Mera surffoton

Kiipeilyt on jäänyt vähiin, mutta tässä muutama surffikuva lisää.

Aallot iskee aallonmurtajaan, ensimmäisenä päivänä menin tietty sinne kuvaamaan ja pääsin heti testaamaan canonin vedenpitävyyttä


Venyttely on onnistuneen surffipäivän A ja O


Riku nappaamassa päivän ensimmäistä aaltoa


Pedro sai isomman


Jonathanilla hyvä aalto


Pedrolla joku gräbi


Meitsikin sai aallon, vähän on vielä ajoituksen kanssa treenaamista, yleensä aallot on 20 cm vaahtoa siinä vaiheessa kun oon päässy laudan päälle


Nonni, kerrankin oikeassa paikassa oikeaan aikaan


Hyvän surffaajan tunteekin siitä että hän tietää miten aalto käyttäytyy


Ja oikeastaan, kyllähän mä tiesin että näin siinä käy


Ei maistu


Ja sitten tää leijakaveri tuli vielä häiritsemään


Aaltoja auringonlaskussa


Riku ja illan vika aalto


Taidekuva


Toinen

Archidona grotta

Kun on muutaman päivän istunut vesisateessa niin sitä alkaa kummasti miettimään että missäköhän voisi olla kuivaa. Archidona cave on tunnettu paitsi pulunpaskasta, myös siitä että siellä on kuivaa kun kaikkialla muualla on märkää. Tosin paikalliset ehtivät jo lohduttaa että tuskin sielläkään olisi enää kuivaa, jatkuva vesisade tekee nimittäin sen että tufat alkaa valuttaa ja luola alkaa muistuttaa isoa suihkua.

Toisaalta jos vaihtoehdot on istua vesisateessa tai käydä katsomassa luolan kosteustilannetta niin no, äkkiä sitä oltiinkin jo matkalla.

Luola on tosiaan aika iso, noin 30 metriä syvä ja sama verran korkeutta. Luolan katossa asuu puluja, ehkä satoja, joten luolan pohjalla oleva, mullalta näyttävä mössö on todellisuudessa pulujen paskaa. Kuivalla kelillähän sillä ei ole niin väliä, mutta koska luola oli nyt yhtä vesisadetta, oli luolan pohja käytännössä ripulia.

Luolassa on kymmeniä reittejä, joista nyt kuivana oli kaksi ja puoli. Tosin niissäkin oli märkiä otteita, mutta kuitenkin jotenkin kiivettävässä kunnossa. Tietty se 100% kosteusprosentti piti huolen siitä että meno pysyi nihkeänä.

Archidona cave


Luola näyttää isolta holvilta


Märkää kalkkikiveä


Riku matkalla pumppuhelvettiin


Speedomies katossa


La penita del perito tarjoaa dynaamista kiipeilyä


Yläköysittelijät pidetään poissa piikkilanka-aidoilla


Taidekuva


WTF... only 7b?

Det regnar liksom från Esteris reven

Aika nappiin näyttää reissu menevän. Espanjassa tulee vettä ku Esterin perseestä ja näyttäis että sama laatusää jatkuu ainakin viikon verran. Tämän viikon aikana on satanu saman verran mitä keskimäärin vuodessa! Ei tartte varmaan erikseen kertoa että jokainen Etelä-Espanjan tufahässäkkä valuttaa seuraavan kuukauden.

Jotain hyvää kuitenkin Espanjan myrskyissä, aaltoa meinaan pukkaa välimerelle ja vesikin on siedettävän lämpöistä. Speedomies kävi näyttämässä Pedroille miten sitä lautaa käsitellään!

Riku hinkkaa sex-waxia lautaan


Aaltoja metsästämässä


Jonathan nappasi aallon


Pedro vetää leijalla


Speedomies käy näyttämässä mallia


Aallon nappaaminen on yllättävän helppoa, pois pääseminen on se vaikea juttu


Pedrot liekeissä


Joulupöytä Rikun ja Elinan refugiossa, punkkua ja käpyjä!


Pukkikin tuli, Lucas-tonttu jakaa lahjoja


Speedomies sai haukkarin!

Till Spanien

Pohjois-Ruotsin talvi on aika syvältä, vaikkei sitä oikein aikaisemmin tajunnutkaan. Viime vuonna syksyä ei käytännössä tullut ollenkaan ja pahin talvikin oltiin Thaimaassa. Eipä sitä silloin oikein miettinyt että pohjoisessa olis talvella pimeä. No, oikeesti on. Siihen kun yhdistetään jatkuva vesisade niin perinteinen "Olis kiva lähteä talvella etelään" -fiilistely vaihtui aika nopeasti "Täältä on pakko päästä pois" -mantraan.

Osa-aika-ammattikiipeilijän tuloilla ei juhlita, joten piti katsella Thaimaata edukkaampia vaihtoehtoja. Etelä-Espanjan kalkkikivi on tunnetusti hyvä budjettimatkailijan ratkaisu joten otettiin lennot Malagaan. Sieltä 3,5€ junalippu El Chorroon ja teltta kuukaudeksi Makinodromolle. Ei mikään mielikuvitusta pursuava vaihtoehto, mutta halpaa kalkkikiveä.

Ettei homma menisi liian kivuttomasti, päätettiin tulla Suomen kautta. Ja tietysti julkisilla. Reittikalenteri Umeå-Vaasa-Kuru-Helsinki-Järvenpää-Lentokenttä on aika loppusuoralla ja tällä hetkellä ollaan Järvenpäässä. Ihan kruksittomasti homma ei ole Suomessakaan edennyt. Anun vaari pisti Speedomiehen aika kovaan tenttiin Kurussa. Vaari ei meinaan oo ihan liekeissä siitä että me kiipeillään.

Vaari: Nii mihinkäs sää oot tota meirän Anua viämässä ?!! (huutomerkkejä sen takia koska se huusi)

Saku: No Espanjaan ajateltiin mennä (nöyryyttä äänessä)

V: No eikö niitä vuoria ole yhtään lähempänä!?

S: On varmaankin mutta siellä Espanjassa olisi vähän lämpimämpää

V: No kuinkas korkeita vuoria siellä on!?

S: Onhan ne jotakin satoja metrejä, varmaan lähempänä kilometriä korkeimmat. Me ajateltiin kuitenkin kiivetä enemmän niitä lyhyempiä

V: No mitenkäs sitä vuorta vartioidaan!?

S: Ööh, ei kait siellä vartioida mitenkään sen kummemmin.

V: Jaa että kuka tahansa voi sinne sitte mennä vaan ja kiivetä!

S: Niin...

V: Että siellä on sitte köydet valmiina!

S: Ei siellä köysiä valmiina ole, me otetaan oma köysi mukaan.

V: Niin että teillä on kilometri köyttä mukana !?

S: Ei kun meillä on sellainen 60 metrinen köysi mukana.

V: Eihä sillä tee mitään! Miten te muka voitte kiivetä kilometrin 60 metrisellä köydellä ??!

S: (Yrittää selittää miten kiivetään useamman kp:n reittejä)

V: Niinnii! Eli teillä on sitte molemmilla 60 metriset köydet!

S: Ei, kun meillä on yksi 60 metrinen köysi.

V: Ja sitte vielä turvaköysi!

S: Ei kun se 60 metrinen on se turvaköysi.

V: No mitäs sittekku se katkee !?!

S: Ei se varmaan katkea, se kestää kuitenkin 2500 kg

V: Mistäs sää sen tiärät, ookkosää tippunu!?

Huurteinen Kuru


Pelto


Risut huurteessa


-20 asteen pakkanen iski ikkunat jäähän


Koira nimeltä Ella


Ella leikkii jänön kanssa


Ella kyllästyi nopeasti


ja söi jänöltä pään

Sundsvall Plastic Madness 2009

Sunsvallissa järjestettiin viikonloppuna boulderkisat. Paikkakunnan kovin (=ainoa) suomalainen eli Heikki oli mukana tekemässä reittejä joten osallistuminen oli enemmän tai vähemmän pakollista. Heikkihän oli mukana Umeåssa pari viikkoa sitten puolustamassa suomalaisten kunniaa, joten nyt oli speedomiehellä näytön paikka.

Perjantaina oli tietysti Umeån kiipeilyseuran pikkujoulut, mikä ei nyt varsinaisesti ole se paras tapa valmistautua lauantain kisoihin. Sen verran harvoin pääsee nykyään kisailemaan, että ajattelin pihtailla perjaina ja otin pikkujouluihin mukaan vaan folköliä. Aamulla meikä olikin tikkana ratissa ja matka Sundsvalliin sujui vauhdikkaasti. Takapenkillä nukkuivat Fredrik ja Elin, jotka olivat päättäneet juhlia kahteen asti. Toisaalta, ei huono veto sekään, heräsivät suoraan kisoihin.

Heikki oli vähän varoitellut että tila on pieni, mutta IKSUn seinään verrattuna paikkahan on mahtava. Hyvän näköisiä profiileja, uudenkarheita otteita ja mikä tärkeintä, hienoja kisareittejä lattiasta kattoon. 55 reittiä ja kolme tuntia aikaa! Nopeesti laskettuna se tekee reilut 18 boulderia tunnissa, eli yksi kisareitti pitäisi kiivetä kolmen minuutin välein...

No kisat alko ja meikäläinen puski helppoja reittejä. Järjettömän kokoinen tikkilista ei vaan meinannu täyttyä millään. Ja varmaan jossain välissä pitäis niitä tiukkojakin yrittää. Onneksi Heikki keskeytti meikäläisen kahvamaratoonit ja tuli sanomaan että vain 15 tiukinta lasketaan.

Häh!!!? Viimeksi ku puhuttiin ni säännöt meni niin että kaikki lasketaan. No meni joo mutta ne oli päättänyt just ennen kisoja että lasketaankin vain 15 parasta. Jaa no ei sitten viittiny kertoa sitä kisaajille!? No, olihan ne kuulemma sen kertonu mutta meikäläinen oli sen verran liekeissä ettei kerinny sääntöjä kuuntelee. Sitä paitsi ne puhu ruottia ja tällaisia ulkomaan tähtiä vois vähän enemmän huomioida.

Kisastrategia meni sitten uusiksi kertaheitolla. Eiku tiukkoja vääntämään. Eipä siitäkään meinannu tulla mitään. Melkein kaikki reitit tuntu mahdollisilta, mutta vähän pitäis olla isompi pala. Tai ainakin enemmän aikaa. Koko kisan aikana en pitäny kertaakaan yli 10 minuutin taukoa, eikä siihen oikein ollut mahdollisuuttakaan. Aika nopeesti sitä joutu siirtymään helpompiin reitteihin. Sai meinaan pitää kiirettä että sais 15 kappaletta edes sellaisia 6a-6c reittejä tikkilistaan.

Aika loppui tietty liian aikaisin, mutta sen puoleen sopivasti että sain viimeisen kahden minuutin aikana kiivettyä pari semitiukkaa boulderia. Toinen oli vielä suht pitkä dyno. Ja jos joku ei tiedä niin oon aika, tai no, poikkeuksellisen huono dynoissa. Sitten piti lappu palauttaa. Kävin kyllä moneen kertaan reitit läpi, jos vaikka joku tiukka reitti olis jäänyt merkkaamatta. No eipä ollu.

Sitten palkintojen jako. Ensimmäiseksi tuli Micke, mikä ei yllättänyt ketään. Eli sama kaveri joka voitti pari viikkoa sitten Umeån kisat. Naisten paras oli Micken tyttöystävä/avo-/vaimo/paisti Karolina. Juniorisarjan voittajat olivat Alfred ja Lovisa. Muita sijoituksia ei kerrottu joten meikäläinen lähti tivaamaan tarkempia tuloksi. Ei sillä muuten niin väliä, mutta viiden sakkiin pitäisi päästä. Kun Heikkikin vähän niinku pääsi Umeåssa. Ja onhan se kiva tietää että tarviiko ajaa takasin Umeåån jorma otassa vai hyvällä fiiliksellä. Noh, Speedomies tuli toiseksi! Ja Anu toiseksi naisten sarjassa! Ei paha.

Sitten oli vuorossa arpajaiset, eli se kilpailujen ehdottomasti paras osuus. Meikäläinen sai palkinnoksi nestemäistä mankkaa ja Anu kylmälaukun. Vaikka tässä nyt voisi yrittää vääntää jotain bullshittiä kisaamisen hauskuudesta sun muusta, ni kyllähän se vähän söi miestä kun ensimmäiseksi kotiin tultuaan sai kuullaa että Abu oli vetäny Asemabouldereista pädin arpajaispalkinnoksi. Toisaalta huonomminkin olis voinu mennä, Alfred sai palkinnoksi kenkäplankkia.

Kylmälaukusta huolimatta kisat oli hyvät ja salettiin mennään myös ensi kerralla. Vielä kun kisamaksutkin on täällä puolella lahtea hieman eri suuruusluokassa. (sundsvall 5e, umeå 2e).

Ja vielä tiedoksi Sundsvallin sankareille ku tätä sen transleittorinne kanssa selaatte...

Nästa gången, lite mera klättringtid, tack ;)

Kuvia on tällä kertaa niukemman puoleisesti tarjolla, oli jonkin verran kiirusta kisatessa.

Kisat käynnissä! Anullakin sijoitus olis voinu parantua jos olisi keskittyny ihmettelyn sijasta kiipeilyyn


Kisojen yksi nuorimmista. Kaverilla näytti kiipeilyä rajottavan enemmän pituus kuin voimat


Tästä profiilista tuli mieleen vanha kunnon "Athlon"-profiili


Micke tikkaa reittejä, speedomies keskittyy poseeraamiseen


Petra on treenannut tiukasti syksyn IKSUssa ja Sundsvallin katot on yhtä natinkia


Anu hakee samat pisteet


Johan on ilmeestä päätellen saanut tikkilistaan täytettä


Reittejä saa kätevästi helpotettua kun käyttää tarvittaessa vähän muitakin värejä...


Fredrik esittelee haukkareita, Heikki vaikuttaa hieman kiusaantuneelta tilanteesta


Micke (jamppa joka mussuttaa leipää) oli miesten ylivoimainen ykkönen


Karolina oli naisten paras ja sai voitostaan palkinnoksi pipon