Haukkari: tammikuu 2009

lauantai, 24. tammikuuta 2009

Filmstjarna

Ton Saille saatiin hieman sapinaa kun paikalle saapui kuvausryhma jenkkilasta. Porukka kuvasi parin nayttelijan voimin ilmeisesti jonkinlaista mainosta, seka hyvannakoista kiipeilya "videopankkiin". Eli patkia joita yritykset voivat ostaa ja kayttaa markkinoinnissa. Mukana porukassa oli myos Pohjois-Thaimaasta tuttu Josh Morris (perustanut Chiang Main kiipeilykaupan ja tehnyt alueen topon)

Ilmeisesti speedoistani innostunut Josh kysyi haluaisinko kiiveta Ton sai Rooffilta joitakin reitteja videolle. Varsinaista rahapalkkaa ei ollut tulossa, mutta DVD:n lupasivat lahettaa postissa.

Seuraava paiva sujuikin sitten ihmetellessa ja vuoroani odottaen. Ideana oli kiiveta ensin Freedom baarin vieresta lahteva jyrkka 6c ja ehka peraan Ton Sai Playboy 7a+. Varsinkin Playboy hieman jannitti, silla olin jo pari kertaa tippunut ankkuria klipatessa.

Viiden tunnin odottelun jalkeen Josh ilmoitti ettei olekaan aikaa kuvata speedomiesta, pitaa menna akkia kuvaamaan auringonlaskukohtausta. Tosin voisin kiivetan Ton Sai Rooffin oikeasta laidasta jonkin reitin. Okei, ehdottelin reitteja mita voisin kiiveta (siina 6c-7a+ valilta) kunnes Josh totesi: "well you know, actually we already put the camera on this 7c+ ..."

Aika nattia! Saatiin siis oikein ammattiporukalla kuvattua kun saku yrittaa jatkoista vetamalla paasta eteenpain. Ainoa mita sain tehtya oli hieno "no hand rest", mihin ohjaaja totesi: "Meilla on jo toi, yrittaisit nyt vaan kiiveta!"

Kameran virittelya Tyrolean wallilla

Ola yrkkailee Greedia 8c

Auringonlaskukohtaukseen valmistautumista

Tillbaka till Ton Sai

Ton Sai - Paratiisi jossa ruostunut pultti kohtaa lasittuneen kalkkikiven.

Pari ensimmaista paivaa oli kylla aika perseesta. Chiang Main jalkeen tuntui etta kaikki otteet olivat lasia, ruotsalaisia enemman kuin ennen ja pultit pahvia. Itse asiassa Elephantista oli juuri katkennut hyvannakoinen liimapultti, mika tietty entisestaan lisasi hyvaa fiilista. Oli kaiken lisaksi viela se sama pultti mihin olin iloisesti ottanut lentoja muutama viikko aikaisemmin...

No, eipahan tartte sitakaan enaa yrkkailla. Joka tapauksessa yksi syy tulla takaisin Ton Saille oli kiiveta nyt viimeinkin se maaginen 8a. "Just call me helmet"-niminen reitti oli viime visiitilla tuntunut hyvinkin mahdolliselta, joten eipa muuta kuin yrkkia ottamaan.

Ensimmaisena paivana tuli lahinna testattua kruksin alla oleva pultti, se kestaa. Tai ainakin kesti 30-40 liidipudotusta. Varsinaista kehitysta itse kiipeilyssa ei kuitenkaan tapahtunut, joten paatin ottaa kovat keinot kayttoon: Ei kaljaa ennen kuin 8a on kivetty! Taman neronleimauksen seurauksena vietin sitten illan kuivin suin. Heti seuraavana aamuna kavin kiipeamassa reitin pois.

Thaimaalaista 8a:ta voisi ehka verrata thaimaalaiseen ladyboyhin. Kaukaa nayttaa hyvalta ja lahtee mukaan parilla yrkalla. Jalkikateen on kuitenkin hieman petetty olo, vaikka hauskaa olikin niin ei se nyt ihan aitoa asiaa vastaa.

Just call me helmet

torstai, 15. tammikuuta 2009

Alla bra slutar...

Kaikki hyva loppuu aikanaan, niin myos reitit Chiang maista. Jostain syysta kaikki hienoimmat reitit tuli kiivettya vasta viimeisimpina paivina. Anxiety State Crisis Cave, Headhunter (kiivetaan hepan paan yli) ja Aircon wallin oikealta puolelta loytyva luola tarjosivat hyvan loppuhuipennuksen Chiang Main visiittiin.

Headhunter kulkee hepan paan yli, toppi suoraan korvien valissa.

Anu etsii otteita headhunterin tokalla kp:lla

Hepan paan ylitys tarjosi ilmavaa kiipeilya!

Reitti on sen verran negaa etta myos laskeutuminen oli haastavaa

Anxiety State Crisis Cave! Lahestyminen reitille oli hieman totutusta poikkeava...

Ekalla kp:lla, ehka hienoin ja samalla oudoin sporttireitti mita on tullut kiivettya!

Aircon wallin viesresta loytyva luola tarjosi pari hienoa 30m reittia, otsalamppu aika lailla pakollinen kiipeilyvaruste.

Verta, rakkautta ja terasta

Anu etsii otteita otteettomalla chimneylla

Actionman suorastaan lentaa Airconwallin 7b+:lla

Vika paiva, vika reitti, eka kp

Vika paiva, vika reitti, vika kp! Aika helmi lopetus :)

Vikan paivan vikat palkintojuomat!!

lauantai, 10. tammikuuta 2009

Vilodag

Tamahan on vahan sellainen asia mista ei mielellaan kovaan aaneen huudella, mutta karu todellisuus on se etta myos speedomies perheineen viettaa silloin talloin lepopaivaa. Aaritapauksissa kaksi perakkain. (Nain pahasti ei tosin ole viela kaynyt talla reissulla...)

Lepopaiva tarkoittaa sita etta kyseisena paivana ei kiipeilla. Voidaan toki katsella kiipeilyvideoita, tai esimerkiksi lukea kiipeilylehtia. (tai kuten taalla, katsella muna pystyssa omia kiipeilykuvia nettikahvilassa) Varsinaista fyysista kiipeilysuoritusta pyritaan siis valttamaan lepopaivana. Usein kalliolla heiluminen lepopaivana aiheuttaa sen, etta lepopaivasta tuleekin aivan tavallinen kiipeilypaiva.

Vanhan uskomuksen mukaan lepopaivan jalkeen pystytaan kiipeamaan isompaa numeroa kuin ennen lepopaivaa. Tasta syysta myos speedomies viettaa lepopaivaa silloin talloin.

Lepopaivia tulee kuitenkin viettaa mahdollisimman harvoin, ja yrittaa jarkana niille paiville kaikenlaista ikavaa ohjelmaa, ettei hyvan kiipeilypaivan fiilis latistu illalla esimerkiksi ahdistavaan shoppailureissuun.

Niinpa lepopaivan lahestyessa speedomies haki mopedin vuokralle laheisen hierontapaikan vieresta ja yritti paivan aikana hoitaa mahdollisimman paljon kaikenlasta "pakollista paskaa".

Helvetin perkeleet lahdossa lepopaivan viettoon. Kyparat ja takit savy savyssa.

Elefanttifarmi

Elefantti. Huomatkaa minka kokoinen peli kaverilta loytyy. Levossa!

Karsa toi hatun

Elefantteja rivissa

Tata kaveria alkaa jo hieman vasyttaa turistelle pelleileminen

Nalka?

Elefanttipoikanen

Kaarmemies on pulassa kun mato hyokkaa

Speedomiehella kaarme sylissa. Tuntui kuolleelta lahnalta.

Kaarmemiehella Cobra kadessa

"Kiss of the Death". Oli hassua seurata esitysta anun kanssa kahdestaan kun pari muuta kaarmejamppaa hehkuttaa vieressa suu vaahdossa: "This is unbelievable!! This man is crazy!! He could die at any moment! He's so brave!!"

Boa. Tama kaveri syo kokonaisen kanan kerran viikossa.

Onneksi myrkylliset kaarmeet olivat visusti lukkojen takana.

Talla kaverille ei mene ihan niin hyvin. Ensin hakissa ja sitten boan kitaan.

Kangasostoksilla...

Thainyrkkeilya! Taytyy sanoa etta oli pieni pettymys huomata etta suurin osa illan esiintyjista oli noin 15 vuotiaita poikia. Oli huimaa odotella loppuillan "raskassarjalaisia", viimeiset 3 esiintyjaa ylittivat maagisen 50kg:n painorajan.

Lepopaivaan sisaltyi myos romanttinen iltakavely. (ei saatu heti TukTukkia)

perjantai, 9. tammikuuta 2009

Hard Wall

Chiang Daosta palattuamme suunnistimme saman tien Hard Wallille, eli Chiang Main Crazy Horse Buttressin uudelle sektorille.

"Vaikea Seina" loytyy kun lahtee Crazy Horsen parkkikselta polkua pitkin vasemmalle. Heti alussa on pari buddhapatsasta, sitten polku nousee ylamakeen. Polkua kavellaan viela joku 15 min, jonka jalkeen kallio nakyy oikealla puolella. Kallio ei nimestaan huolimatta tarjoile mitenkaan erityisen vaikeita reitteja, mutta 30 metria negaa (yksi jopa 37 m) pistaa hien pintaan helpommallakin reitilla. Sektorilla on talla hetkella kymmenen reittia, suurin osa kutosella alkavia. Yksi 7a+/7b edustanee sita "Hard"-osastoa.

Joka tapauksessa Hard Wall on ehka paras sektori mita alueelta loytyy, eli ehdottomasti kaymisen arvoinen. Nopea jamppa tikkaa kaikki reitit paivassa, hitaammat joutuvat kaymaan toisenkin kerran.

Buddha istuskelee keskella metsaa

Hard Wall

Kovalla seinalla myos stalaktiitit jopottavat

Marjut valkkailee parhaita otteita hard wallin vasemmassa laidassa

Actionmies Hard wallin testpiecella

Ilmeesta paatellen greidikeskustelu paalla. "Ei todellakaan mikaan 7b, korkeintaan 7a+!"

Anua arsyttaa kun kukaan ei ole haravoinut lehtia lahestymispolulta

Johtunee lehtien koosta

maanantai, 5. tammikuuta 2009

Chiang Dao

Chiang Dao sijaitsee n. 70 km pohjoiseen Chiang Maista. Laurin kaverit olivat muutama vuosi sitten todenneet paikan kaymisen arvoiseksi ja kun Chiang Main kiipeilykauppaan viela ilmestyi alueen uusi topo, oli suorastaan pyha velvollisuus tehda pieni pyhiinvaellusmatka uudelle kiipeilyalueelle. Tarkoitus oli ensin lahtea Anun kanssa kahdestaan, mutta edellisena iltana joukkoon liittyi japanilainen Masa ja lahtoaamuna viela Lauri ja Marjut.

1.1. Otimme siis reput selkaan ja lahdimme etsimaan bussiasemaa josta paasisi Chiang Daoon. Ensimmainen "turisti-info"-hemmotar tietysti kusetti meita, ja tulimme vaaralle bussiasemalle. Sielta toisella taksilla oikealle asemalle ja bussilla kohti pohjoista.

Kahden tunnin hikisen bussimatkan jalkeen olimme viimein perilla tai ainakin Chiang Daossa. Sielta piti viela paasta Pha Lai-nimiseen kylaan, jonka vieressa kalliot olivat. Matkaa oli noin 15 km jyrkkaa ylamakea, joten kavely ei oikein ollut vaihtoehtona. Jostain syysta mopojakaan ei saanut vuokralle, joten taksi oli ainoa vaihtoehto. Taksikuskikin tiesti taman vahan turhankin hyvin ja sanoi naama virneessa etta hinta Pha Laihin on 250 batia, koska "it's impossible to go there without taxi"

No tarkeinta on etta paastiin perille. Saimme viela taksin puhelinnumeron jotta voimme soittaa kun haluamme pois sielta. Kenenkaan kannykassa ei tietenkaan ollut kenttaa, mutta eipa sita niin paljon siina vaiheessa mietitty.

Hetken aikaa ihmettelimme tien varressa, kunnes paikalle parahti Chiang Main kiipeilykaupasta tuttu mies! He olivat tulleen pariksi paivaksi kiipeilemaan uudenkarheaa kalkkikivea ja tekemaan uusia reitteja. Mahtava homma! Pian tapasimme myos Sonin, thaimaalaisen kiipeilystaran, jonka kasialaa on suurin osa Chiang Main ja Chiang Daon reiteista.

Nukuimme samassa "guest housessa" Sonin ja muiden Chiang Maista tuttujen kiipeilijoiden kanssa ja Son sopi kylalaisten kanssa etta he tekevat meille aamupalan ja illallisen. Lounaskin olisi ollut tarjolla, mutta keskella paivaa ei oikein jaksa kavella takaisin kylaan, joten paatimme olla evaslinjalla paivasaikaan.

Kiipeily Chiang Daossa oli hieman erilaista kuin Chiang Maissa, Ton Saista nyt puhumattakaan. Lasittuneita otteita ei tarvinnut pelata, mutta irtoilevat ja liiankin teravat otteet toivat hommaan pienta lisajannitysta. Myoskaan varsinaisesta ruuhkasta ei voi puhua, emme nahneet kertaakaan yhtaan kiipeilijaa. Son poraili kavereidensa kanssa uusia reitteja uudella sektorilla eika aluella muita ollutkaan. Ei ainakaan yhtaan ruotsalaista tulipallonpyorittajaa. Reittaja oli n. 30kpl, vaikeusalueelta 6a-8a, joskin suurin osa reiteista on sita 6a/b osastoa. Koko ajan tehdaan lisaa ja potentiaalia on paljon. Hienoimman nakoisella sektorilla ei ollut viela yhtaan reittia.

Lahelta loytyi myos todella hieno, 170 metria korkea seinama, jolle on tarkoitus avata pidempia reitteja. Son on kaynyt jo asentamassa muutaman ankkurin, mutta muuten seina oli koskematon. Lahestymista on n. 300-400 korkeuserometria, joten pienen alkujumpan lisaksi seinalta loytynee lahivuosina suhteellisen ilmavaa kiipeilya. Tuli Ceuse mieleen :)

Hyvan kiipeilyn vastapainona ylellisyyksista joutui hieman tinkimaan. Majoittautuminen tapahtui yhdessa isossa huoneessa ja vessaan/peseytymispaikkaan oli iltaisin hieman jonoa. Kylalaisten tekema ruoka oli aika riisipainoitteista, eli riisia, kasviksia ja hieman lihaa. Eli jos haluaa iltaisin kookospirteloa ja thaikkutyton hieromaan selkaa, kannattaa ehka vuokrata auto ja asustella Chiang Daon keskustassa.

Kylassa oli onneksi pieni kauppa josta sai hieman naposteltavaa seka limua ja mika tarkeinta, palkintokaljaa kovasta lahettamisesta! Aamuisin kylassa kavi myos kauppa-auto, josta ostettiin evaita. Oma suosikkini oli bambuun kaaritty sticky rice. Banaaninlehteen kaaritty raaka sianliha oli myos aikamoinen yllari. Se tosin syotettiin Masalle.