Taas on aloitettu kiipeilykurssien pitäminen, itse asiassa mä jopa vein pari jääkiipeilystä kiinnostunutta urpoa kokeilemaan lajia. Aika kilttiä sanoisin.
Niin ja olinhan mä myös mukana UKHK:n jääkiipeilytapaamisessa. Tosin kun mulla on toi käsi vähän hajalla, eikä muutenkaan ruotsalainen skitsnack oikein kiinnostanu, ni otin lumikengät ja teknoreleet mukaan ja painuin saman tien toiselle kaltsille. Sainpahan olla rauhassa, käsi tosin ei.
Iksussa pidettiin viime viikolla pienimuotoinen palaveri kiipeilyohjaajien kesken. Tarkoitus oli käydä läpi, että mitä kaikkea kurssilla opetetaan ja miten. Itse asiassa koko palaveri lienee seurausta mun pienimuotoisesta palautteesta. Opettaahan voi monella tavalla, mutta jonkinlainen lähtökohta voisi olla että ohjaaja itse harrastaisi lajia. Jos ei osaa varmistaa, tehdä kasisolmua tai kiivetä, niin mitä mitä järkeä on toimia ohjaajana? Ja mullahan nyt aina on ollu kova pätemisen tarve, eikä toi RCI-kortti oo ainakaan vähentäny pään aukomista.
No, oli hyvä palaveri (yks oli jopa soittanu ruottin skilliin ja tarkistanu että miten se kasisolmu pitäis tehdä). Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta mitä päätettiin palaverissa: "Ohjaaja ei jatkossa kiipeä itse". Niin, tuolla on eräillä sankareilla ollu mielenkiintoinen tapa opettaa. Jos niillä on kolme oppilasta, ni ne laittaa kaksi kiipeämään keskenään ja sitten kolmannen (jolla on paras perse) varmistaan itteään ja sitten kiipeilee siinä pari tuntia. Tavallaan ihan fiksua, siinähän ne oppii issekseen ja ite saa palkkaa treenaamisesta. Ammattikiipeilyä siis.
Koulutushommista tuli mieleen yksi hauska juttu sattui muuten tässä hetki sitten. Olin lähdössä kiipeämään, joten näytin mun kasisolmua ja pyysin varmistajaa näyttää atc:ta. "Älä nyt viitti, mä oon kiivenny 10 vuotta kauemmin ku sä!" Aikamoista. Miten kukaan voi loukkaantua ristiin tarkastuksesta?
Toisaalta mä oon vähän aatellu niin, ettei sillä oo kauheesti väliä jos mun kaverit nyt vähän loukkaantuu mun turvallisuusnatseiluista. Ainakaan verrattuna siihen, että ne loukkaantuis (siis fyysisesti) tai kuolis sen takia että olisin ollut puuttumatta. Eikä noi kiittämättömät runkut ees tajua että ajattelen vaan niiden parasta (No okei, ehkä tietty vähän omaakin turvallisuuttani).
Joo ei oo pienen kiipeilyohjaajan arki helppoa. Voimia onkin parasta hakea muilta ohjaajilta. Kiipeilyohjaajat usein keskustelevat toisten ohjaajien kanssa ja näin voidaan jakaa ajatuksia sekä kentien hyväksi havaittuja opetusmetodeita. Tässäpä eräs maili:
"jos totta puhutaan niin vihaan asiakkaiden kiipeilyttämistä. tänäänkin piti jotain läskejä teinejä haulata tuolla *****. vittu mitä hommaa, kuumeessa etenkin. sanoin niille pennuille heti kättelyssä että mulla on ääni menny älkää pakottako huutaa, yks kerrallaan köyden päähän ja ininät sikseen niin hyvä tulee. onnistumisen elämyksiä my ass - kyllä ne paskat tajuaa että ne on paskoja jos ei tikapuita pääse ylös"
Niin ja olinhan mä myös mukana UKHK:n jääkiipeilytapaamisessa. Tosin kun mulla on toi käsi vähän hajalla, eikä muutenkaan ruotsalainen skitsnack oikein kiinnostanu, ni otin lumikengät ja teknoreleet mukaan ja painuin saman tien toiselle kaltsille. Sainpahan olla rauhassa, käsi tosin ei.
Iksussa pidettiin viime viikolla pienimuotoinen palaveri kiipeilyohjaajien kesken. Tarkoitus oli käydä läpi, että mitä kaikkea kurssilla opetetaan ja miten. Itse asiassa koko palaveri lienee seurausta mun pienimuotoisesta palautteesta. Opettaahan voi monella tavalla, mutta jonkinlainen lähtökohta voisi olla että ohjaaja itse harrastaisi lajia. Jos ei osaa varmistaa, tehdä kasisolmua tai kiivetä, niin mitä mitä järkeä on toimia ohjaajana? Ja mullahan nyt aina on ollu kova pätemisen tarve, eikä toi RCI-kortti oo ainakaan vähentäny pään aukomista.
No, oli hyvä palaveri (yks oli jopa soittanu ruottin skilliin ja tarkistanu että miten se kasisolmu pitäis tehdä). Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta mitä päätettiin palaverissa: "Ohjaaja ei jatkossa kiipeä itse". Niin, tuolla on eräillä sankareilla ollu mielenkiintoinen tapa opettaa. Jos niillä on kolme oppilasta, ni ne laittaa kaksi kiipeämään keskenään ja sitten kolmannen (jolla on paras perse) varmistaan itteään ja sitten kiipeilee siinä pari tuntia. Tavallaan ihan fiksua, siinähän ne oppii issekseen ja ite saa palkkaa treenaamisesta. Ammattikiipeilyä siis.
Koulutushommista tuli mieleen yksi hauska juttu sattui muuten tässä hetki sitten. Olin lähdössä kiipeämään, joten näytin mun kasisolmua ja pyysin varmistajaa näyttää atc:ta. "Älä nyt viitti, mä oon kiivenny 10 vuotta kauemmin ku sä!" Aikamoista. Miten kukaan voi loukkaantua ristiin tarkastuksesta?
Toisaalta mä oon vähän aatellu niin, ettei sillä oo kauheesti väliä jos mun kaverit nyt vähän loukkaantuu mun turvallisuusnatseiluista. Ainakaan verrattuna siihen, että ne loukkaantuis (siis fyysisesti) tai kuolis sen takia että olisin ollut puuttumatta. Eikä noi kiittämättömät runkut ees tajua että ajattelen vaan niiden parasta (No okei, ehkä tietty vähän omaakin turvallisuuttani).
Joo ei oo pienen kiipeilyohjaajan arki helppoa. Voimia onkin parasta hakea muilta ohjaajilta. Kiipeilyohjaajat usein keskustelevat toisten ohjaajien kanssa ja näin voidaan jakaa ajatuksia sekä kentien hyväksi havaittuja opetusmetodeita. Tässäpä eräs maili:
"jos totta puhutaan niin vihaan asiakkaiden kiipeilyttämistä. tänäänkin piti jotain läskejä teinejä haulata tuolla *****. vittu mitä hommaa, kuumeessa etenkin. sanoin niille pennuille heti kättelyssä että mulla on ääni menny älkää pakottako huutaa, yks kerrallaan köyden päähän ja ininät sikseen niin hyvä tulee. onnistumisen elämyksiä my ass - kyllä ne paskat tajuaa että ne on paskoja jos ei tikapuita pääse ylös"
Gri-gri 2. Ensivaikutelma on että onpas aika hemmetin hyvä. Kevyempi ja pienempi, mutta suht sama tatsi kun ennenkin. Tarkempaa analyysia seuraavassa geargaycornerissa.
Jaahas, se oliskin sitten varmaan tänään hyvä päivä tutustua jääkiipeilyyn!
Szymonilla jännä päivä. Ekaa kertaa eläissään ulkona kun on -30 astetta ja ekaa kertaa jääkiipeilemässä. Jamppa yritti jo ennen kahtatoista ehdotella jos lähdettäis pois, kun aurinko oli muka jo laskemassa.
Alfred the belay-bitch
Bojnäsissä oli muitakin, näillä kavereilla oli DIY-hakut!
Terän kulma vähän epäilyttää, mutta kait ne on kelannu loppuun asti.
Matkalla UKHK:n kiipeilytapaamiseen Björnin autosta hajosi moottori. Hampusta ei paljon Björnin ongelmat hetkauta.
Kovat pakkaset oli hyydyttäny Maltbrännanin. Jäätä oli saman verran kuin pari kuukautta sitten.
Meikäpä tetsasi uudelle kaltsille. Korkeutta joku 30 metriä, ei paha ollenkaan.
Teknokamat messissä, mutta aika vähän tossa rännissä tikkailla tekee.
Jäächimney!
Ahtaaksi menee. Hakkuja, rautoja tai ruuveja ei ollu tietenkään messissä.
Sen verran on talvibulkkaus lihottanut että vasaralla piti piestä speedomiehen kokoinen kolo.
Sitten pitäis vielä pari metriä kiivetä puikkoa halkeamaan. Ilman edellä mainittuja kamoja vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Jää oli järjettömän kovaa ja haurasta, ja mureni tasaista tahtia sitä mukaa kun yritin saada jäähakoja kiinni. 7 kertaa ns. hyvä haka lähti irti painon alla. Kotona vielä fiksuna kelailin että säästän painossa enkä ota yhtään ruuvia mukaan. Niin, eikä hakkujakaan tartte, kun samahan se on jäähaoilla edetä. No eipä muuten oo sama.
Harmi että homma tyssäsi. Puikon jälkeen olis lähteny siisti teknohalkeama, joka jatkui koko kaltsin halki.
Ja alas...
.
