Käsivamman jälkeen oon ottanut lepopäivät aika vakavasti. Voisi melkein sanoa että niitä suunnitellaan nykyään tarkemmin kuin kiipeilypäiviä. Talvellahan homma on helppoa, kun sisällä voi treenata silloin kun hyvittaa, mutta kesällä lepopäivät yritetään saada sadepäiville ja toisaalta aurinkoisina päivinä mielummin kiivetään.
Sen verran varovaiseksi oon tullut että oon yrittäny pitää sellasta periaatetta, etten enää kiipeilis kahta päivää putkeen. Käytännössähän se on aika vaikeeta. Jos vaikka Niemiseliin ajaa, niin kivahan siellä olis kiivetä useampi päivä. No, mut toinen päivä sitten vaikka kevyempi tai jotain.
Viime torstaina oltiin taas päivä Rösåksella, ja kotiin tullessa oli vieläkin ylimääräistä energiaa, joten otin aika kovat otelautatreenit siihen päälle. Itse asiassa mä yritän tehdä nykyään ns. tuplatreenit, eli aina kun tuun kotiin kiipeilemästä, teen siihen vielä kotona otelautatreenit perään. Jos oon väsynyt ni teen vähän lyhyempiä roikuntoja, mutta tärkeintä että nakit saa kyytiä. Turhaan niitä lepopäiviä on pitää jos ei ole mitään levättävää.
No, otelautatreenien jälkeen oli edelleen turhan vahva olo, joten ajattelin että otetaan ne loputkin voimanrippeet pois. Seuraavat pari päivää oli luvattu vesisadetta, joten ei haittaa mitään vaikka treenaankin vähän normaalia kovempaa.
Mä oon aikaisemminkin saanu kädet kunnon juntturaan lukkotreeneillä, joten aloitin niin että ensin lukotetaan yhdellä kädellä pari sekuntia, ja sitten laskeudutaan yhden käden varassa hallitusti alas. sitten hypätään ylös toisen käden varaan, lukotetaan pari sekuntia ja laskeudutaan alas. Tätä tehdään vuorotellen siihen asti ettei laskeutuminen ole enää hallittua. Sen jälkeen aloitetaan homma uudestaan, mutta kahdella kädellä. Eli lukko, sitten hitaasti alas. Ylöspäin en vedä ollenkaan vaan ainoastaan lukotan ja lasken alas. Ylös pääsee hyppäämällä. Kun kahdella kädellä ei jaksa enää lukottaa, tai pysty laskemaan hallitusti alas, alkaa kädet olla ns. valmiit.
Lauantaina piti siis olla vesisadetta, mutta heräsin vähän turhan kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Äkkiä koneelle ja sääkartat esiin. Häh? Puolipilvistä eikä vesisateesta näy jälkeäkään. Äkkiä jonnekin! Mihin sitä lähtis? Källsberget!
Pakkasin kamat paniikissa ja sain puoliunisen Anun raahattua autoon. Vähänkö siistiä! Vähänkö meikä tikkaa tänään Rallyplaneten!
Rallyplaneten on siisti reitti. Aluksi on helppoa kauhomista, sitten kunnon lepo, seuraavat 6-7 metriä jyrkkää kiipeilyä terävillä krimpeille kunnes tullaan katon alle. Tästä klipataan Actionmanin (7a) ankkuri ja tullaan alas tai vaihtoehtoisesti jatketaan katon yli. Seuraavat kolme metriä onkin aika tiukkoja, ja siitä saadaan numeroa hilattua aina 7c+:ssaan asti.
Edellisenä kerralla tipuin metri ennen ankkuria, ja olin varman että retti menis, kunhan vaan oon levänny tarpeeksi.
No aloin kiivetä ja tulin neljä kertaa köyteen ensimmäisen kolmen metrin aikana. Tuttuakin tutumpi vihlonta siivissä kertoi että tänään pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin kiivetä. Niin eikös tää pitänyt olla se viikonloppu kun sataa vettä ja levätään?
Revin itseni jatkoista ankkurille, mutta ei paljon naurattanut. Piti sitten ihan kolme tuntia ajaa että sai selvitettyä kiipeilykunnon. Kotona jos olisin tehnyt edes yhden leuan ni homman nimi olisi selvinnyt vähän helpommalla. Ainoastaan se lohdutti, että molempiin siipiin sattui yhtä paljon, ja näin ollen tää ei välttämättä tarkoittais sitä että vasemman käden vamma olis palannut.
Hemmetin lukotustreenit. Ihan sama homma kävi viimeksikin kun aloin lukottelee, meni melkein pari viikkoa että kädet taas toimi. Mä jotenkin aattelin että olisin nyt vahvempi. No enpä ollu.
Toisaalta, kun sitä on kolme tuntia ajanut ni ei ihan saman tien viittis kotiinkaan lähteä. Tää viikonloppu on varsinaista suorittamista ajatellen menetetty, mutta kun täällä nyt kerran ollaan, niin voisihan sitä varovasti muuveja treenailla. Otan sitten vaikka viikon levon ja tuun takas levänneenä.
No, eipä ne muuvit vaikeilta tuntunut vaikka käsiin sattuikin. Otin yrkänkin ja tipuin vikasta vaikeasta muuvista. No, se muuvi on kieltämättä väsyneenä aika vaikea ja siitä ne monet tippuukin, mutta homman nimi alkoi olla selvä, reitti menee kyllä, kunhan vaan olisin levänny tarpeeksi. Kuulostaako tutulta? Ihan niinku se ei olis jo viime kerralla tullu selväksi.
Äh, ei muuta ku aikasin nukkumaan, jos sitä vaikka yöllä palautuisi.
Aamulla joka paikkaa kolotti, eikä vähiten käsiä. Joku hemmetin metsokin tuli aamuyöllä riehumaan teltan viereen. Eniten alkoi ärsyttää se, että jos olisinkin levännyt lauantain niin sunnuntaina olis saattanu olla saumoja, olishan siinä tullu yksi lepopäivä lisää.
Itse asiassa ei kiinnostanu tippaakaan kiivetä, rohkaisua piti hakea partakaima Chad Grayltä. Luurit päähän ja Mudvaynen "Dig" repeatille.
Ajattelin että otan kevyesti ja lämppään jatkolta jatkolle. Pääsin kuitenkin Actiomanin ankkurille ja yritin ravistella käsiä. Actionmanin "toppikahvat" ei oo ihan kauheen hyvät, käytännössä yksi slouppaava underi missä voi vaihdella käsiä. Pari vuotta sitten kiipesin actiomanin saittina ankkurille asti, mutta en pystyny palautumaan edes sen vertaa että olisin saanu klipattua ankkuria vaikka se on siinä nenän edessä. No, en mä siinä nytkään palautunut, ja aattelin tulla köyteen, mutta Chad käski jatkamaan.
"White knuckles grip pushing through for the gold"
Okei, voi mä ihan yhtä hyvin yrittääkin. Puskin eteenpäin seuraavalle jatkolle, mistä alkaa vikat epätoivoiset muuvit. Vasen käsi pinchiin, pitkä kurkotus huonoon sloupperiin. Noniin, nyt se vika muuvi. Sloupperista pitäis jatkaa hyvään listaan. Edellisillä kerroin oon tehny sellasia epätoivoisia heittoja, nyt alko jo lukottaessa hymyilyttämään, tää on niin kiivetty. Hehe ja meni vielä lämppäriksi.
Näin jälkikäteen näyttää siltä että mä oon kiivenny aika monet mun vaikeista reiteistä väsyneenä. Eventyrblandning ja Milestone, samoin kuin monet tiukat onsightit on vedetty kaikkea muuta kuin fressinä. Jotenkin sitä kroppa osaa puristaa otteista just sopivasti kun ei oo voimia puristaa liikaa. Toisaalta jos joskus oppis kiipeämään sillain että puristaisi sopivasti fressinäkin, ni sitä saattais kiivetä vähän kovempaa.
Sen verran varovaiseksi oon tullut että oon yrittäny pitää sellasta periaatetta, etten enää kiipeilis kahta päivää putkeen. Käytännössähän se on aika vaikeeta. Jos vaikka Niemiseliin ajaa, niin kivahan siellä olis kiivetä useampi päivä. No, mut toinen päivä sitten vaikka kevyempi tai jotain.
Viime torstaina oltiin taas päivä Rösåksella, ja kotiin tullessa oli vieläkin ylimääräistä energiaa, joten otin aika kovat otelautatreenit siihen päälle. Itse asiassa mä yritän tehdä nykyään ns. tuplatreenit, eli aina kun tuun kotiin kiipeilemästä, teen siihen vielä kotona otelautatreenit perään. Jos oon väsynyt ni teen vähän lyhyempiä roikuntoja, mutta tärkeintä että nakit saa kyytiä. Turhaan niitä lepopäiviä on pitää jos ei ole mitään levättävää.
No, otelautatreenien jälkeen oli edelleen turhan vahva olo, joten ajattelin että otetaan ne loputkin voimanrippeet pois. Seuraavat pari päivää oli luvattu vesisadetta, joten ei haittaa mitään vaikka treenaankin vähän normaalia kovempaa.
Mä oon aikaisemminkin saanu kädet kunnon juntturaan lukkotreeneillä, joten aloitin niin että ensin lukotetaan yhdellä kädellä pari sekuntia, ja sitten laskeudutaan yhden käden varassa hallitusti alas. sitten hypätään ylös toisen käden varaan, lukotetaan pari sekuntia ja laskeudutaan alas. Tätä tehdään vuorotellen siihen asti ettei laskeutuminen ole enää hallittua. Sen jälkeen aloitetaan homma uudestaan, mutta kahdella kädellä. Eli lukko, sitten hitaasti alas. Ylöspäin en vedä ollenkaan vaan ainoastaan lukotan ja lasken alas. Ylös pääsee hyppäämällä. Kun kahdella kädellä ei jaksa enää lukottaa, tai pysty laskemaan hallitusti alas, alkaa kädet olla ns. valmiit.
Lauantaina piti siis olla vesisadetta, mutta heräsin vähän turhan kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Äkkiä koneelle ja sääkartat esiin. Häh? Puolipilvistä eikä vesisateesta näy jälkeäkään. Äkkiä jonnekin! Mihin sitä lähtis? Källsberget!
Pakkasin kamat paniikissa ja sain puoliunisen Anun raahattua autoon. Vähänkö siistiä! Vähänkö meikä tikkaa tänään Rallyplaneten!
Rallyplaneten on siisti reitti. Aluksi on helppoa kauhomista, sitten kunnon lepo, seuraavat 6-7 metriä jyrkkää kiipeilyä terävillä krimpeille kunnes tullaan katon alle. Tästä klipataan Actionmanin (7a) ankkuri ja tullaan alas tai vaihtoehtoisesti jatketaan katon yli. Seuraavat kolme metriä onkin aika tiukkoja, ja siitä saadaan numeroa hilattua aina 7c+:ssaan asti.
Edellisenä kerralla tipuin metri ennen ankkuria, ja olin varman että retti menis, kunhan vaan oon levänny tarpeeksi.
No aloin kiivetä ja tulin neljä kertaa köyteen ensimmäisen kolmen metrin aikana. Tuttuakin tutumpi vihlonta siivissä kertoi että tänään pitäisi tehdä jotain ihan muuta kuin kiivetä. Niin eikös tää pitänyt olla se viikonloppu kun sataa vettä ja levätään?
Revin itseni jatkoista ankkurille, mutta ei paljon naurattanut. Piti sitten ihan kolme tuntia ajaa että sai selvitettyä kiipeilykunnon. Kotona jos olisin tehnyt edes yhden leuan ni homman nimi olisi selvinnyt vähän helpommalla. Ainoastaan se lohdutti, että molempiin siipiin sattui yhtä paljon, ja näin ollen tää ei välttämättä tarkoittais sitä että vasemman käden vamma olis palannut.
Hemmetin lukotustreenit. Ihan sama homma kävi viimeksikin kun aloin lukottelee, meni melkein pari viikkoa että kädet taas toimi. Mä jotenkin aattelin että olisin nyt vahvempi. No enpä ollu.
Toisaalta, kun sitä on kolme tuntia ajanut ni ei ihan saman tien viittis kotiinkaan lähteä. Tää viikonloppu on varsinaista suorittamista ajatellen menetetty, mutta kun täällä nyt kerran ollaan, niin voisihan sitä varovasti muuveja treenailla. Otan sitten vaikka viikon levon ja tuun takas levänneenä.
No, eipä ne muuvit vaikeilta tuntunut vaikka käsiin sattuikin. Otin yrkänkin ja tipuin vikasta vaikeasta muuvista. No, se muuvi on kieltämättä väsyneenä aika vaikea ja siitä ne monet tippuukin, mutta homman nimi alkoi olla selvä, reitti menee kyllä, kunhan vaan olisin levänny tarpeeksi. Kuulostaako tutulta? Ihan niinku se ei olis jo viime kerralla tullu selväksi.
Äh, ei muuta ku aikasin nukkumaan, jos sitä vaikka yöllä palautuisi.
Aamulla joka paikkaa kolotti, eikä vähiten käsiä. Joku hemmetin metsokin tuli aamuyöllä riehumaan teltan viereen. Eniten alkoi ärsyttää se, että jos olisinkin levännyt lauantain niin sunnuntaina olis saattanu olla saumoja, olishan siinä tullu yksi lepopäivä lisää.
Itse asiassa ei kiinnostanu tippaakaan kiivetä, rohkaisua piti hakea partakaima Chad Grayltä. Luurit päähän ja Mudvaynen "Dig" repeatille.
Ajattelin että otan kevyesti ja lämppään jatkolta jatkolle. Pääsin kuitenkin Actiomanin ankkurille ja yritin ravistella käsiä. Actionmanin "toppikahvat" ei oo ihan kauheen hyvät, käytännössä yksi slouppaava underi missä voi vaihdella käsiä. Pari vuotta sitten kiipesin actiomanin saittina ankkurille asti, mutta en pystyny palautumaan edes sen vertaa että olisin saanu klipattua ankkuria vaikka se on siinä nenän edessä. No, en mä siinä nytkään palautunut, ja aattelin tulla köyteen, mutta Chad käski jatkamaan.
"White knuckles grip pushing through for the gold"
Okei, voi mä ihan yhtä hyvin yrittääkin. Puskin eteenpäin seuraavalle jatkolle, mistä alkaa vikat epätoivoiset muuvit. Vasen käsi pinchiin, pitkä kurkotus huonoon sloupperiin. Noniin, nyt se vika muuvi. Sloupperista pitäis jatkaa hyvään listaan. Edellisillä kerroin oon tehny sellasia epätoivoisia heittoja, nyt alko jo lukottaessa hymyilyttämään, tää on niin kiivetty. Hehe ja meni vielä lämppäriksi.
Näin jälkikäteen näyttää siltä että mä oon kiivenny aika monet mun vaikeista reiteistä väsyneenä. Eventyrblandning ja Milestone, samoin kuin monet tiukat onsightit on vedetty kaikkea muuta kuin fressinä. Jotenkin sitä kroppa osaa puristaa otteista just sopivasti kun ei oo voimia puristaa liikaa. Toisaalta jos joskus oppis kiipeämään sillain että puristaisi sopivasti fressinäkin, ni sitä saattais kiivetä vähän kovempaa.
Taidekuva Källsbergetiltä, Rallyplaneten taustalla
Ps. Rallyplaneten jälkeen tuli sellanen mieleen että se Rösåksen Tervaleijona vois hyvinkin olla 7c. Sitä kiipesin kuitenkin hyvin levänneenä ja silti sai vääntää ihan tosissaan. Toistonousijat voi sitten downgreidata jos kokee tarvetta.
