Mer är Mer

Palataanpas ajassa pari kuukautta taaksepäin. Istutaan pakussa Flatangerin parkkiksella. Micke pilkkoo kaalia. Seuraavaksi porkkanaa. Yritän keksiä jotain nokkelaa sanottavaa, mutta ”Rabbitfood” on parasta mitä tulee ulos. Micken hämmästynyt ilme muuttuu halveksivaksi. ”Whatever, this shit makes me climb 8b+.”

Niin mitäs siinä salaatissa oikein olikaan?? Erivärisiä kaaleja, porkkanaa, oliskohan jotain pähkinöitä ja hemmetisti oliiviöljyä. Tästä alkoi värikäs keskustelu kaverin bulkkaustottumuksista, mutta vieläkin enemmän kiinnosti vastikään 8a.nussa ollut Micken haastattelu. Siinä jamppa kertoi että on treenannut sekä enemmän että paremmin. Että mitäköhän se paremmin treenaaminen nyt sitten oikein meinaa?

Tärkein juttu mitä kaveri oli muuttanut treenauksessa oli sen faktan tajuaminen, että vähentämällä treenin kovuutta, pystytään treenaamaan enemmän. Toisin sanoen, on parempi kiivetä seitsemän 7a:tä, kuin kaksi 7c:ta. Tai mitä nyt meneekään. Mutta sen sijaan, että kiipeäisi muutaman tosi vaikean reitin (=muutamia yrkkiä projektiin...) kannattaa laskea tasoa, että pystyy tikkaamaan sellaisia semivaikeita koko päivän.

Less is More. Tai oikeastaan More is More.

Toinen uusi juttu oli se että kaveri ei pidä lepopäiviä. Ja joka aamu ennen aamupalaa treenikone käy reilun puolen tunnin lenkillä. Ihan sama oltiinko kotona vai ulkomaan reissulla, Flatangerissakin sillä oli lenkkitossut mukana. Kun valitin että tartten lepopäivän, jamppa ehdotti että kiipeäisin, mutta vain vähän, sehän on vähän niinkun lepopäivä. No, kiipesin, ja haukkareita vihloi sen verran että olisi pitänyt jättää urpon ehdotukset omaan arvoonsa.

Joka tapauksessa olihan siinä ihan hyvä pointti. Ja jos kiivetään ”vain vähän” lepopäivän korvikkeena, ei varmaan kannattaisi lähteä 8a:ta yrkkäilemään. No minkäs teet kun mieli teki.

Nyt on pari reissua heitetty Micken treenimetodit takaraivossa. Ja mitäs on jäänyt käteen? Hemmetin siistejä kiipeilypäiviä. Onhan se nyt vaan paljon siistimpää tikata Niemiselistä vaikka kolme uutta reittiä, sen sijaan että käyttäisi viikonlopun johonkin v*tun projektointiin.

Myöskin Micken ”treenataan joka päivä” ideologia on nyt testissä. Just nyt tuntuu siltä että on vaan hemmetin väsynyt, mutta jos rehellisiä ollaan, saattaa siihen vaikuttaa parin päivän visiitti Rollossakin.


 Loppukevennyksenä Fingerpori, klikkaamalla saa kuvan isommaksi

(c) Helsingin Sanomat, tai sieltä se on ainakin pöllitty

Heliga löfte

 (c) Jarmo Annunen

Tästähän se alkoi. Jarmo päätti ottaa kovat keinot käyttöön ja hoitaa tikkilistaan viimeinkin se maaginen 8a. Kesäinen euroopan kiertue ei tuottanut tulosta, joten Niemiselin Diablosta tuli kaverin 8a-projekti. Kivahan se on tietty Niemiselin laatureittejä työstää. Toisaalta, jos itse asuisin Espoossa, saattaisin valita hieman lähempänä olevan projektin...

Niemisel! Kalle ja Wild Thing 7a+

Paparazzi-Speedomies

(c) Jonas Wiklund

Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää...

Oho, tuliko pataan? eipä enää naurata.

Seuraava yrkkä

Yleisö seuraa hengittämättä

Vielä vikat muuvit...

...ja ankkuri klipsahtaa!

Jarmo liekeissä!

NO HUH HUH!

Sofiekin päättää antaa kunnon yrkän. Daddy Cool 7b

Ja taas ankkuri klipsahtaa!

Kalle sen sijaan keskittyy pannutteluun

(c) Anu Hankala

Oscar yrkkäilee Ragea 8a

Thriller 7b+

Kruksimuuvi laittaa raajat levälleen ja selän sykkyrään 

Anukin alkoi työstämään Daddy Coolia

Ei ole helppoa olla paras, Urban on kiivennyt niemiselistä kaiken, sekä lisäksi tehnyt yhden uuden 8c:n. Tällä kertaa viikonloppu meni kruisaillessa ns. perusreittejä: 8b, 8a, 8a, 8a, 8a....

Frederik lähettää terveisiä Haukkarin lukijoille

(klikkaa kuvaa suuremmaksi)

Frederik otti ilon irti jyrkästä seinästä. Käytännössä jokainen yrkkä päättyi 10m  lentoihin.

Pakollinen grillailukuva

Alastontaidetta by Anu

To Hell and back

"I'm gonna fly to Hell and back now" lauloi helsinkiläinen yrmybändi kymmenen vuotta sitten. Eipä tullut mieleen että pitkätukat oli käyny Norjassa kränkkäämässä.

Mekin käytiin Hellissä, tosin ihan vaan autolla kun ei ole paalua lentää. Tällä kertaa Hell vaikutti vähän ankealta. Osittain huonoihin fiboihin saattoi tietty vaikuttaa kylmä sää, mutta kyllä se Niemiselin jälkeen tuntui aikamoiselta hiekkalaatikolta. Samaa ajattelin viimeksikin, mutta silloin mietin että se olisi vaan Flatangerin vaikutusta.

Reittejä on Hellissä paljon (yli 90), ne on lyhyitä ja liimapultteja tiheästi. Jotain kallion luonteesta kertoo sekin, että jotkut suostuvat liidaamaan ainoastaan Hellissä. Hommahan on vähän ku yläköysittelyä. Ja ne jotka kiipeävät enimmäkseen Hellissä ovat kuulemma aika tärinöissä toisilla kaltseilla. Tässähän on vähän samaa efektiä kun Tapanilan metrin pulttivälillä.

Scorecardhemmoja paikka tietysti viehättää, harvalla kaltsilla sitä pystyy ottamaan viikonlopun aikana 15 kpl  7b:n onsightyrkkää. Paitsi että enhän mä ottanu. Ajattelin että kiipeän ennemmin niitä oikeasti siistejä linjoja, joita ei loppujen lopuksi kovin montaa löydy. Kiva ajatus, mutta eihän nekään menny.

Jotain hyvää kuitenkin. Joen rannalla oleva bivipaikka on oikeasti hemmetin siisti, eikä viikonloppu tuolla ole todellakaan ajanhukkaa. Kuitenkin noita hyviä kaltseja löytyy lähempääkin. Esimerkiksi Niemisel on mun mielestä parempi kuin Hell. Joo, on erilainen ja on loivempi, mutta sanotaan että ihan tarpeeksi jyrkkä meikäläisen forkuille.

Makuasioista voi tietysti aina kiistellä, mutta minne itse ajaisit pitkäksi viikonlopuksi? Flatanger 650km, Hell 600km, Niemisel 320km.

 Hellin pokettihelvetissä

Himmel 7b

Fjodde samalla reitillä

Seuraava 7b, Bavarian meets norway

Alexander Huberin ensinousema reitti tylyttää huolella

Bivipaikalla ei ollut ruuhkaa

Anu tiskaushommissa

"I'm gonna Fly to Hell..."

Hell in flames

Härö kuva. Oikeastaan tässä oli vaan tarkoitus mitata valoisuutta.

 Tässä sitten varsinainen kuva. Notsi oli oikeesti aika messevä, iskin sinne vähän "finska tändningblocketia" eli pari litraa 95e:tä

Uusi päivä uusi uho

Ei uho auttanu, pataan tuli.

Anunkin kiipeily Goes to Hell

Norski ja  I de godes selskap 7c+

Puolan vahvistus

Polski ja Tvangströya 7c

Helposti näytti menevän, pitää vissiin itekin tutustua Puolan mömmöihin.

Loppuun pakolliset grillauskuvat

Hiillos

 Vettä by Anu

Lisää vettä by Anu

Notskilla istuminen oli kieltämättä reissun parasta antia. Jokin siinä kiipeilyssä kuitenkin viehättää, vaikka se noin niinkuin pääsääntöisesti onkin aikamoista turpaansaantia.

Itse asiassa Simon kuvaili hyvin kiipeilyä, ehkäpä nekin jotka eivät harrasta lajia saavat tästä paremman käsityksen:

Climbing is like this; first you take your dick out and put it on the table. Then you take a hammer and close your eyes. Then you start hitting and are happy if you miss.

En gång i livet

Kaikilla on varmaan sellasia "kerran elämässä" tavoitteita. 7a oli  mulla joskus sellainen, tosin aika pian selvisi että 8a onkin the magic grade. Yhden käden leuka oli luonnollisesti sellainen, mikä meni vedonlyönnin seurauksena puolen vuoden treenin jälkeen. Ai niin, te runkkarit jotka olitte vedossa mukana, meikän palkinto on edelleen saamatta! Hemmetin pellet, ensin lyödään vetoa ja sitten kun toinen voittaa niin homma meneekin bullshitin piikkiin. Säälittävää.

No joo, takas niihin "kerran elämässä" tavoitteisiin. Nose oli sellainen, ja kiitos Eetun se tuli kiivettyä vuosia aikaisemmin ku mitä olin kuvitellut.

8a:n jälkeen on ollut aika vaikea innostua numeroista. Se nyt on aika sama että onko se tiukin reitti 8a, 8a+ vai 8b. Pitäis siis keksiä uusi tavoite. 8a:n boulder voisi tietysti olla hyvä projekti, mutta kun se boulderointi nyt on mitä on. 8a:n trädireitti sen sijaan kiinnostaisi, ongelmana vaan ettei sellaisia löydy lähistöltä (joo, voi siinä olla muitakin ongelmia). Itse asiassa 8a:n trädireitit on ihan oikeasti suht harvinaisia, yleensä jos on halkeamaa niin se on vähän helpompaa.

100kg penkistä on ollut yksi tavoite, oonpa sitä varten joskus vähän treenannutkin. Eikös se ole sellainen numero mikä siitä penkistä olis kiva saada? Vähän niinkun penkkipunnerruksen 8a. No joo, ei varmaan, jokainen pari vuotta salilla käynyt teini nostaa enemmän. Ehkäpä siis penkkipunnerruksen 7a. Tai 6c. No, ehkä parempi ettei sekota sitä kiipeilyyn.

Joku tuolla naapuriblogissakin alkoi utelemaan mun penkkituloksia. Olihan se noloa myöntää ettei 100 kg nouse.

No, kohta nousee.

Ensin salille testaamaan että mikä on nykykunto. 92 tai jotain oon muistaakseni joskus nostanut, mutta nyt 87,5 oli se mitä nousi. Sitten aloin metsästämään hyvää treeniohjelmaa. Sellaista mitä jaksaisi noudattaa. Niinku joskus kirjottelin, paras treeni on sellainen minkä oikeasti tekee.

Yllättäen Pakkotoiston sivuilta löytyi vastaus. Foorumin perustajan oma, "Miken 2x6"-treeniohjelma tuntui hyvältä idealta, lähinnä sen takia että jampan selkä näyttää erästä foorumilaista lainaakseni, "geenimanipuloidulta lehmältä".

Parit treenit on nyt takana. Itse asiassa aika siistiä treenata kun on selkeä tavoite. Vielä siistimpää olisi jos olisin lyönyt vaikka tonnista vetoa. Raha on aika hyvä motivaattori. Tuskin kukaan nyt haluaa tosta ruveta lyömään vetoa, mutta sanotaan vaikka niin että vuoden loppuun mennessä saa luvan mennä. Jos ei mene niin lupaan...ööh....lupaan lopettaa punttisalilla käynnin!
Terveisiä vaan Hirvelle.