Torstaiaamuna lähdettiin sitten suhaamaan kohti Lappia. Kaasu pohjassa tykitettiin pohjoisen leveitä teitä, kunnes joku mustaan nahkaa pukeutunut gynther yritti ohjata tien sivuun. Joo-o, sen kyllä tietää mitä siitä seuraa kun tuollasta viiksekästä ruotsalaista menee auttamaan, päätin siis kylmästi vaan posotella eteenpäin. Tosin lähempänä tajusin että siellähän on viisi poliisiautoa rivissä ja tarttee ehkä sittenkin pysähtyä. No, liinat kiinni ja juttusille. "Jag talar inte svenska" ei auttanut ja Speedomiehelle kirjoitettiin lappu. Loppumatka sujuikin sitten hieman rauhallisemmin.
Posiolle päästyäni kävin hakemassa mökin avaimet ja aloin etsimään mökkiä. Selkeistä ohjeista huolimatta ajelin hienosti ohi ja vasta toisella kerralla huomasin nietosten keskellä mökin. Auto parkkiin ja saunomaan! Ensin piti tietty päästä mökkiin sisälle, aurattua tietä ei tietenkään ollut ja lunta taas vehkeisiin asti. Onneksi Saxnesissa oltiin opittu kahlaamaan syvässä lumessa ja onnistuu se näköjään ihan hyvin myöskin lenkkarit jalassa ilman geitereitä.
Jalat täynnä lunta hyökkäsin mökkiin sisälle ja yritin laittaa valoja päälle. Katkaisijaa ei löytynyt mistään joten kaivoin otsalampun esille. No, eipä näkynyt katossa olevan lamppuakaan... tai keittiössä sähköhellaa, sähkörasioita tai mitään muutakaan, mikä viittaisi siihen että mökkiin olisi koskaan vedettykään sähköjä.
Epäuskoisena katselin jäätynyttä mökkiä. Olin jotenkin kuvitellut että siihen oli joku järkevä syy ettemme nukkuneet Korouomassa putousten juurella. Sielläkin olisi meinaan ollut se piippukota, jonka olisi saanut ihan samalla lailla puilla lämmitettyä...No eipä se ihmettely auta. Takkaan tulet ja mökki lämpöiseksi. Ulkona (ja sisällä) oli parikymmentä astetta pakkasta ja nakit jo kohmeessa.
Seuraava ihmettelyn aihe oli vesi. Juoksevaa vettä ei tietenkään ollut talossa, eikä minkäänlaista kaivoakaan tuntunut löytyvän mistään. Onneksi mökissä oli hyvä opaskirja josta löytyivät vastaukset kaikkiin mieltäpainaviin kysymyksiin: "Juomavesi haetaan järvestä"
Niinpä tietysti. Hain varastosta kirveen ja lähdin hakemaan vettä järvestä. Itsellä oli juomavettä mukana vain kaksi litraa, jolla ei ihan kauhean pitkälle juhlita, noin niinkuin vaikka saunomista ajatellen. Tunnin taistelun jälkeen olin saanut hakattua ehkä 40 cm syvän kolon ja yllätys oli kova kun veden sijasta vastaan tuli jäätynyttä mutaa. Siis maata! Aika mahtavaa, olin sitten päättänyt päästä helpolla ja tehnyt reiän liian lähelle rantaa. Uuden reiän tekeminen tuntui sen verran masentavalta ajatukselta että päätin jättää saunomiset väliin ja sulattaa vähän vettä lumesta, pieni kaasuhella sentään löytyi mökistä.
Muutama tunti myöhemmin Laurin porukka saapui mökille, ja loppuilta sujuikin mökkiä lämmitellen ja Laurin ledilamppua ihastellen.
Aamulla pakkanen oli edelleen parinkymmenen ikävämmällä puolella, joten alppilähtö venyi aina sinne puolen päivän aikoihin. Eli tasan siihen asti että aurinko paistoi ja pakkasta oli enää joku -5.
Sitten mäkeen. Alussa oleva kilometrin lähestyminen Korouoman pohjalle ei tuntunyt pahalta, (niin no, alamäkin harvoin tuntuu) ja äkkiä olimmekin jo mammuttiputouksella nakuttelemassa. Tuttuun tyyliin otin aivan liian jyrkän linjan, ja ensin valittelin ettei sormissa ole tuntoa ja sitten kun alkoi tuntemaan jotain niin oli saman tien hirveessä pumpussa. Pahinta oli tietty se että kakkosena tuleva Jussi kokeili jääkiipeilyä toista kertaa elämässään ja juoksi linjan ylös ilman sen kummempaa ihmettelyä.
Kiipeilimme mammuttia ristiin rastiin ja myöhäisestä lähdöstä huolimatta tuli kerrankin vietettyä tuottelias päivä Korolla. Perinteenä pitkään ollut "yksi liidi ja heti takasin laavulle"- käytäntö on selkeästi muuttumassa urheilullisempaan suuntaan!
Illalla ohjelmassa oli taas veden hakemista järvestä. Tällä kertaa olimme projektissa Laurin kanssa kahdestaan ja aloitimme nakuttelun 50 metriä kauempaa jotta varmasti tulisi vettä vastaan. Nyt reikä syntyikin hyvää vauhtia; toinen ruoskii tahtia kun toinen hakkaa jäätä. Päätimme tietty tehdä reiästä huomattavasti isomman, että pääsee varmasti ämpärin kanssa noukkimaan vettä. Homma päättyi kuitenkin samalla lailla kuin edellinenkin yritys. Tällä kertaa maa tuli vastaan 50 cm syvyydessä. Saunaan oli joka tapauksessa päästävä, joten iskettiin saavikaupalla lunta saunassa olevaan vesipataan. Ja vettähän siitä tuli, lämmintäkin vielä! Sauna itsessään oli ehkä hieman viileää mallia, mutta pääsipähän nyt vähän peseytymään.
Seuraavana aamuna olikin sitten pakko raahautua Korolle aikaisin. Kurssi alkoi heti täydellä höyryllä. Tehtiin ankkureita ja kiipeiltiin paljon, välillä jopa ilman hakkuja. Ehdottomasti kurssin parasta antia oli jääpollarista laskeutuminen. Jeff Lowen jääkiipeilyvideolla olen sellaisen ainoastaan nähnyt, enkä kyllä ikinä ajatellut sellaisesta laskeutuvani. Kun tehtävänanto tuli, monet kurssilaiset vilkuilivat toisiaan epäuskoisina, kunnes kurssin vetäjä Tuomo komensi: "laskeudutte nyt vaan siitä pollarista, ette te muuten tuu sellaista ikinä käyttämään!" Ja oikeassa oli, tuskin oon toista kertaa käyttämässä... Illalla oli vuorossa diaesitys jääkiipeilystä. Hauska muuten huomata suuri ero asenteissa RCI- ja KO-kouluttajien välillä. Sama jäi mieleen myös neljän vuoden takaiselta RCI III-kurssilta. Eli kun KO-kursseilla pyritään hommasta tekemään turvallista, on tilanne RCI-kursseilla päin vastoin: Mitä vähemmällä kamalla mennään, sen parempi. Erityisen innoissaan Tuomo oli ruotsalaisista vuoristo-oppaista, jotka tekevät ankkurin aina yhteen ruuviin...
Viimeinen päivä alkoi lauhemmassa kelissä mikä tuntui helpottavan kiipeilyä oleellisesti. Jää ei lohkeillut läheskään niin pahasti ja sormetkin pysyivät elossa. Ankkureita tehtiin taas ja kiivettiin muutama hieno linja parissa kp:ssa. Lopuksi Tuomo antoi vinkkejä mitä voi tehdä jos ruuvaaminen pelottaa. Esim jatko hakkuun, fifillä hakkuun tai vaikkapa köysi hakun yli. Muisti tietty mainita ettei itse käytä mitään näistä.
Mökissä jalkojen sulattelua
Ruskea virta
Mammuttiputous
Jussi Mammutin oikeassa laidassa
Viimeinen lipan ylitys
Lähetysmiehillä naamat veressä! (vähän joutuu ettimään, mutta laurilla silmä, sakulla leuka)
"Juomavesi haetaan järvestä"
Janoinen alppinisti pääsee jään läpi yllättävän nopeasti
Takka lämmitti huoneen parhaimmillaan 27 asteeseen
RCI-kurssilaiset Jaska Jokusella
Tuomon täydellinen svingi
Lauri ankkurilla
Jääpollaria tekemässä
"pakkohan tän nyt on kestää, ei se kato pääse tosta mihinkään, eihän...?"
45 minuuttia myöhemmin jääpollari on valmis!
Noh, mihinkäs klippaisit?
Jos vaikka saisi pari metriä pystysuoraa kiivettyä. Ja ettei päivän kiipeilysuoritus olisi tullut liian helpolla, päätti toinen BD:n luottoraudoista lähteä irti. Aika lailla samoihin aikoihin huomasin että kiipeän käytännössä vain ohutta kuorta pitkin. Hakun terä menee läpi, mutta varsi ei. Ja sitten kun laittaa painoa hakulle, se sillain kivasti valuu alaspäin kuorta leikaten. Kuoren alla oli toki hieman parempaa jäätä, mutta siinä välissä oli 15 cm ilmaa. Kivaa kiivettävää siis. 60 metrin kiipeilyn jälkeen oltiin topissa ja sloupin myynti-ilmoitus aika lailla valmiiksi mietittynä.
