhteystietoja. Mulla meni hetken aikaa ennen ku tajusin että mailioisoite "adam_89@gmail.com" saattais liittyä jotenkin kaverin syntymävuoteen. Samalla tuli mieleen taannoinen yliopiston tervetuloilmoitus: "...ja kyllä, osa uusista opiskelijoistamme ovat syntyneet 90-luvulla!"
Syntymävuotta suurempi yllätys oli kuitenkin jamppojen tapa työskennellä leffaprojektissa. Tässähän voi olla tietysti jotain kulttuurillisiakin eroja, mutta jotenki kuvittelin että niitä kiinnostais mua enemmän tehdä hommat kunnolla. Tällä tarkoitan sitä että niille sillä voi olla ihan oikeestikin merkitystä että saako ne papereita ulos koulusta vai ei. Mullehan taas on tärkeintä oppia kuvaamaan, ja saada rahaa kelasta.
Otetaan tähän väliin esimerkki hyvin tavallisesta koulupäivästä:
Sovittiin että nähdään kl 7:30 koska kuvauskamat pitää palauttaa viimeistään kl 8. Kun kello on 7:55, saadaan ohjaaja kiinni (siis se urpo jolla on kamera) ja samalla selviää ettei hän ehdi kouluun kl 8, koska häntä väsyttää. Koska kamera olisi kuitenkin pakko saada, lupaa hänkin tulla koululle. No kamera saadaan palautettua ja siirrytään editoimaan. Yksi ryhmän jäsenistä on nimitetty editoijaksi, mutta hän ei ehdi editoida, sillä hänen pitää seurata vieressä istuvan konetta. Vieressä nimittäin istuu ohjaajamme, joka pelaa lumilautailupeliä. Jotenkin mä olisin voinu ymmärtää sen editoijan työkyvyttömyyttä, jos se olis edes ite pelannut.
Pari tuntia myöhemmin mä oon saanu kaikki äänet synkattua videoklipppien kanssa, ja kyselen että onko editoija ehtinyt ohjaajan kanssa valitsemaan että mitä klippejä käytetään. No ei tietenkään ole, syyksi hän sanoo että on vaikea valita, mutta luulen että suurempi ongelma on se että editoijja ja ohjaaja ovat siirtyneet katsomaan leffaa. Tai ei nyt ihan kokoillan elokuva ollut, mutta tyyliin CSI-miamia tai jotain.
No leffa loppuu ja ohjaajalle tulee nälkä. Niinpä pidämme ruokatunnin. Ovesta ulos astuessaan ohjaaja ilmoittaa että lähteekin kotiin syömään, eikä todellakaan ole tulossa enää takaisin koululle. No niin, tulihan sitä jos useampi tunti pelattua. Editoija toteaa että jos ohjaaja lähtee kotiin, niin silloin lähtee hänkin. Loppuporukka luonnollisesti editoi sitten iltaan asti.
Seuraava päivä toistaa edellistä. Tosin lumilautapelin tilanne voidaan tällä kertaa laittaa facebook ja leffan tilalle random youtube-videoita.
Eräänä päivänä ohjaaja istuu koko päivän toisen ryhmän koneella, koska heillä on selvästi mielenkiintoisempi projekti. Voihan toki olla että toinenkin ryhmä on löytänyt internetistä hassuja videoita.
Vitun urpot. Oppiihan tässä ite enemmän kun saa tehdä kaiken, mutta en mä muistaakseni ollu samanlainen kehari 20-vuotiaana. Tästä on nimittäin aika tasan 10 vuotta ku olin äänikoulussa ja tehtiin enemmän tai vähemmän samanlaisia leffaprojekteja. Silloin mun mielestä kaikki teki hommaa tosissaan ja yritettiin tehdä just niin hyvää jälkeä ku pystyttiin.
Nää nykyajan energiajuomia imevät facebookpellet on sellasia vasurilla tapettavia urpoja että musta tuntuu että se on vaan ajan kysymys milloin ruotsalainen teiniläski tummuu.
No takas alkuperäiseen aiheeseen. Mä tajusin että kun istun iltaa kolmikymppisten ystävieni kanssa ja päällimmäisenä puheenaiheena on nykynuorison käytös ni peli alkaa olla menetetty. Puhumattakaan siitä että kirjotan siitä blogikirjoituksen.
Asia konkretisoitui tässä viikko sitten kun meillä oli koulussa joku leffaprojekti ja ruvettiiin vaihtelemaan yhteystietoja. Mulla meni hetken aikaa ennen ku tajusin että mailioisoite "adam_89@gmail.com" saattais liittyä jotenkin kaverin syntymävuoteen. Samalla tuli mieleen taannoinen yliopiston tervetuloilmoitus: "...ja kyllä, osa uusista opiskelijoistamme ovat syntyneet 90-luvulla!"
Syntymävuotta suurempi yllätys oli kuitenkin jamppojen tapa työskennellä leffaprojektissa. Tässähän voi olla tietysti jotain kulttuurillisiakin eroja, mutta jotenki kuvittelin että niitä kiinnostais mua enemmän tehdä hommat kunnolla. Tällä tarkoitan sitä että niille sillä voi olla ihan oikeestikin merkitystä että saako ne papereita ulos koulusta vai ei. Mullehan taas on tärkeintä oppia kuvaamaan, ja saada rahaa kelasta.
Otetaan tähän väliin esimerkki hyvin tavallisesta koulupäivästä:
Sovittiin että nähdään kl 7:30 koska kuvauskamat pitää palauttaa viimeistään kl 8. Kun kello on 7:55, saadaan ohjaaja kiinni (siis se urpo jolla on kamera) ja samalla selviää ettei hän ehdi kouluun kl 8, koska häntä väsyttää. Koska kamera olisi kuitenkin pakko saada, lupaa hänkin tulla koululle. No kamera saadaan palautettua ja siirrytään editoimaan. Yksi ryhmän jäsenistä on nimitetty editoijaksi, mutta hän ei ehdi editoida, sillä hänen pitää seurata vieressä istuvan konetta. Vieressä nimittäin istuu ohjaajamme, joka pelaa lumilautailupeliä. Jotenkin mä olisin voinu ymmärtää sen editoijan työkyvyttömyyttä, jos se olis edes ite pelannut.
Pari tuntia myöhemmin mä oon saanu kaikki äänet synkattua videoklipppien kanssa, ja kyselen että onko editoija ehtinyt ohjaajan kanssa valitsemaan että mitä klippejä käytetään. No ei tietenkään ole, syyksi hän sanoo että on vaikea valita, mutta luulen että suurempi ongelma on se että editoijja ja ohjaaja ovat siirtyneet katsomaan leffaa. Tai ei nyt ihan kokoillan elokuva ollut, mutta tyyliin CSI-miamia tai jotain.
No leffa loppuu ja ohjaajalle tulee nälkä. Niinpä pidämme ruokatunnin. Ovesta ulos astuessaan ohjaaja ilmoittaa että lähteekin kotiin syömään, eikä todellakaan ole tulossa enää takaisin koululle. No niin, tulihan sitä jos useampi tunti pelattua. Editoija toteaa että jos ohjaaja lähtee kotiin, niin silloin lähtee hänkin. Loppuporukka luonnollisesti editoi sitten iltaan asti.
Seuraava päivä toistaa edellistä. Tosin lumilautapelin tilanne voidaan tällä kertaa laittaa facebook ja leffan tilalle random youtube-videoita.
Eräänä päivänä ohjaaja istuu koko päivän toisen ryhmän koneella, koska heillä on selvästi mielenkiintoisempi projekti. Voihan toki olla että toinenkin ryhmä on löytänyt internetistä hassuja videoita.
Vitun urpot. Oppiihan tässä ite enemmän kun saa tehdä kaiken, mutta en mä muistaakseni ollu samanlainen kehari 20-vuotiaana. Tästä on nimittäin aika tasan 10 vuotta ku olin äänikoulussa ja tehtiin enemmän tai vähemmän samanlaisia leffaprojekteja. Silloin mun mielestä kaikki teki hommaa tosissaan ja yritettiin tehdä just niin hyvää jälkeä ku pystyttiin.
Nää nykyajan energiajuomia imevät facebookpellet on sellasia vasurilla tapettavia urpoja että musta tuntuu että se on vaan ajan kysymys milloin ruotsalainen teiniläski tummuu.
No takas alkuperäiseen aiheeseen. Mä tajusin että kun istun iltaa kolmikymppisten ystävieni kanssa ja päällimmäisenä puheenaiheena on nykynuorison käytös ni peli alkaa olla menetetty. Puhumattakaan siitä että kirjotan siitä blogikirjoituksen.
Taidekuva Ringkallenilta
Toinen
Taidekuva C-kolmosista. Tai on siinä pari Alluakin
Ja viimeisenä elämää suurempi taidekuva kuusta.
