"Kiipeät partnerisi kanssa kahdestaan. Olette ainoat ihmiset koko uomassa, kuten lähes aina paitsi itsenäisyyspäivänä ja vastaavina. Liidaaja tippuu Ruskean Virran yläosassa, ja köyttä oli ulkona 50 metriä. Liidaajaa loukkaantuu vakavasti, eikä pysty itsenäiseen toimintaan. Mitä teet? Alas sitä ei enää lasketa. Normaaliolosuhteet on -20 astetta pakkasta, missä verta vuotava ihminen hyytyy aika helvetin äkkiä, joten aikaa on rajallisesti.
- Ainahan apua kannattaa soittaa. Mutta sen tehdessäsi, ota huomioon, että vaikka sinulla olisi kenttää, ei ole olemassa tahoa, joka teitä pystyisi liiemmin auttamaan. Kopteri ei pysty liidaajaa reskuttamaan. Posion pelastuslaitos varmastikin tulee paikalle, mutta älä oleta, että he tai VPK voisivat tehdä tilanteelle yhtään mitään. Olet edelleen yksin, katsojia vain on enemmän.
- Sinun tulee siis pystyä pelastamaan liidaajasi maan pinnan tasolle, ennenkuin voit olettaa, että viranomaisavusta on jotain hyötyä. Osaatko tehdä sen?
- Puhelimessa ei ole pääsääntöisesti kenttää. Avun soittamiseksi sinun tulee päästä uoman reunalle. Siihen voi mennä todella pitkä aika, jos lunta on paljon etkä pysty esim. kiipeämään, vaan joudut tetsaamaan vastapuolen mäkeä.
- Tiedätkö oikeasti missä olet? Moni tietää varmasti olevansa vaikka Ruskealla, Mammutilla, Jaskalla, Revontulella, Jäämorsiamella tai Sinisellä, mutta älä luule että hätäkeskuspäivystäjä niitä niillä nimillä tuntee. GSM:n paikantamiseen en lähtisi luottamaan, koska olet korkeintaan yhden linkkimaston kuuluvuusalueella, ja paikantamiseen tarvitaan käsittääkseni kolme.
- Teorian tasolla kaikilla yli 30 metrisillä reiteillä voi joutua tarvitsemaan multipitch-pelastustaitoja. Onko niitä?"
-------------------------------------------------------------------------------
Edellinen teksti on pöllitty Tapsan blogista, lähinnä sen takia etten olis sitä paremmin osannu kirjottaa. Ite oon kiivennyt suurimman osan isoista reiteistä partnereiden kanssa jotka eivät osaa pelastaa liidaajaa. Näin jälkikäteen ajateltuna se on ollut vähän tyhmää. Sehän ei riitä että mä osaan pelastaa, ihan yhtä hyvin se voin olla minä joka saa jäätä niskaan ja on vintti pimeänä.
Hinku pitkille reiteille on kovempi kuin pelastusjuttujen treenaaminen, sehän on selvä. Mä oon kuitenkin vähän sitä mieltä että mikäli ei osaa pelastaa liidaajaa, ei pitkille reiteille tulisi lähteä. Pitkällä reitillä tarkoitan tässä tapauksessa reittiä, jonka päälle ei pääse helposti kävelemällä ja sitä kautta pelastamaan. Toki silloinkin pitäisi olla ylimääräinen köysi mukana, hallita laitteesta irroittautuminen ja tajuttoman kanssa laskeutuminen. Onnistuuko?
Mikäli asuisin Suomessa, alkaisin tässä vaiheessa mainostaa omia pelastuskurssejani. (jotka, kröhm löytyy täältä...) Koska en asu, enkä usko että kovin moni jaksaa Umeåån ajaa kurssia varten, niin käydään vähän läpi että miten ne pelastustaidot saadaan näppeihin.
Kurssihan ei ole mitenkään pakollinen, vastaavat tiedot löytyy esimerkiksi Climbing Self Rescue -kirjasta. Kirja ei ole kallis, eikä kyse ole oikeasti mistään muusta kuin siitä että kaverin kanssa päättää että nyt treenataan pelastushommia. (Tähän väliin nopea vinkki: kun treenaatte, pitäkää ainakin aluksi uhrilla joku erillinen back-up. Esim grigrillä fixattuun köyteen.)
Kirjan ongelma paljastui itselle vasta vähän aikaa sitten. Olin nimittäin lainannut sen ystävälleni, joka tulee varmasti tarvitsemaan kirjan oppeja tulevaisuudessa, varsinkin kun ottaa huomioon paikat missä jampat kiipeää.
Kirja kuitenkin palautettiin käytännössä koskemattomana, koska se oli ”kuivaa tekstiä”. Niin, ennen kuin kommenttiosasto täyttyy pettyneistä kirjan ostajista, ni kerrotaan nyt sekin että kirja ei ole mikään dekkari, siinä ei ole juonta, ei hienoja kuvia, eikä se tarjoa oikein muita yllätyksiä kuin sen että pelastaminen on v***n vaikeaa, eikä sitä pysty kukaan tekemään treenaamatta. Ei edes Will Gadd.
Mikäli ensimmäinen pelastamistilanteesi tapahtuu ns tositilanteessa, on uhrisi tukehtunut, vuotanut kuiviin ja kuolettanut jalkansa valjaissa roikkuessaan sinä aikana kun sinä pelleilet prusikkeinesi köyden toisessa päässä. Paitsi ettei sulla edes ole niitä prusikkeja mukana, vai onko?? Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että se jolla on kallo halki on todennäköisesti hyvä ystäväsi tai elämänkumppanisi.
Suurin ongelma kirjan kanssa treenaamisessa onkin se, ettei kukaan jaksa treenata. Kuvitellaan että kirjan lukemalla homma onnistuu myös tositilanteessa. Jokainen joka on vähääkään treenannut pelastamista, tietää että kirjan lukeminen ja käytäntö on hyvin pitkälti eri asioita.
Sen sijaan kun kurssi on maksettu, niin siellähän treenataan, haluttiin tai ei. Suomessa pelastuskursseja järjestävät ainakin Cohkka, Petter Reuter, ja Adventure Partners. Yksi vaihtoehto on käydä Suomen kiipeilyliiton järjestämät KTO2- ja KKK3-kurssit. Lisäksi voisin suositella seuraavia henkilöitä, jotka ainakin taitojensa puolesta voisivat järjestää pelastuskurssin: J. Muittari, L. Hämäläinen, P. Salminen ja E. Bertling.
Senkin voisi vielä sanoa että jokainen valmis RCI pystyy periaatteessa järjestämään pelastuskurssin. Sanon periaatteessa, koska se että on päässyt kokeesta läpi ei tarkoita sitä että osaisi opettaa.
- Ainahan apua kannattaa soittaa. Mutta sen tehdessäsi, ota huomioon, että vaikka sinulla olisi kenttää, ei ole olemassa tahoa, joka teitä pystyisi liiemmin auttamaan. Kopteri ei pysty liidaajaa reskuttamaan. Posion pelastuslaitos varmastikin tulee paikalle, mutta älä oleta, että he tai VPK voisivat tehdä tilanteelle yhtään mitään. Olet edelleen yksin, katsojia vain on enemmän.
- Sinun tulee siis pystyä pelastamaan liidaajasi maan pinnan tasolle, ennenkuin voit olettaa, että viranomaisavusta on jotain hyötyä. Osaatko tehdä sen?
- Puhelimessa ei ole pääsääntöisesti kenttää. Avun soittamiseksi sinun tulee päästä uoman reunalle. Siihen voi mennä todella pitkä aika, jos lunta on paljon etkä pysty esim. kiipeämään, vaan joudut tetsaamaan vastapuolen mäkeä.
- Tiedätkö oikeasti missä olet? Moni tietää varmasti olevansa vaikka Ruskealla, Mammutilla, Jaskalla, Revontulella, Jäämorsiamella tai Sinisellä, mutta älä luule että hätäkeskuspäivystäjä niitä niillä nimillä tuntee. GSM:n paikantamiseen en lähtisi luottamaan, koska olet korkeintaan yhden linkkimaston kuuluvuusalueella, ja paikantamiseen tarvitaan käsittääkseni kolme.
- Teorian tasolla kaikilla yli 30 metrisillä reiteillä voi joutua tarvitsemaan multipitch-pelastustaitoja. Onko niitä?"
-------------------------------------------------------------------------------
Edellinen teksti on pöllitty Tapsan blogista, lähinnä sen takia etten olis sitä paremmin osannu kirjottaa. Ite oon kiivennyt suurimman osan isoista reiteistä partnereiden kanssa jotka eivät osaa pelastaa liidaajaa. Näin jälkikäteen ajateltuna se on ollut vähän tyhmää. Sehän ei riitä että mä osaan pelastaa, ihan yhtä hyvin se voin olla minä joka saa jäätä niskaan ja on vintti pimeänä.
Hinku pitkille reiteille on kovempi kuin pelastusjuttujen treenaaminen, sehän on selvä. Mä oon kuitenkin vähän sitä mieltä että mikäli ei osaa pelastaa liidaajaa, ei pitkille reiteille tulisi lähteä. Pitkällä reitillä tarkoitan tässä tapauksessa reittiä, jonka päälle ei pääse helposti kävelemällä ja sitä kautta pelastamaan. Toki silloinkin pitäisi olla ylimääräinen köysi mukana, hallita laitteesta irroittautuminen ja tajuttoman kanssa laskeutuminen. Onnistuuko?
Mikäli asuisin Suomessa, alkaisin tässä vaiheessa mainostaa omia pelastuskurssejani. (jotka, kröhm löytyy täältä...) Koska en asu, enkä usko että kovin moni jaksaa Umeåån ajaa kurssia varten, niin käydään vähän läpi että miten ne pelastustaidot saadaan näppeihin.
Kurssihan ei ole mitenkään pakollinen, vastaavat tiedot löytyy esimerkiksi Climbing Self Rescue -kirjasta. Kirja ei ole kallis, eikä kyse ole oikeasti mistään muusta kuin siitä että kaverin kanssa päättää että nyt treenataan pelastushommia. (Tähän väliin nopea vinkki: kun treenaatte, pitäkää ainakin aluksi uhrilla joku erillinen back-up. Esim grigrillä fixattuun köyteen.)
Kirjan ongelma paljastui itselle vasta vähän aikaa sitten. Olin nimittäin lainannut sen ystävälleni, joka tulee varmasti tarvitsemaan kirjan oppeja tulevaisuudessa, varsinkin kun ottaa huomioon paikat missä jampat kiipeää.
Kirja kuitenkin palautettiin käytännössä koskemattomana, koska se oli ”kuivaa tekstiä”. Niin, ennen kuin kommenttiosasto täyttyy pettyneistä kirjan ostajista, ni kerrotaan nyt sekin että kirja ei ole mikään dekkari, siinä ei ole juonta, ei hienoja kuvia, eikä se tarjoa oikein muita yllätyksiä kuin sen että pelastaminen on v***n vaikeaa, eikä sitä pysty kukaan tekemään treenaamatta. Ei edes Will Gadd.
Mikäli ensimmäinen pelastamistilanteesi tapahtuu ns tositilanteessa, on uhrisi tukehtunut, vuotanut kuiviin ja kuolettanut jalkansa valjaissa roikkuessaan sinä aikana kun sinä pelleilet prusikkeinesi köyden toisessa päässä. Paitsi ettei sulla edes ole niitä prusikkeja mukana, vai onko?? Tilannetta ei varsinaisesti helpota se, että se jolla on kallo halki on todennäköisesti hyvä ystäväsi tai elämänkumppanisi.
Suurin ongelma kirjan kanssa treenaamisessa onkin se, ettei kukaan jaksa treenata. Kuvitellaan että kirjan lukemalla homma onnistuu myös tositilanteessa. Jokainen joka on vähääkään treenannut pelastamista, tietää että kirjan lukeminen ja käytäntö on hyvin pitkälti eri asioita.
Sen sijaan kun kurssi on maksettu, niin siellähän treenataan, haluttiin tai ei. Suomessa pelastuskursseja järjestävät ainakin Cohkka, Petter Reuter, ja Adventure Partners. Yksi vaihtoehto on käydä Suomen kiipeilyliiton järjestämät KTO2- ja KKK3-kurssit. Lisäksi voisin suositella seuraavia henkilöitä, jotka ainakin taitojensa puolesta voisivat järjestää pelastuskurssin: J. Muittari, L. Hämäläinen, P. Salminen ja E. Bertling.
Senkin voisi vielä sanoa että jokainen valmis RCI pystyy periaatteessa järjestämään pelastuskurssin. Sanon periaatteessa, koska se että on päässyt kokeesta läpi ei tarkoita sitä että osaisi opettaa.
John Lithgow pitää Sylvester Stallonen hengitysteitä auki.
Kuvahan ei varsinaisesti liity pelastamiseen, mutta tuli vastaan kun etsin juttuun sopivaa kuvaa hakusanoilla ”climbing accident”
