Viime lauantaina meikä oli kutsuttu Magnuksen privaatticaveen ”treenaamaan.” Treenit olivat käytännössä pienimuotoiset kisat, ja koskapa Rasta-Jocke oli muuttanut Tukholmaan, tarvittiin nöyryytettäväksi joku muu. Niinpä meikäläiselle oli käyttöä. Pari tuntia jaksoin työstää muiden lämppäreitä jonka jälkeen keskityin 90-luvun Climbing-lehtien lukemiseen. Yritin siirtää keskustelun tiukoista sisäbouldereista ulkokiipeilyyn.
-När kan man klättra på Niemisel?
-Sen när solen skiner och det är värmare än -10.
-No lähdetäänkö huomenna Niemiseliin?? Pitäis olla -6 ja aurinkoa. Jonas lupasi olla yhteydessa paikallisiin että onko sinne oikeasti mitään järkeä lähteä. 650km ajamista päivässä on aika paljon tyhjän takia.
Illalla tuli Jonakselta viesti:” Aurinkoa ja -3, huomenna Niemiseliin?” Itse kun katsoin säät niin ennusteet olivat -6 ja -8 väliltä, mutta sitä mukaa kun viinitönkkä tyhjeni niin Niemisel tuntui vaan entistäkin paremmalta idealta.
Aamuherätys tuli tietysti liian aikaisin ja ensimmäiseksi Anu tokaisi: ”jos on pari astetta pakkasta ja aurinkoa ni eikös silloin oo aika hyvä keli kiivetä jäätä?” No olis varmaan, mutta eihän parhaat ideat ole koskaan niitä järkevimpiä.
Jonas hyppäsi kyytiin ja lähdettiin ajelemaan. Matkan varrelta noukittiin vielä pari hyväuskoista mukaan, ihan hyvä senkin puoleen että saadaan bensakuluja vähän jaettua. Matkalla Jonas uskalsi jo kertoa mitä mieltä Luleån sankarit olivat meidän Niemiselin reissusta. ”Är du galen?” oli kuulemma ensimmäinen vastaus.. Aikansa soiteltuaan Jonas oli kuitenkin löytänyt jonkun, jonka mielestä Niemiselin reissu voisi olla hyvä veto. No niin varmaan, kyllähän paikallisille kelpaa että käydään tekemässä polku ja katotaan missä kunnossa kallio on. Jostain syystä niille se 50km ajo oli kuitenkin liikaa.
Matkalla auton lämpömittari näytti -14, mikä kieltämättä vähän huoletti. Lämpötila kuitenkin nousi sitä mukaa kun Niemisel läheni ja parkkiksella (klo 12) mittarissa oli enää -4. Nättiä!
Metrinen lumihanki hieman hankaloitti lähestymistä, mutta ruotsalaiset puskivat raivolla uraa ja meikä käveli tyytyväisenä perässä.
Pian päästiin kalliolle ja tilannetta oli vaikea uskoa. Kallio oli lämmin ja saman tien sai ruveta vähentämään vaatetta. Niin kauan kun teki jotain niin pärjäsi hyvin fleece päällä ja ilman hanskoja. Varmistaessa kannatti tietty iskeä untuvatakki päälle.
Heti reissun jälkeen pukkasi viestiä joka suunnasta, kuinka lämmintä siellä oli??!
No, ainakin lämpimämpää kuin Espanjassa kuukausi sitten.
Lähtötilanne ei kieltämättä näytä kovin kesäiseltä
Takapenkkiläisillä lääkitys kohdillaan
Jonas on liekeissä Niemiselin parkkiksella
Fredrik puskee polkua
Niemisel!
Kaiken muun hyvän lisäksi reitit lähtevät noin metrin korkeammalta kuin normaalisti, se voi joskus olla metristä kiinni...
Fredrik the belay-bitch
Jonas lähtee lämppäämään
Äkkiä se paitakin heitetään alas
Meikä valitsee tietysti linjan jolle ei oikeastaan ole mitään asiaa
(c) Jonas Wiklund
Wild Thingin kruksi oli jääpuikkojen ohitus
Jonas yrittää pintaliitää Yhtenä Päivänä Elämässä 8b
Loppupäivä meni auringon ottamiseen
Kaltsi oli sen verran kuuma että mankan sijasta käytettiin lunta
Notsipaikka oli kieltämättä vähän talvinen
Ja viikon kysymys: Mikä reitti?
Skellefteån muotoseinä
Linjat on äkkiä varattu
Fredrik puskee eteenpäin Space Cowboys mielessä
Anulla taas Wild Thing
Sofiellakin salettiin joku projekti Niemiselissä
Urban taas on kiivennyt Niemiselistä lähes kaiken, joten Skellefteån 7b:t on yhtä natinkia
